Olen nuori, kihloissa miehen kanssa ketä rakastan yli kaikkeni, mutta silti olen ihastunut miespuoliseen ystävääni, josta mieheni on ollut mustasukkainen jo kauan. Olen yrittänyt tukahduttaa tunteeni, mutta se ei onnistunut ja mielestäni tämä on väärin kumpaakin miestä kohtaan. Satun tietämään, että ystäväni on ihastunut minuuun ja toisaalta haluaisin tietää johtaisiko suhteemme mihinkään, mutta toisaalta haluan jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen. Nyt on kuitenkin tuntunut monta kuukautta sille, että olen mieheni kanssa yhdessä enää siitä syystä etten halua satuttaa häntä jättämällä. Mieheni on jopa alkanut puhua naimisiinmenosta enkä ole varma että olenko valmis siihen. Voisiko joku neuvoa minua miten teen??
Avoero vai ei??
neiti--
91427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet tyhmä ja lapsellinen. Tulisit kuitenkin sössimään nykyisen parisuhteesi. Ota sormus pois ja lähde haneen. Miehesi ansaitsee paremman.
Tekstisi voisi hyvin olla kirjoittamaani! Ainoa ero omaan tarinaani on se, että itse aloitin ihastukseni kanssa salasuhteen. Menin siis liian pitkälle ja nyt en tiedä, mitä tehdä. Meilläkin mies puhuu jo avioliitosta ja lapsista ja en tiedä, kumman miehen tahtoisin. Tai tahdonko kumpaakaan.. Miehet ovat vielä toistensa vastakohdat, joten miehen vaihto toisi tullessaan todella suuren muutoksen elämääni.
Ja kaikki, jotka tahdotte saarnata pettämisestä: TIEDÄN asenteenne ilman marinoitannekin! Ja tiedän, että teen väärin ja että olisi oikein jättää mieheni. En kuitenkaan tahtoisi satuttaa häntä jättämällä häntä yksin! :(
Sinä et ilmeisesti ole vielä pettänyt miestäsi. Et ole tehnyt mitään peruuttamatonta! Mieti, mitä tahdot elämältäsi. Jos oikeasti rakastat miestäsi, voit unohtaa sen toisen miehen!
en ole pettänyt miestäni, enkä tule pettämään. Sitä en hyväksy, mutta kuten viestiini vastannut kertoi aloittaneensa salasuhteen ihastuksensa kanssa niin se on hänen oma valintansa ja turhia en siis ala siitä saarnata. Olen itsekin huomannut, että miehet ovat täysin toistensa vastakohdat ja kumpikin tavallaan ihania. Kaipa tässä on lähestulkoon pakko jäädä tuttuun mieheeni ja yrittää unohtaa ihastus... Pistää vaan mietityttään, että olisinko onnellisempi suhteessa ihastukseni kanssa?
ihastus on ohimenevää. mutta jos oikeasti mietit miehesi jättämistä toisen takia, niin kannattaisikohan huutaa peli kesken ja viettää vähän aikaa itseksesi, ilman suhdetta.
tuolla menolla satutat vain kaikkia osapuolia. tuli oikein paha olo kun luin tekstiäsi. siis miehesi puolesta. herranjestas asioista pitää keskustella ennen kuin ne paisuvat mahdottomiksi. elääkö miehesi edelleen luulossa että kaikki on hyvin? äkkiä nyt keskustelemaan miehesi kanssa että mitä nyt tehdään.
on minullakin välillä tunteita joiden pelkään satuttavan miestäni, mutta asioista täytyy keskustella! siis jos haluaa että suhde edes jotenkin toimii. kaikista pahin tilanne olisi jos aivan puun takaa ilmoittaisit miehellesi että häivyt. ja vielä toisen matkaan.
nyt puhumaan!! onko se niin hemmetin vaikeata??! säälittävää touhua...anteeksi mutta kuulostaa todella epäkypsältä. tarkoituksenani ei nyt ollut haukkua, mutta niin monella kun tuntuu olevan sama tilanne, niin alkaa vain miettiä kuinka ääliöitä ihmiset ovat kun eivät sen RAKKAIMPANSA ja LÄHIMMÄISENSÄ kanssa voi edes KESKUSTELLA!
etkä sinä suojele miestäsi jos jäät liittoon vain väälistä. päinvastoin.
Ajattelin vain ilmoittaa että tein jo viime yönä sen mitä minulle sanottiin. Keskustelin mieheni kanssa ja hän yritti ymmärtää minua ja tunteitani. Pakkasin tavarani kaikessa rauhassa ja muutin poruikoilleni asumaan. Sormuksen laitoin rasiaan ja talteen. Mieheni itki kauan, samoin minä, mutta käyttäydyin itsekkäästi ja kusipäisesti. Myönnän sen.
Nyt en ole suhteessa kenenkään kanssa, enkä tule olemaan. Selvitän ajatuksiani itsekseni ja tulemme vielä mieheni (ex) kanssa juttelemaan asioista myöhemmin. Kiitos vastauksistanne, jotka todella saivat minut ajattelemaan itsekeskeisyyttäni yms... Toivottavasti meille kaikille nyt käy hyvin!
olla yhtä itsekäs kuin sinä ja uskaltaisin lähteä! Ajattelen vain liikaa mieheni tuskaa, jonka ero aiheuttaisi. :/
Sinun kannattaa todellakin ajatella itseäsi jos olet eroamassa. Minäkin ajattelin, sitä kuinka mieheen sattuisi lähtöni. Niin kävi, mutta paljon pahemmin hän olisi saanut selkäänsä, jos olisin vielä jäänyt säälistä suhteeseen, joka ei enää toiminut... Pakkaa kamasi sinäkin, sano hyvästit miehelle, jota olet kyllästynyt miellyttämään ja suuntaa nenäsi kohti tulevaa. Lohduttauiduin sillä, että meille jäi satoja kultaisia muistoja monen vuoden seurustelun jälkeen.
Kiitin häntä siitä, että hän on ollut tukenani kaikessa ja kiitin muistoista, mutta pakko oli lähteä!
Epävarmassa tilanteessa ei koskaan pidä tehdä ratkaisuja jotka pitäis kestää koko elämän.Voitko rakentaa elämääsi sen ihmisen kanssa joka on suhun ihastunut.Se on ehkä se mitä kannattaa miettiä.Kihlaus on parempi purkaa ja satuttaa hiukan kuin mennä naimisiin ja valehdella itselleen että sitä haluaa koska sä et voi ottaa halua toiseen kaapin hyllyltä.Kun se hyvä olo ja hellyys ja läheisyys on luonnollista se on silloin aitoa.Isompi kipu on avioero koska se toinen luottaa suhun ( ja liitto tehdään jo ison yleisön edessä ) ja haluaa uskoa sun rakkauteen.Vaikka sä vihaisit sitä ja se on silti rakastunut suhun tai takertunut niin se haluaa itsekkäästi naimisiin pitäkseen sut itsellään.Erotkaa hetkeksi ja mieti ihan yksin mitä teet niitten kanssa.Sun pitää päättää itse sun elämästäsi.Älä anna miesten ja toisten päättää.Mä tein joskus niin että jätin kaksi miestä kun en osannut päättää kummanko kanssa olisin jatkanut.Otin kolmannen ja menin naimisiin.