on tehty ennen leikkausta sairaalassa? Siis sinä päivänä kun olette menneet osastolle?
Onko silloin kyselty minkä kokoiset rinnoista toivoisi jäävän ja mitä muuta?
Itse menossa nyt ylihuomenna ja sen verran tiedän että aamulla pitää olla klo:8 sairaalassa ja minut leikataan joskus iltap. ylitöinä. Saa nähdä olenko taju kankaalla jo ilman nukutusaineitakin kun en saa syödä koko päivänä mitään..
Mutta kokemuksia ja käytännön vinkkejä kaipaan kohtalotovereilta :-D
Onko silloin kyselty minkä kokoiset rinnoista toivoisi jäävän ja mitä muuta?
Itse menossa nyt ylihuomenna ja sen verran tiedän että aamulla pitää olla klo:8 sairaalassa ja minut leikataan joskus iltap. ylitöinä. Saa nähdä olenko taju kankaalla jo ilman nukutusaineitakin kun en saa syödä koko päivänä mitään..
Mutta kokemuksia ja käytännön vinkkejä kaipaan kohtalotovereilta :-D
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse menin leikkauspäivänä klo 07:00 osastolle ja olin ensimmäinen leikattava, joten se olikin yhtä haipakkaa heti alusta alkaen. Ensin vaatteiden vaihto, lääkärin haastattelu ja rintoihin merkinnät, sitten kovalla kiireellä tultiin ottamaan verikokeita jos jonkinmoista ja sitten vietiinkin kovaa kyytiä leikkausosastolle. Pieni juttelutuokio nukutuslääkärin kanssa, joka kertoi mitä tekee ja mitkä tuntemukset seuraa. Sitten olikin kanttuvei ja seuraava mielikuva heräämöstä.
Eli 08:30 vintti pimeeksi ja vuodeosastolla rekisteröin kellon seuraavan kerran klo 14:30. Loppupäivä menikin torkkuessa ja illalla tuli perhe visiitille. Seuraavana päivänä kotio ja olotila oli mitä mahtavin. Kevyt etumus ja uuden asennon totuttelua.
Ei kannata oikeasti syödä eikä juoda mitään n. 12h ennnen leikkausta. Näin vältyt nukutuksen jälkeiseltä pahoinvoinnilta. Pyydät heti pahoinvoinnin estolääkitystä, kun tunnet pahoinvointia. Estolääkitys auttaa heti ja etova tunne häipyy. Itse jouduin pyytämään kahteen kertaan, sillä toinen aine ei vaikuttanut riittävän hyvin. Antoivat sitten toisenlaista, joka tehosikin loppupäiväksi. En myöskään syönyt mitään koko leikkauspäivänä leikkauksen jälkeenkään. Hoitajat suosittelivat näin, sillä pahoinvointi olisi saattanut yllättää syömisen seurauksena. Vettä join kurkun karheuteen, joten 1,5 päivän paasto tiedossa:)
Nämä kaikki on oikeasti pikkujuttuja, sillä kyllä nämä ihanat C-kupin rinnat ovat sitten aivan mahtavan pienet ja kevyt. Voi juosta, voi hyppiä, ei hikoile rintojen alustat, ei niskat rassaa, puhumattakaan paitojen istuvuudesta.
Eli iloisin mielin leikkauspöydälle ja leikkaushaavoja hoiteleen.
Kieltämättä hieman hirvittää jo nyt koska inhoan kaikenlaista pistämistä etenkin tipan laittoa kun ei sitä ole ikinä saatu kunnolla vaan vasta monen tökkimisen ja rikkoutuneen suonen jälkeen :(
Voi tulla pitkä päivä kun sairaalaan siis jo aamulla ja leikkausajankohta ei ole selvillä mutta iltapäivästä puhuttiin silloin kuin leikkausajan sain.
Toivon että olo ei ole kaamea ja etten olisi kovin kipeä pitkään. Mutta sitä kevyttä oloa odotellessa kun en ole ikinä omannut pieniä rintoja, edes teininä. Eiköhän se tästä!
Onnea ja voimia leikkaukseen!
Itse olen kanssa menossa pienennykseen kahden ja puolen viikon kuluttua, ja jännittää jo tosi paljon nuo samat asiat kuin sinullakin. Mut leikataan illalla, eli joutuu olemaan syömättä ja juomatta alkupäivän. Syömättömyyden varmaan kestää ihan, tuntuu vaan, että miten sitä pärjää jos ei saa vettäkään juoda...
Mutta kai sen kestää, ihan sen lopputuloksen takia. On ollut kiva lukea täältä, että lähes kaikki leikatuista on olleet tyytyväisiä, se rohkaisee kyllä itseäkin.
Täällä kanssa on kohta meno leikkaukseen. On tullut kovasti seurattua tätä palstaa ja todellakin on ollut kiva lukea, kuinka kaikki ovat olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Aluksi leikkaus pelotti, mutta nyt sitä jo oikein odottaa. Ajatus kevyemmästä yläosasta tekee niin iloiseksi;) Vähän on samanlainen odotus kuin ensimmäiseen synnytykseen mennessä. Pelottaa tuleva kun ei oikein tiedä mitä odottaa, mutta toisaalta pitäisi jo päästä tosi toimiin, jotta olo helpottuisi;)
Jepulis, eli mulla leikkauksesta 2 vuotta. Olin yksityisellä eli voi poiketa käytännöt hieman julkisesta... Menin muistaakseni sairaalaan pari tuntia aiemmin, siinä sain asettua pakoilleni, laittaa tavarat kaappiin yms. Sitten juteltiin leikkaavan lääkärin kanssa, jännityksestä, tavoitekoosta jne. (kokohan oli kyllä jo suunniteltu silloin alustavassa tarkastuksessa) Kun mä en muista otettiinko multa verikokeita ollenkaan, kaipa? Ja siis leikkausta ennenhän olin käynyt mammografiassa ja ultrassa( samalla kertaa). Sitten juttelin nukutuslääkärin kanssa, piirreltiin iholle leikkauskohdat ja otettiin "ennen leikkausta-kuva". Sitten vain kaapu päälle ja saliin, geelimatto reidelle ja tippa käteen. Eipä se tippakaan paljon sattunut kun sen verran jännitti :). Seuraavaksi heräsinkin sitten sängyltäni n.3-4h nukutuksen jälkeen, kurkkuun sattui ja hirveä jano. No silloin tulee tosiaan vesikin ylös, kun en tajunnut että olisin vain huilutellut sitä suussani. Edelliseen vastaajaan viitaten, mulla on kyllä sellainen käsitys, että ennen leikkausta ei syödä sen takia, ettei potilas oksenna kesken leikkauksen ja tukehdu... No mutta pointti on kuitenkin, että neuvojen mukaan tulee toimia, ruokaa ehtii ahmia sitten muina päivinä :).
Yksi yö sairaalassa ja sitten kotiin. Sairaalayö oli kyllä tuskainen, kun sänky oli niin kumman lyhyt ja hankala, ettei saanut nukuttua. Kotona selviydyinkin sitten ihan omillani, leffoja katsellen. Kannattaa varata paljon tyynyjä ekojen öiden/viikkojen ajaksi, kun kyljellään ei pysty nukkumaan niin tyynyillä saa tehtyä kaikenlaisia virityksiä, esim. saa edes jalat sivulle vaikka nukkuu selällään. No joo, mutta et sä näistä asioista niin kysellytkään ja aiempia posteja aiheesta taitaa löytyä vaikka kuinka :D.
Tsemppiä leikkaukseen ja onnittelut, pääset nauttimaan kesästä keveänä kuin teinityttö! :D
Pieni jännitys on aina poikaa, itse meinasin vielä ovelta kääntyä takaisin, kun jännitti niin kovaa.
Mutta kyllä olisin tosi lujaa katunut jos sen tempauksen olisin tehnyt. On nämä c-kupit siis niin mahtava juttu:) Ja mikä parasta, tässä sinun ei tarvitse kärvistellä tuskissas kiikkustuolissa, niin kuin synnytyssairaalassa aikoinaan. Eli kipuja ei ainakaan minulla ollut missään vaiheessa, toki söin myös tulehduskipulääkkeitä n. 2 viikkoa leikkauksen jälkeen. Pikku viiltelyitä ja vihlaisuja silloin tällöin, mutta nekin tuntui vaan hyvältä, kun katseli peilistä lopputulosta.
Liityn kehujien joukkoon. Itselläni myös pari vuotta leikkauksesta. Homma sujui kuvaamallanne tavalla myös minulla sairaalassa. En jännittänyt yhtään,koska olin odottanut leikkauspäivää enemmän kuin mitään siihen mennessä. Minä pyysin jättämään noin b-kokoiset, kun kerran kirurgi kysyi mielipidettä asiasta. Useampi kilo ja rauhas- ja rasvakudosta jäi roskiin! Ne olivat siis roikkuneet kaulassa ennen. Pistelyt ja verikokeet eivät tuntuneet miltään kun mietin vain sitä hetkeä, kun pystyn liikkumaan ja pukeutumaan kuten muutkin ihmiset. Seuraava päivä oli ihmeellinen, vaikka oli kovat kivut, joihin sai kyllä lääkitystä. Tuntui kummalta, kun katsoi peilistä ja kasvot olivatkin nyt etualalla. =)))
Kaikki hartia- ja niskakivut ovat kadonneet ja minusta on tullut aktiiviliikkuja kun juoksukin onnistuu. Aika pitkään meni ennen kuin uskalsi alkaa hölkytellä, rauhallisemmalla tahdilla pitää mennä ensin. Tikkejä tulee kymmeniä, joten haavojen hoidossa voi tulla ne suurimmat ongelmat.
Tämä on hienointa mitä on tapahtunut, elämänlaatu ja -halu ja terveys on kohentunut aivan uskomattomasti.