depressio=avioero?

...alla kuvaukset ns. autotallimiehistä ... joiden puolisot (naiset) pohtivat jättämistä.

Mielestäni niissäkin on kyse toisen osapuolen masentumisesta - etenkin tuossa alla olevassa tapauksessa, jossa kahden hartiapankkitalon jälkeen mies on työttömänä, nainen työssä, ... ja sitten vielä nainen ihmettelee, miksi mies jurottaa autotallissa (= mielestäni selkeä ja syvä masennus, tuntemus omasta kelvottomuudestaan ja elämän tyhjyydestä - huom! ei vaimon kelvottomuudesta...).

Eli näyttää olevan molemmin päin, että kun toinen masentuu syvemmin, niin silloin toinen alkaa miettiä vaihtoa ja omia tarpeitaan enemmän kuin sitä, miten olla rinnalla myös niinä "pahoina päivinä". Onneksi oma rouvani on jaksanut olla sitä. Toivon joskus kykeneväni itse samaan, mikäli sellainen tilanne tulisi eteen.

Siis ei pelkästään nainen ole "uhrina" - miehen depressio vain sitten sanotaan "jurottamiseksi" ja ikään kuin enemmän miehen syyksi.

Ei, mutta naiset ovat. Se yleensä tapahtuva ero tapahtuu naisen hakemuksesta ja useassa tapauksessa mies menettää sekä lapset että kodin. Oma maailma kaatuu, se on varmaa. Koditon, lapseton ja rahaton.

Viinaa. Masislääkkeitä. Itsemurha. Suomalaisen pahoinvointiyhteiskunnan ainoat tarjottavat eronneelle...siis hylätylle miehelle. Ainiijoo... unohtui ulosottouhkaukset elatusmaksuista, kun rahat loppuivat jo tasinkojen maksuun.

Viina maistui pahalta. Masislääkkeet sumensivat pollan. Itsaria ei jaksanut tehdä, kun olisi jäänyt hevonen hoitamatta.

Hyvää yötä Nadine. On hyvä toivottaa, kun tietää, että köyhyyttä jatkuu enää kymmenen vuotta. On toivoa, kun ajattelee hevosen pehmeän turvan kosketusta ja ystävällistä hörähdystä aamutallilla. Maailmassa on pyyteetöntä välittämistä...

Rakastin naistani, hän sairastui ja masennus iski häneen. Yritin auttaa, en onnistunut, joten masennuin itsekin. Rakkauteni näivettyi, kuihtui pois, otin eron. Enää en ole masentunut, vaikka yksin olenkin.

Eli siis kaksi masentunutta ihmistä, joista toinen tekee päätöksen, ettei jaksa enää jatkaa aiheuttaa eron. Masentunut, jätetty, nainen masentuu lisää, mutta miksi jatkaa suhdetta joka ei anna kummallekaan? Jomman kumman pitää olla itsekäs (terveellä tavalla). Epätyydyttävään suhteeseen jääminen ikään kuin näin kuuluisi olla on väärin, koska silloin se ei ole vapaaehtoista ja vilpittömään haluun/tahtoon perustuva. Rakkaus muuttuukin sääliksi, enkä ainakaan itse haluaisi, että kukaan olisi minun kanssani koska tuntisi sääliä minua kohtaan. - Tarkennuksena siis, että en eronnut siksi, että minulla olisi ollut toinen, nuorempi ja kauniimpi nainen. Uusi nainen siinä tilanteessa olisi ollut minulle aivan liikaa, kun omassa olossakin oli kyllin tekemistä, että edes selviää päivästä.

Omassa tapauksessa jaksoin sentään seitsemän vuotta yritää, kannustaa ja rohkaista etsimään apua myös muualta, mutta turhaan. Lääkkeitä en tarjonnut avuksi koskaan, vaan keskusteluapua tai vastaavaa. Tuo oli tuttua, että jouduin tekemään kaiken kotona (siis ne naistenkin työt!, positiivisena asiana katson, että tulipahan opittua tehokkaat tavat pitää koti helposti puhtaana, ja negatiivisena asiana tuli se, etten katsele saamatonta naista hyvällä :)).

Nadine hyvä, miehet eivät ole rakkaudettomia. Miehet ovat varmasti aivan yhtä ymmällään masentuneesta kumppanistaan, kuin masentunut itsekin. Konstit ovat vaan vähissä, jos toinen ei halua saada apua ongelmiinsa (siis minkäänlaista). Tiedän pariskuntia joista toinen on ollut vakavasti mielenterveysongelmainen (vahva lääkitys, toisinaan sairaalajaksoja ym). Ihmettelin kuinka toinen osapuoli jaksaa sitä kaikkea. Sitten kuulinkin toisilta että aikansa sitä jaksaa, eikä kukaan voi sanoa ajan pituudesta mitään, toisilla se on lyhyempi ja toisilla pidempi.

Voimia sulle Nadine! Ole huoleti, kyllä se kunnon rakkaus vielä sinutkin kohtaa.

Kuullostaa ihan normaalilta syyllistämiseltä, eli mies haukutaan hirviöksi ennenkuin jätetään. Jättäjänähän lähes aina nainen ellei hän manipuloi miestä jättämään. Tässä on kysymys kai siitä?