Olen reilut kolmekymmentä ja aina tullut paremmin juttuun miespuolisten kuin naisten kanssa.Miesten kanssa on paljon simppelimpää.Ei tarvitse kuunnella kokoajan ns.rivien välistä.Ei tarvitse kokoajan miettiä omia puheitaan,sillä naiset loukkaantuvat todella helposti ja tuppaavat tahallaan vääntämään asiat hankalammiksi.Naiset juoruavat ja kantavat kaunaa.Miehet eivät toisten asioista jumise.Toisia ei arvostella,eikä toisten tekemisiä.Miehet ovat huumorintajuisia ja pystyvät nauramaan itselleen.Kaveripiiriini kuuluu sekä miehiä,että naisia.Minun logiikkani on kai poikkeavanlainen ..
väärät geenit?
vielä on kesää jäljellä
4340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ajatuksesi hieman vieras, jos kuvittelet sen olevan riippuvainen sukupuolesta. Kyllä se on persoona kohtaista. Sekä miehissä että naisissa löytyy niitä rivienvälistä lukijoita ja herkkähipiäisiä.
Minulla on ystävinä sekä miehen että naisen puolia ja molemilta löytyy sitä minun ymmärrykseen sopivaa huumoria ja puhetta, sopivassa suhteessa. Tunnen myös sekä miehiä että naisia joiden kanssa joutuu tekemään hieman enemmän työtä jotta toimeen tultaisiin. Siis ihmisiä, joiden seurassa pitää olla kieli keskellä suuta ja joskus siltikin kolisee. Ja luultavasti näiden ihmisten joukosta löytyy monia sellaisia, jotka kokevat minut hankalaksi ja neiti suorasuuksi. Välillä pyytelen anteeksi vaikka en oikein tiedä mitä, mutta helpompi pyytää anteeksi kun turhaan kestää loukkaantuneen ihmisen mielipahaa. Toisilla on taito ymmärtää minun tarkotukseni ihan mäkeen ( siis lukea rivien välistä jotain mitä sinne ei ole piilotettu ) Mutta jokainen tyylinlänsä.
arvatenkin meni juttu vinksalleen...tarkoitin just samaa,josta itsekin puhuit.Ironista kylläkin.Musta on vaan outoa et puhutaan miehen-tai naisen logiikasta.Samasta reiästä maailmaan kurkataan ja sit ei muka enää ymmärretä toisen ajatusmaailmaa.Aina ei kaikkea tarvitse ääneen sanoa,vaikka päähän ottaakin.Varmasti pärjää elämässään kenen tahansa kanssa kun karsii ripauksen itsekkyydestään..
Vaan aina välillä huomaa toista loukanneessa vaikka ei sitä ole tarkoittannut.
Meitä on joukko pohjalaisia akkoja joilla huumori kukkii ja maailma on koulinnut suurimmat särmät pois, muutama saman hekinen mieskin löytyy jouko jatkoksi. ( ja parhaimmat on niistä rengastettu aidon pohjalaisen akan viereen ) Itsekäitä olemme aina välillä, mitään pyhimyksiä emme ole. Mutta turhat henkselin paukutukset jätämme pois.
..se nyt niin vaikeeta voi olla .Hitto soikoon jos oltais samanlaisia ni ei kai tästä mitään tulis.Elämässä pitää olla jotain ,esimerkiksi funtsittavaa miks toinen tekee tai ajattelee asiat toisin,tai ei tajua ollenkaa..Siks just me rakastutaan toisiimme ja niin edespäi..