Mulla on ihan kamala tilanne jonka olen ihan itse aiheuttanut enkä pysty tekemään päätöstä. Noin kaksi kuukautta sitten erosin 4vuotta kestäneestä suhteestani ja ihastuin suinpäin uuteen mieheen. Eroa olin miettinyt jo aiemmin ja odottanut jo jonkin aikaa sitä oikeaa, koska se tietty tunne vain puuttui.
Nyt tapailen ihastustani ja exääni. Seksiä en kyllä harrasta kun uuden kanssa. Exän kanssa on muutenkin vähän kylmäkiskoinen meininki, vaikkakin minun puoleltani. Olen ollut muutamia kertoja yhteisessä kodissamme yötä, koska tavarani ovat vielä siellä ja ikävöin sinne. Muuten olen asustellut porukoillani.
Mä en siis pysty tekemään päätöksiä, kun pelkään että kadun lopun ikääni, jos nyt hätiköin. Exäni on tietysti ihan rikki ja rukoileekin minua palaamaan. Mua itkettää aina kun katson häntä tai puhun hänestä ja hänen tunteistaan muille.Mua sattuu niin paljon se mitä olen hänelle tehnyt.
Meillä on todella iso ongelma juuri se ettei puhuta toisillemme tunteista. Olen ollut nyt kaksi yötä hänen luonaan vain nukkumassa ja hän kuiskasi minulle eilen että on kauhee ikävä ja että tulisin takaisin. Minä purskahdin itkuun ja sanoin että on ollut myös ikävä, sitten halattiin ja nukahdettiin. Sitten tänään hän pyysi munua kahville, muttei juteltu taaskaan mistään. Tämä toinen mies vaikka lypsää minusta tunteitani pihalle ja todellakin kertoo omistaan. Hänelle on helppo puhuakin.
Musta tuntuu että mä en erota tunteistani mitä on rakkaus. Kaipaan exääni juuri yhteisen menneisyyden, hänen sukulaistensa, yhteisten ystävien, arjen ja käytännön juttujen takia. Esim muuttaminen olisi minulle kova paikka. Niin ja meillä on yhteinen koirakin jonka tiedän ikävöivän häntä ja hänen koiraansa. Kuinka mä oon järjestänyt itselleni tällaisen tilantaan ja kuinka lähtisin sitä purkamaan?
Nyt tapailen ihastustani ja exääni. Seksiä en kyllä harrasta kun uuden kanssa. Exän kanssa on muutenkin vähän kylmäkiskoinen meininki, vaikkakin minun puoleltani. Olen ollut muutamia kertoja yhteisessä kodissamme yötä, koska tavarani ovat vielä siellä ja ikävöin sinne. Muuten olen asustellut porukoillani.
Mä en siis pysty tekemään päätöksiä, kun pelkään että kadun lopun ikääni, jos nyt hätiköin. Exäni on tietysti ihan rikki ja rukoileekin minua palaamaan. Mua itkettää aina kun katson häntä tai puhun hänestä ja hänen tunteistaan muille.Mua sattuu niin paljon se mitä olen hänelle tehnyt.
Meillä on todella iso ongelma juuri se ettei puhuta toisillemme tunteista. Olen ollut nyt kaksi yötä hänen luonaan vain nukkumassa ja hän kuiskasi minulle eilen että on kauhee ikävä ja että tulisin takaisin. Minä purskahdin itkuun ja sanoin että on ollut myös ikävä, sitten halattiin ja nukahdettiin. Sitten tänään hän pyysi munua kahville, muttei juteltu taaskaan mistään. Tämä toinen mies vaikka lypsää minusta tunteitani pihalle ja todellakin kertoo omistaan. Hänelle on helppo puhuakin.
Musta tuntuu että mä en erota tunteistani mitä on rakkaus. Kaipaan exääni juuri yhteisen menneisyyden, hänen sukulaistensa, yhteisten ystävien, arjen ja käytännön juttujen takia. Esim muuttaminen olisi minulle kova paikka. Niin ja meillä on yhteinen koirakin jonka tiedän ikävöivän häntä ja hänen koiraansa. Kuinka mä oon järjestänyt itselleni tällaisen tilantaan ja kuinka lähtisin sitä purkamaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
By the way - tienaako se "eksäsi" enemmän vai onko PERINYT/PERIMÄSSÄ aikas lailla rahaa...?
Miksi puhut "käytännön asioista", joista olisi vaikea luopua eron koittaessa...?
Tuli vaan mieleen...että "eksällä" on rahaa ja elintasoa ja "kakkosella/uudella" on parempi ...lkku sängyssä ja ehkä paremmat puheenlahjat...
siis ei ole rahasta kiinni. Tarkoitin lähinnä yhteistä koiraa ja yhdessä omistamaamme kesämökkiä ja yhteistä kämppää. Sanoisinko että tällaisissa asioissa punnitsen aika vähän rahajuttuja.. Ihastukseni sitäpaitsi tienaa enemmän ja on korkeammin koulutettu, mutta sillä ei tässä asiassa ole väliä.
Ota aikalisä ja ole hetki yksin. Sun tunteet on oikeesti solmussa!
Sun pitää miettii kummasta päästät irti, koska tälläne ei voi jatkua, kuten itsekkin tiedät.
Sä satutat myös muita kun itseäsi tällä elämän tyylillä.
sun tarinan mukaan sain käsityksen ,että sun exä oikeesti rakastaa ja kaipaa sua ja ehkäpä näin on myös omalla kohdallasikin, koska kuitenkin menet takasin hänen luokseen yöksi. Onhan hän tuttu ja turvallinen jo monen vuoden takaa!
Koitappa aloittaa exäsi kanssa keskustelu itse.Mies varmasti haluaa itsekkin keskustella kanssasi, muttei löydä ehkä oikeita sanoja siihen tai ei tiedä miten aloittaa. Koita mitä tapahtuu, jos aloitat itse keskustelun.
Uskon (ja toivon) , että saisitte vielä suhteenne jaloilleen, jos vain saisitte keskusteltua asiasta.Siitä nimenomaan mitä tunnette toisianne kohtaan ja minkä asioiden olisi suhteessanne muututtava entiseen verrattuna, jotta saisitte siitä täydellisen toimivan!
Mikä minä tietysti neuvoa antamaan, mutta tekstisi oli jotenkin koskettava ja haluaisin auttaa sinua löytämään ehkäpä sen oikean polun. Tilanne on vaikea sinulle , mutta myös exällesi! Hänhän on jo kertonut haluavansa sinut takasin!
Tähän uuteen ihastukseesi en ota kommenttia, koska jotenkin vahvasti uskon, että sisimmässäsi haluat palata takasin tuttuun syliin... (en voi tietenkään olla varma, mutta tälläinen tunne tekstistäsi tuli).
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia!
ps. kerrothan sitten kun olet valmis, että mihin tulokseen päädyit. =)
Samanlainen myrsky asustaa minnun sisimmässäni..
Toinen fiksu ja huolehtivainen, toinen sponttaani ja rakastavainen..
Kerroit ettet harrasta exäsi kanssa seksiä lainkaan yöpyessäsi hänen luonaan - sen sijaan päädyt ihastuksesi kanssa harrastamaan seksiä? Onko teillä ollut exäsi kanssa suhteenne aikana ongelmia seksin kanssa? Tulee vaan jotenkin semmonen mielikuva mulle ainaki. Jos kerran viihdyt hyvin hänen seurassaan, käytännön jutut toimii, ikävöit häntä ym. mutta sekstaat toisen kanssa?
kuuluu joka suhteeseen ettei nyt suoranaista ongelmaa, mutta kyllästymistä on.
kun olisikin huomannut tuon asian ajoissa... Mutta kun on tullut väännettyä puhumattomuuden, koskemattomuuden, hellyyden puutteen kanssa parikymmentä vuotta kunnes löytää ns. kohtalotoverin... jäljelle jää ehkä kaksi rikkinäistä perhettä.
Mieti siis todella tarkkaan, mitä haluat ellette ole yhdessä halukkaita hakemaan apua.