Kerran niin hyvä, sydämeltään puhdas ja kaunis tumma kaunotar... Toinen toisen jälkeen petti, jätti tai hakkas.. mitä jäi jäljelle. Itse paholainen. Vuosia sitten huomasin kuinka hyvältä satuttaminen tuntui kun sen tekikin toiselle vuorostaan. Siitä tuli kuin huume. Ensin tyyppi houkutellaan verkkoon sitten kun siltä tuntuu niin otetaankin jo toinen ja vanha jätetään, mutta ei siten että syy olisi minussa... se sattuu eniten niitä. Ja parempi olla varalla jos seuraava ei tartukaan verkkoon. Jätetyt myös pienillä säikeillä kiinni, jos siltä tuntui niin oltiin niin pahoillaan ja en ikinä enää sua jätä-tyyliin, mutta aamun koitteessa..."nähdään" Oli naimisissa olevia ja vapaita, komeita... kuka tahansa ei verkoille päässyt. Pilvilinnoja särkyi monen monta. Välillä oli hauskaa kun jätkät luulivat pelaavansa mun kanssa, mutta vedinkin pidemmän korren. Vuosiksi rauhotuin, mutta nyt... hmm..tilanteeni aika kiperä.. Naimisissa (en rakkaudesta) puoliso ulkomailla työssä... espoossa miesystävä joka valmis jättämään työn ja kaiken sinne ja tulossa tänne asumaan kanssani, kotikaupungissa myös säätöä ex-ystävän kanssa...kukaan ei tiedä toisistaan. kait pitäis verkkoa vähän raottaa ja tiputtaa ainakin yksi pois. Siksi tätä teen koska sydämeni paikalla on kylmä kivi, ikinä en pysty enää rakastamaan ketään miestä. On vain tarve satuttaa... koska itseäni niin sattuu, mutta sitä ei kukaan päällepäin näe. Moni kakku päältä kaunis ja sisältä täyttä p.skaa ;)
Miehet opettivat
ja tässä nyt olen..
4560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
naiset opettivat. en petä, mutta jos minut petetään, en epäröi hetkeäkään hakata pettäjiä sairaalakjuntoon.
kukaan petturi ei toivo minua miehekseen, sillä siinä käy todella huonosti.
Oletko nyt onnellinen. Onko sinulla kaikkien noiden vuosien jälkeen mukava muisto elämästäsi.
Itse en olisi omaa elämääni uhrannut miesten takia: kulkenut katkerana "suhteesta" toiseen "opettamassa" miehille miltä tuntuu kun jätetään.
Jokaiselle tulee ihmissuhteissa pettymyksiä, niistä on vaan päästävä yli. Minutkin on montakertaa jätetty, ja kohdeltu aika huonostikkin, mutta en ole sen antanut itseäni lannistaa.
Mutta, jos olisin sinä, aloittaisin kaiken tyhjältä taululta. Eli miettisin, mitä minä itse elämältäni haluan.
ollessa. Kun suhteeseen alan ei todellakaan suunnitelmissa ole toisen satuttaminen. Mutta olen paljon enemmän varuillani ja herkempi, en ollenkaan sinisilmäinen kuin ehkä muut. Ja teen selväksi, jos minua petät tai muuten satutat, samanlailla ja enemmänkin tulen sitten satuttamaan. Silti jostain ihmeen syystä jotkut miehet luulevat olevansa parhaita salailussa ja jos pettävät niin eivät ikinä jäisi kiinni. Mutta kaikki menee loppu viimein saman kaavan mukaan vaikka henkilö vaihtuisi, ja osaan merkit lukea. Jolloinka en vielä päätöksiä tee, vaan etsin todistusaineistoa. Ongelmahan on se etten pysty ikinä kehenkään luottaan 100%. Epäilen onko maanpäällä ihmistä joka luottamukseni ansaitsisi. JOs tiedän toinen vehtaa jotain peliä takanani, niin teen samanlailla hänelle. Mielestäni olen siihen täysin oikeutettu ja se ei tee minusta onnetonta, päin vastoin hetkellisesti onnellisen... siihen asti kun löydän henkilön jonka kanssa ei täälläistä tarvitse harrastaa... Kuitenkin olen tässä ajatellut että ehkä en "näe" noita ns. kunnollisia miehiä, vain nämä vilunki-pelurit. Sama kuin alkoholistin tytär etsii samaa mallia minkä kotoota on saanut, siinä tapauksessa viinaan taipuvaista miestä.
Olen päättänyt toisinaan tehdä samat. Mutta en pysty.