Haluan miehen, joka..

Joka kerta kun olen noilla kriteereillä yrittänyt löytää itselleni naista, on jokainen kerta mennyt mönkään. Näyttää siltä ettei "kiltit" miehet enää ole muodissa, vaan aina pitää löytyä sitä jotain vauhdikasta ja vaarallista miehestä.
Joten tervetuloa kerhoon. Yksin on parempi elää...

Ettei vaan käy perinteisesti, eli kun vastaan tulee joku joka täyttää luettelemasi kriteerit lisäät kriteerejä täydellisyys raja-arvona eikä vähempi enää kelpaakaan?

Muuten kävis, mutta kun poltan.

Teveuloa yksineläjien kerhoon. Jos pistäs vaikka tupakaksi ja menis katsomaan futista telkusta, kun ei tupakkamies kellekään kelpaa ja yksineläjällähän tätä aikaa riittää.

Kyllä tuollaisia mihiä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta kun pelkästään nuo kriteerit eivät riitä naisille. Noitten lisäksi täytyy olla vähintään hyvin toimeen tuleva ja hyvännäköinen.

Suunnilleen tuolla tavalla sitä kai useampi tyttö/nainen ajattelee siitä tulevasta kumppanistaan - kymmenen hyvää ja yksitoista kaunista. Kriteerejä ja ihanteita riittää. Samoin oli itsellänikin, kieltämättä. Sitten vastaan käveli mies, joka poltti, joi perskännit joka viikonloppu ja useamminkin, vikitteli muita naisia vaikka oli avoliitossa ja muutenkin herätti lähinnä sensuuntaisia ajatuksia ettei tuota ainakaan kotonaan katselisi. Mutta kuinkas kävikään, sama 'renttu' asustelee nykyisin saman katon alla allekirjoittaneen kanssa. Polttaa, kyllä, juo, kyllä, mutta on huomattavasti rauhoittunut sen suhteen meikäläisen mukaantulon myötä. Entinen avovaimo vaihtui meikäläiseen, ja rakkaus kukoistaa enkä epäile ainakaan tällä hetkellä ettenkö olisi hänelle ainoa. Tunnen oloni rakastetuksi ja turvalliseksi. Tämä mies luikerteli vaivihkaa sydämeeni ja elämääni lukuisien opiskelijaporukassa vietettyjen iltojen ja öiden jälkeen, tutustuimme hitaasti ja yksi asia johti toiseen hyvin vähitellen. Yhdessä olemme vähitellen muuttuneet, pahat tapamme silti säilyttäen. Joskus vain kolahtaa, eikä se lopulta juuri oikealta tuntuva välttämättä muistuta kuin etäisesti (jos laisinkaan) sitä unelmien elämänkumppania, jota on odottanut koko elämänsä. Ja mitä itseeni tulee, täydellisyydestä voi tuskin puhuakaan. Kuitenkin tälle miehelleni olen hänen sanojensa mukaan joka suhteessa hyvä juuri sellaisena kuin olen, kaikkein tärkeintä hänelle eikä hän muuttaisi minussa yhtään mitään.
Jumissa ollaan toistemme kanssa :).

Lässytystä väittää että tuollaisia miehiä ei muka löydy. Todennäköisesti n. 20% Suomalaisista miehistä on suunilleen kuvailemasi kaltaisia tyyppejä. Nämä tyypit ovat niitä, jotka eivät ole kaikista komeimpia,rikkaimpia,lipevimpiä ja naisten keskuudessa halutuimpia, joten heillä on/olisi vielä terve kunnioitus kumppania/parisuhdetta kohtaan, mutta heidän ongelmana on, että he eivät koskaan pääse edes näyttämään näitä hyviä puoliaan naisille.

Ihan jokainenhan haluaa aivan samaa. Myös miehet. Useimmat valitsevat kuvailemasi miehen, mutta jo muutaman viikon päästä yrittävät muuttaa miestä raflaavampaan muotoon. Rakkaudentunnustuksen pitäisi tulla automaattisesti, ja joka kerta hieman paranneltuna. Miehen pitäisi myös olla enemmän seurapiirileijona, ainakin naisten omien tuttavien ja sukulaisten kanssa.
Eli nainen yksinkertaisesti kyllästyy!
Mies kyllästyy jatkuvaan skarppina oloon. Ei ole helppoa olla aina haistelemassa, että mistä tänään tuulee.Naiset voisivat käyttää enemmän peiliä valitustensa objektina. Miehen logiikkaan ei oikein iske jos joku on itse tyrinyt jotain, täytyy miehen kuitenkin ottaa vastuu, ja korjata asia. Mutta jos näin ei tee, saat kenkää.
Mieskin saattaa joskus kyllästyä vaikka nykymiehen vieteri onkin valtavan venyvä!

Olen samaa mieltä nimimerkin m25 näistä kriteereistä, tämänkin keskustelun aloittajan kriteerit täyttäisin helposti. Eräässä toisessa keskustelussa etsitään myös unelmamiestä, ja täytyy todeta että myös ne vaatimukset helposti täyttäisin. Mutta aina kun naisten kanssa aloittaa keskustelemaan seuranhaku mielessä, vaikka muuten tuntuu että olisi jopa mahdollisuuksia niin viimeistään siinä vaiheessa kun nainen alkaa kyselemään vuosi/kuukausituloja niin mielenkiinto lopahtaa ( en ole työtön , vaan normaali hivenen yli keskituloinen eikä sitä mammonaa ole valitettavasti päässyt kerääntymään). Tämä omaisuuden ja tulojen utelu alkaa yleensä aika nopeasti kun keskustelu on avattu. Tämähän on tietysti jo vanha juttu, mutta tuntuu edelleen pätevän että miehen seksikkäin uloke ei ole housujen etupuolella vaan takapuolella taskussa oleva lompakko. Ilmiselvasti rakkaudella on tavattoman pieni merkitys naisille kun he valitsevat kumppania, vaikka aina muuta väittävät!
Pitäisiköhän järjestää gallup tästä naisille, eli ovatko valinneet puolisonsa ns.järkiperustein (raha,kuuluisa suku) vai rakastumisen perusteella ja miten ne liitot ovat kestäneet aikaa ?
!

Minkä ikäinen olet ja missä päin Suomenmaata asustelet? Mistä olet yrittänyt löytää miestä?

Tunnen nimittäin monta kriteerisi täyttävää 40-45 v. miestä. Eronneita kaikki avo-/avioliitoistaan, mutta ehkäpä sen takia herkempiä seuraavaa suhdetta silmällä pitäen. Valitettavasti nuo kaverit eivät viihdy kuppiloissa, vaan harrastavat, joko yksin tai lastensa kanssa, sekä keskittyvät työntekoon. Jos tapaat jossain mielenkiintoiselta vaikuttavan tyypin, jolla ei ole sormusta sormessa, kokeile kepillä jäätä. Juttele rohkeasti, katso silmiin - siitä se rakkaus alun ottaa;-)

Parhaat viedään aina ensiksi päältä , eikä kukaan laita hyvää tavaraa kierrätykseen.
Tietenkin hyvää korvausta vastaan voi saada palan "kakusta" ?

vaan normaali suomalainen mies, joka täyttää mainitsemani kriteerit. itse täytän nuo kriteerit, joten miksi vitussa on niin hankalaa löytää samanlainen mies?! ilmeisesti meitä on monia. mitä ulkonäköön ja varakkuuteen tulee.. niin kuka on etsimäsä david beckmania? ei kaikki aina perustu ulkonäköön, vaikka toisin aina luullaan.

mikään riitä. Ennen poltin ja join paljon. Omasin paksun lompakon ja hyvän auton. Urheilin paljon, joten kroppa pysyi tiukassa kunnossa. Käytin myös vaatteisiin paljon rahaa. Vähät välitin puolisoni tunteista ja toivomuksista, mutta silti hän rakastui minuun. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan kun sain kuulla kunniani erinäisistä asioista. Join liikaa, olin tunteeton, liian atleettimainen, liian paljon omissa menoissani ja käytin liikaa rahaa itseeni jne. No minäpä muutuin. Juon tosi harvoin, lopetin urheilun, aloin osoittamaan tunteitani ja huomioimaan avopuolisoni tunteita, käyttämään rahaa puolisoni tarpeisiin jne. Sen jälkeen olin liian rimpula, tunteellinen hömpä enkä miesmäinen, liikaa kotona, huono palkkainen, huonosti pukeutuva jne. Olet niin taikka näin aina joku mättää. Huom en kuitenkaan yleistä, tuskinpa ihan kaikki naiset käyttäytyvät näin.