Mitä teen itselleni? Selvinpäin luotan ja ei mitään hätää, aina ennen yötä jos jossain on oltu liikenteessä niin kaivan esiin jonkin vanhan jutun ja sanon siitä. Tiedän heti suuni aukaistessa että hiljaa, mutta se vain tulee. Itseä harmittaa niin hemmetisti..onhan se toiselle ihmisille, sille rakkaalle, kauheaa!! Ja ei halua loukata toista. Nyt päätin että loppui sellainen höpötys, kun jostain saisi päähän taottua että ei tarvitse riitaa haastaa..Miksi sitä on niin herkkä sit kun on väsynyt ja kaikkea? TÄä on vaan mun pään sisällä tämä juttu..
Minä kaivelen vanhoja!!
Apuvaaa.
1499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin kauan, kun "peiliin katsoessamme" näemme tarvetta muutokseen, niin kauan on myös toivoa!
Jos todella haluat kasvaa tuossa asiassa, sinua auttaa koko maailmankaikkeus!
Eteesi tupsahtaa artikkeli, kirja...mitä tahansa, joka auttaa sinut oikeille jäljille!
Aloita menneiden anteeksiannosta...vaikka. Silloin sinun ei tarvitse enää niitä kaivella???!!!!