Halua olisi erota pystyyn kuolleesta liitosta,
mutta tulevaisuus pelottaa. Mistä asunto, riittääkö yhden ihmisen tulot, pilaanko teini-ikäisten lasteni tulevaisuuden, miten eri asiat hoidetaan, jaksanko yksinhuoltajana jne.? Eronneet, kertokaa miten saitte alkuvaiheessa asiat järjestymään ja miten olette pärjänneet! Vinkkejä.
mutta tulevaisuus pelottaa. Mistä asunto, riittääkö yhden ihmisen tulot, pilaanko teini-ikäisten lasteni tulevaisuuden, miten eri asiat hoidetaan, jaksanko yksinhuoltajana jne.? Eronneet, kertokaa miten saitte alkuvaiheessa asiat järjestymään ja miten olette pärjänneet! Vinkkejä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos jaksaminen tuntuu vaikealta, niin olisiko lasten etu sitten, että tuleva ex-puolisosi ottaisi lapset?
Mä en ymmärrä ihmisiä jotka vastaavat toiseen kysymyksiin tuolla tavoin. Kysyjä hakee apua ei näsäviisaita kommentteja. Olisit mielummin HILJAA
Viimeiset 10 vuotta on tilanteessa jo pysyttykin pelkästään lasten takia. Mutta tekisi mieli vihdoin katsoa oman onnenkin eteen, ennen kuin on liian myöhäistä. Kiitos rohkaisusta kaikille vastanneille.
ÄÄliö....
Minä heitin ukon pellolle, hyvin pärjäsin yksinhuoltajana.
Nyt lapseni ovat aikuisia ja olen isoäitikin. Lapseni ovat hyvin kasvatettu, kohteliaita ja silleen.
Tietysti me jouduttiin ihan alussa mennä soskuun selvittämään elatus ym. asiat.
Kela antaa asumistukea riippuen neliöistä ja tuloista.
Jokainen kokee sen niin erilailla, mä en epäillyt yhtään vaan toimin.
Minä jäin eron jälkeen asumaan omakotitaloomme. Lapset halusivat jäädä kotiin ja minustakin oli päivänselvää, että yhden ihmisen on helpompi lähteä kuin neljän. Taloudellisesti olen pärjännyt, toki rahaa on vähemmän käytettävissä kuin ennen mutta pärjään kyllä. Talon hommia tein jo avioliittomme aikana joten nurmikon leikkuu, lumityöt yms. hommat ovat hanskassa. Kohta esikoinen on sen verran iso, että pystyy hommissa auttamaan. Remonttiapua en ole vielä tarvinnut mutta uskon, että sitä löytyy kyllä. Rahalla saa apua, pitää vain etsiä ammattimiehet töihin. Elämässä selviää jos vain haluaa. Itsestä se on kiinni.
Kieltämättä joskus tulee väsymyksen hetkiä kun lapset kuitenkin vielä pieniä ja isäänsä tapaavat vain muutaman kerran vuodessa. Silloin pitää soittaa naapuriin ja kysyä rohkeasti että voisiko joku tulla hetkeksi lasten luokse jotta pääsisin edes muutamaksi tunniksi "vapaalle". Mutta olen ajatellut, että muutaman vuoden kuluttua nuorinkin on jo niin iso, että voin jättää lapset keskenään muutamaksi tunniksi. Ja odotan myös, että isä heräisi uudessa elämässään huomaamaan lasten tärkeyden ja haluaisi tavata lapsia säännöllisesti; esim. kerran kuukaudessa viikonlopun tai edes yhden yön ajan.
hyvin miehekkäästi kirjoitettu. Tämä oli siis kohteliaisuus, ei pyydelty lomaelareita ei.
Hyvin olet viestit lukenut! Eipä tosiaan ole pyydetty eikä pyydetä. Kun mies lähti elämänsä rakkauden luokse niin minä päätin pärjätä ja näyttää hänelle sekä kaikille muillekin, että minähän en ole mikään itkevä ja ruikuttava eksä. Itkenyt olen paljonkin mutta usko elämään ja tulevaisuuteen on vahva. Haluan antaa lapsille mallin siitä, että elämästä selviää vaikka tapahtuisi mitä hyvänsä.