Olin päässyt sinusta jotenkin yli ja aloittanut uuden sivun elämässäni, olin onnellinen ja niin ihastunut jopa rakastunut... Sitten sinä otit yhteyttä kuukausien jälkeen, sekoitit pääni, vereni ja sydämeni. Annoin sinulle aikaa, aikaa miettiä haluatko jatkaa kanssani loppuun asti, aikaa miettiä mikä sinulle on parempi. Ihminen kun olen, en kivi, sydämeni särkyi koska vastauksesi oli aina -en tiedä, -haluan, mutta en pysty. Lähtöni jälkeenkin odotin ja odotin jospa vaikka... itkin itseni uneen monena yönä, sinä et ikinä tiedä kuinka rikki olin vuoksesi. Kuitenkin nostin pääni ja pakotin itseni eteenpäin. Tutustuin mieheen, hyvään sellaiseen. Hän on valmis tekemään paljon vuoksemme, hän rakastaa minua ja lapsiani, hän haluaa olla ikuisesti yhdessä... minä myös... Kunnes sinä tulit ja sekoitit kaiken. MIKSI? Nyt haluan olla vain yksin, en halua häntä lähelleni koska sinä olet vain mielessäni... en kestä kun hän koskettaa minua pimeässä... sängyssä, koska sinä olet vain mielessäni. MIksi revit haavat auki? Miksi pystyt näin vaikuttamaan minuun vaikka minulla piti olla kaikki kunnossa ja hyvä mies rinnallani...tätä kysyn itseltäni nyt aina kun olen pimeässä, ja yksin... itken itseni uneen.
Miksi juuri
nyt kun..
81422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ilmeisesti et edellisestä suhteesta kuitenkaan ole päässyt yli kokonaan . Et kerro miksi mies erosi sinusta . On mahdollista että miehesi on tarvinnut enemmän aikaa ajatustensa selvittämiseen . Olen itse samankaltaisessa tilanteessa ja tuo kuulostaa kovinkin tutulta . Minulla vaan kävi hieman toisinpäin . Mutta olen ainakin itse todella varma tunteistani nyt . En tiedä tarkalleen miksi teillä on asiat noin mutta kuulostaa siltä kuin teillä olisi vielä paljon tunteita toisianne kohtaan ja ehkä teidän kannattaisi ne katsoa loppuun ensin . Jos sinulla on nyt jo tunne että et voi koskea toiseen kun toinen on mielessä niin todennäköisesti se sama tunne tulee aina uudelleen vaikka hautaisitkin sen kylmästi . No toivottavasti selviät ja saat asiat luistamaan jotenkin . Minullakin on vielä sama tilanne meneillään ja en tiedä missä ollaan menossa palataanko vaiko taas jätetään sivuun . Monta kertaa tässä on joutunut katumaan ja itkemään menneisyyden tyhmyyksiä . Mutta voimia sinulle . Minä aloitin liian nopeasti uuden suhteen ja liian nopeasti tulin huipulta alas älä lankea samaan virheeseen laastari ei paranna aina se saattaa satuttaa lisää .
koska olen edelleen samassa tilanteessa, en ole pystynyt kohtaamaan nykyistä miestä 2 viikkoon. Olen sanonut että olen työssä milloin yössä milloin päivässä. Hän on mukautunut siihen. Ex-miehen kanssa ollaan pidetty yhteyttä nyt jo päivittäin. Ensin soitot tulivat kuukauden välein, sitten parin viikon, sitten viikon ja nyt joka päivä. Hän keksi jopa eilen syyn miksi meidän "piti" tavata. Olin kutsusta onnellinen, peloissani, ihan kuin olisin mennyt ensitapaamiseen. Laittauduin, mutta en siten että olisin sen näköinen.. myös vaattet katsoin tarkasti ja varmistin vielä bestikseltä valintani. Hulluko olen vai...? Mietin vain. Puhuimme tavallisia "kaveri-juttuja" mutta sitten hän heitti väliin -tiedän se oli mun syy että lähdit. Tajusin vasta lähdettyäni mitä se sanoi, olin siinä niin jännittyneenä. Eikö se tajua kuinka sitä kaipaan, niin haluan vain hypätä kaulaan ja olla päästämättä ikinä pois. Sanoin sille muutama päivä sitten kuinka olin valmis viettämään koko elämäni yhdessä, ja hän sen tiesi etten etsi seikkailua... silti hän ei voinut muuta todeta, kun ettei pysty seurustelemaan minun tai kenenkään muunkaan kanssa. Ex-muija oli pettänyt tosi julmalla tavalla, mitä ei suostu paljastaan. Ja siitä kaikki pelko rakkautta ja tunteita kohtaan. Otin itseeni kun kuulin ettei pysty, odotin kuitenkin muutaman kuukauden annoin aikaa, mutta se ei riittänyt, siksi lähdin suhteesta vaikka tunteeni muuta sanoi. Ei riitä että vain toinen rakastaa, tarvitaan molempien rakkaus. Olin tuosta niin murtunut, niin rikki että paljon kuihtui pois. Kun hänet tapasin nyt uudelleen, en tiennyt mitä tunteita se tuo tullessaan, mutta sydän pysyi kylmänä. Ja minä asia linjalla. Pelkään tuntea, en halua sitä kipua, ajatusta samasta tilanteesta, jossa minä rakastan ja hän peloissaan perääntyy. Aina niin toivon että joku voisi minun puolesta kertoa mitä käyn läpi, mitä tunnen, kuinka sattuu... Vaikka edes unessa... Niin raastaa kaipaus. En tiedä mitä teen. *huokaus*
niin tämä exä sit niinkuin kertoi ettei voi seurustella kanssasi ? no nyt en oikein ymmärrä enään ilmeisesti mitään ?
Ettei "pysty" suhteeseen, koska pelkää... Mietin vain että mihin se pelko nyt olis karissut.
Viestisi olisi voinut olla melkeinpä itseni kirjoittama. Mies otti minuun yllättäen yhteyttä monen kuukauden jälkeen ja nyt olemme pitäneet yhteyttä n. kuukauden ajan lähes päivittäin. Olin niin onnellinen hänen kanssaan, rakastunut. Meidän suhteemme alkoi liian pian ennenkuin arvet hänen aikaisemmasta suhteesta olivat ehtineet umpeutua. Tiedän, että menneisyys ja päätös meidän suhteemme lopettamisesta satuttivat häntä, mutta kai hän tarvitsi vain aikaa saadakseen itsensä kokoon ja tunteensa käsiteltyä. Tunteet on käytävä lävitse voidakseen jatkaa elämää, olivat ne kuinka kipeitä tahansa. Ymmärsin häntä silloin vaikken halunnutkaan uskoa asiaa.
Talven sinnittelin ilman häntä. Yritin tapailla muita miehiä päästäkseni eteenpäin elämässä, mutta ei siitä mitään tullut. Kukaan ei ollut hänen veroisensa, kukaan ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. En vaan voinut unohtaa kuinka hyvä meidän oli yhdessä. En pystynyt unohtamaan tunteitani. En voinut edes vihata tätä miestä mistään mikä olisi voinut helpottaa hänestä ylitsepääsemisessä, ei hän ollut tehnyt mitään väärää. Hänen tilassaan olisin varmaan toiminut samoin.
Huhtikuun alussa olin päättänyt kokonaan unohtaa hänet. Ei mennyt kuin ehkä viikko kun törmäsimme sattumalta. Tämän jälkeen hän on laittanut viestejä ja soitellut. Toisaalta tuntuu aivan ihanalta, että hän vielä haluaa pitää minuun yhteyttä. Toisaalta mietin koko ajan, että miksi juuri nyt. Mikä on muuttunut? Ovatko arvet parantuneet, onko hän valmis suhteeseen taas? Sydämeni särkyi pahemman kerran hänen takiaan syksyllä. Se ei ole vielä parantunut, enkä tiedä uskallanko ottaa riskiä hänen suhteensa enää uudestaan vaikka haluaisinkin. Uskon kuitenkin, että asioiden tapahtumisella on tarkoituksensa...
Aika näyttää.
Voimia sinulle. Uskon, että teet oikean päätöksen asian suhteen kunhan vain kuuntelet sydäntäsi!
kyynel vierähti poskelleni. Yritän pysyä arjessa kiinni ja teen paljon kotitöitä, en pysähdy sillä silloin ajattelen tilannettani taas. Se sattuu. Päätin ahertaa koko viikonlopun, en soita tai laita viestiä kenellekään miespuoliselle... Yritän keskittyä vain itseeni ja lapsiin. Tiedän yöllä seinät kaatuu taas päälleni...saan soiton. Joka ilta tai yö pinnistelen puhelun ajan, olen normaali. Sitten pohja putoaa, itken niin että sydämeen sattuu. Päätin kuitenkin olla nyt hissukseen ex.n kanssa. Hänen pitää ottaa selvä ensiaskel jos tuntee samoin kuin minä. En tule kestämään enää jos tilanne kariutuu jälleen. Nykyiseen en ole pitänyt yhteyttä muutamaan päivään ja sitäkin aikaisemmin nämä 2 viikkoa olen ollut tosi vähä sanainen. Hän kysyikin miksi olen niin kylmä, jo silloin kun olimme viimeisen kerran yhdessä. Tiesin kuinka väärin on ajatella toista miestä. Huomasin itsekin että olin ns. normaali heti kun ajattelin exää. Niin sikamaista, mutta olen NIIN sekaisin ja pihalla kaikesta. EN tiedä mitä ihmettä teen. Kun kuuntelen sydäntäni itken... Kaipuu on niin suunnaton.
Tosiaan taukoa tuli kolmisen viikkoa ja exä oli mielessäni päivät ja yöt. Sitten tilanne meni siihen että suostuin hänet tapaamaan. Menin hänen luokseen, puhuimme kauan, hän myönsi virheensä ja tiesi olevansa syyllinen lähtööni. Elin vain siinä hetkessä ja hänen kanssaan, en ajatellut ketään muita. Tilanne johti toiseen ja siitä taas toiseen.Pari päivää kului, kun huomasin että olin kaivannut oman mieleni tuotetta joka oli vain exäni kuorissa. Sitten parin päivän kuluttua päätimme jatkaa nykyiseni kanssa siitä mihin jäimme 3 vk sitten. Ja hän ei tule ikinä tietämään missä poikkesin ;)
Mutta siihen loppui minun jano.
Teit oikean ratkaisun. Minä tein väärän samassa tilanteessa. Ja huomasin yllätyksekseni, että tuo exän kosketus oli minulle vaikeaa koska kaipasin niin mielettömästi sitä laastaria vaikka kuvittelin toisinpäin. Ikävä oli niin todellinen että sattui. Ja minä hirviö vielä satutin hätä. Ei se ollutkaan laastari, sen totesin ja niin totesi exäkin. Monet riidat käytiin aiheesta. Pari vuotta yritettiin exän kanssa, ei tullut mitään. Menetin "laastari-rakkauden" ja nyt jätin exänkin. Jotenka onnittelut sulle. Ei lämmittelyt auta.