Hei
Ihmettelen minkälaisia kokemuksia teillä on suhteen jatkamistesta sen jälkeen kun uskottomuus on tullut esille.
Olen 37v jolla on pari lasta jne. Rakastan vaimoani, mutta lankesin - kerran.
Minä haluan jatkaa, mutta vaimo empii ja ei oikeen tiedä mitä haluaa. Ihmeellistä kylläkin että kaikki muu toimii hyvin, oikeastaan paremmin nyt kun ennen paljastumista (tai en voinut olla tunnustamatta). Läheisyys on yksipuolista ja intiimielämä on jäässä.
Tiedän että tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta...
Kertokaa rehellisesti..
Ihmettelen minkälaisia kokemuksia teillä on suhteen jatkamistesta sen jälkeen kun uskottomuus on tullut esille.
Olen 37v jolla on pari lasta jne. Rakastan vaimoani, mutta lankesin - kerran.
Minä haluan jatkaa, mutta vaimo empii ja ei oikeen tiedä mitä haluaa. Ihmeellistä kylläkin että kaikki muu toimii hyvin, oikeastaan paremmin nyt kun ennen paljastumista (tai en voinut olla tunnustamatta). Läheisyys on yksipuolista ja intiimielämä on jäässä.
Tiedän että tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta...
Kertokaa rehellisesti..
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mies pettänyt. Yritin kaksi vuotta jatkaa liittoa, mutta en kyennyt siihen. Eron toinen vaihe tulee elokuulla. En luota enää puolisooni niin että liitto voisi jatkua. En mielestäni tehnyt hätiköityä päätöstä, moneen kertaan olen asioita puntaroinut ja lopputulos on ero.
Luultavasti miehet ottavat kevyemmin pettämisen. Itseltäni miehen käry vei pohjan elämältä. Miten joku, johon on luottanut ja on läheisin ihminen, onkin peto.
Mieti nyt sinäkin mielessäsi....oliko uskottomuus kaiken sen arvoista mitä voit nyt menettää....
minua, enkä voi sanoa että olisin ottanut sitä yhtään kevyesti
luultavasti jotkut miehet pettävät ja ottavat sen tyyliin "mitä sitte, se oli jo, unohdetaan"
mutta itse vielä vuoden jälkeen nuolen haavojani
Kaduttaa, mutta nyt ei voi kun toivoa parempaa tulevaisuutta...
Lopeta sivusuhde, jos jäät vielä valheesta kiinni, vaimollasi on vielä vaikeampaa rakentaa luottamusta ja kunnioitusta sinuun.
Ensimmäinen puoli vuotta kiinnijäämisestä on näytön paikka. Käyttäkää ammattiapua.
Keskustelkaa, ota vastaan kaikki mitä tulee ja vastaa kaikkeen mitä kysytään.
Pidä vaimoasi tiukasti sylissäsi ja lohduta, kun on oikein paha olla.
Meillä kaksi vuotta siitä, kun mieheni jäi kiinni pettämisestä. Mieheni jatkoi pettämistä vielä kuukausia kiinni jäämisen jälkeen. Lisäksi kakkonen oli kimpussani toista vuotta. 20-vuotishääpäivä tulossa, en tiedä mieheni yrittää nyt kovasti korjata rikottua, minäkin olen sitoutunut suhteeseemme, mutta ei tämä kyllä paremmaksi tullut. Molemmat kaipaamme aikaa ennen pettämistä :(
Kuten tiedätkin, pettämiseen voi olla tuhat ja yksi "syytä", mutta mikään niistä ei ole riittävä. Pitäisi keskustella ongelmista kunnolla ajoissa ja jos ei sillä selviä, niin erottava ennen uusia suhteita. Näin siis pitäisi olla.
Minusta tuossa vaiheessa tärkeintä on oikea katumus ja muutos parempaa; että todella ymmärrät tehneesi väärin, pyydät anteeksi ja haluat muuttua. Katumalla, muuttumalla ja rehellisyydellä osoitat olevasi luottamuksen arvoinen. Ja kaikki siteet toiseen naiseen on katkaistava. Näin tietenkin vain siinä tilanteessa, että todella kadut ja haluat jatkaa avioliitossasi.
Avioliiton jatkaminen ja yrittäminen kannattaa aina silloin, kun on lapsia ja elämä EI ole pelkkää riitelyä eikä ole väkivaltaa. Kylmyys ja syyttely kuuluvat asiaan. Kyllä tällaisestakin kriisistä voi selvitä. Näin toivon omalla kodallanikin. Voimia sinulle.
odota että kaikki palaa viikossa, kuukaudessa tai edes vuodessa täysin normaaliksi...
mitä vaimosi nyt miettii, on mm. se pystyykö hän enää ikinä luottamaan sinuun, sinun vakuuttelusi ei paljoa auta, olethan jo valehdellut liikaa..
tällä hetkellä kaikki tekosi merkitsevät enemmän kuin sanat
se että kaikki muu sujuu hyvin tai paremmin kuin ennen, on pelkkää kulissia jolla vaimosi yrittää pitää yllä mielikuvaa että kaikki on niin kuin ennenkin, että koko juttu olisi ollut painajaista
mieti joka tekosi ja sanasi tarkkaan
ei pysty vaimosi antamaan anteeksi, niin suhteenne ei ole silloin sen tasoinen, että sitä kannattaisi edes yrittää pelastaa kärvistelemällä siinä toisen syyteltävänä.
Siis jos kerran lankeamisella tarkoitat yhtä kertaa, etkä esim. yhtä vuosia jatkunutta suhdetta.
Onhan naisia jotka antavat anteeksi vuosienkin pettämisen, itse en siihen pystyisi. En ehkä eniten sen pettämisen vuoksi, vaan niiden valheiden vuoksi mitkä pettäjä on minulle kertonut.
Miksi mies ei ymmärrä että uskottomuus on vaimolle pieni kuolema?
Vaimoa tai vakikumppania INHOTTAA mies joka käy vieraissa.Naisen seksuaalisuus voi saada kuoliniskun. Aviomiehen on oltava haluttava, ei inhottava! Uskottomuus on AINA vakavaa parisuhteessa ja siitä joutuu maksamaan kovan hinnan. Ajattele,jos vaimosi tekisi sinulle samoin, miten reagoisit?
tärkeää. Avoin keskustelu syistä ja tapahtumista auttaa... edellyttäen, että vaimosi haluaa kuulla koko raa'an totuuden. Mikäli ei, niin sitten tapauksen purku on vaikeampaa.
Tuntuu että vaimosi haluaa 'ummistaa silmänsä' tapahtuneelta, mutta se kalvaa sisällä.
Luottamuksen palautuminen, lähinnä johtuen kaikista valheista, on ollut ainakin itselle kaikkein vaikeinta. Ja mun vaimon pettäminen kesti kuitenkin yli 8 kk.
...joutunut kertomaan yksityiskohtia, hän ei halua tietää. En haluaisi kertoa, mutta jos hän vielä harkinnan jälkeen haluaa niin kerrona.
Pahin ongelma on kai se että ennen "fyysistä syrjähyppyä" olen roikkunut verkossa erillaisilla chateilla ja harrastanut milloin mitäkin. Onhan se jonkina asteista pettämistä sekin vaikka mitään fyysistä ei tapahtunut.
Juuri näin on asia kuin kirjoitit. Keskustelu on a ja o.
Mieheni jäi kiinni pettämisestä pari vuotta sitten. En edes tiedä kuinka kauan sitä oli kestänyt, vuosia kuitenkin. Yritin saada aikaan rakentavia keskusteluja, mutta mies ei ollut halukas puhumaan. Mistä ei puhuttu, sitä ei ollut tapahtunutkan.
Aluksi minäkin ummistin silmäni ja ajattelin, että kyllä tämä tästä. Kävin yksin terapiassa, mies ei suostunut tulemaan mukaan.
Ero on nyt sitten vierillä. En jaksanut enää sitä epätietoista, raastavaa elämää. Harmillista vain, kun takana on melkein 20 vuoden liitto.
Yritän tässä rakentaa omaa ja lasten elämää mallilleen. Eiköhän se tästä ajan kanssa...
Varsinaista fyysistä syrjähyppyä edeltää yleensä päätös pettää, pettämistä alkaa miettiä vaihtoehtona, chattailyt ja muu minkä silloin uskottelee viattomaksi ajanvietteeksi. Alkaa myös katsella muita kuin puolisoaan "sillä silmällä" ja ajautuu liian henkilökohtaisiin keskusteluihin - tilanteita tulee monia. Kaikki tämä valmistaa tietä varsinaiselle pettämiselle. Siksi onkin todella tärkeää vahtia omia ajatuksiaan ja varsinkin fantasioitaan, olla järjestämättä tilaisuuksia missä voisi pettää, välttää chattejä jne. Näissä on kyse hiljattaisesta hivuttautumisesta ja oman mielen valmistamisesta pettämiseen.
Eli jos uskollinen haluaa olla, niin ei mitään chattejä ja muita muka viattomia harrastuksia. Tiedän tämän hyvin, koska oma tarinani on samanlainen kuin sinun.
mieheni syrjähypyn. Itketty on paljon, puhuttu ja rakastettu. Kyllä se oli aluksi tosi vaikea luottaa mieheen uudelleen, mutta sekin asia ajan kanssa helpotti. Mieheni katuu syvästi tekoaan ja ymmärtää mitä kaikkea hän oli tyhmyyttään menettää. Meillä menee nykyisin paremmin kuin koskaan, ollaan niin onnelsia, seksi on parempaa kuin koskaan, ollaan avoimia, puhutaan kaikista asioista, yksinkeraisesti puhalletaan yhteen hiileen. Meillä on yhteinen päämäärä, vanheta yhdessä ja nauttia elämästä yhdessä. Me suukotellaan, halataan, hellitään, rakastellaan paljon. Ihmiset voivat selvitä todella suurista kriiseistä, kummankin täytyy vain haluta yhteistä elämää ja sitoutua siihen. Toivon kaikkea hyvää teille, rakastakaa toisianne!
..sanoistasi.
Toivon joskus voivaní sanoa samat sanat suhteestamme, mutta ehkä ei juuri nyt. Kauanko teillä meni aikaa ennenkuin valo voitti pimeyden?
Anteeksiannossa on jotain suurta ja se vaatii ihmiseltä paljon voimia!
mutta toisella kertaa en. Meilläkin oli pienet lapset silloin. Itkin, vihasin ja haukuin mieheni monen moneen kertaan, mutta pääsin siitä yli. Kostoni helpotti, suutelin ravintolassa humalassa toista miestä ja kerroin siitä miehelleni.
Kun kerroit miehellesi, niin tuliko sellaista oloa että nyt se menee ja tekee taas jotain?
Itselläni on käynyt mielessä,että jos jotenkin kostaisi. Mutta itse en pysty siihen, pelkkä ajatus tekee pahaa. Mutta kun miettii taas kuinka paljon itseä on sattunut/sattuu niin jos kuitenkin jotain... En tiedä enään yhtäv mistään mitään. Tuntuu vain että pää hajoaa.
Yllätin avokkini viime lauantaina ystäväni kanssa sängystä ja voin sanoa, ettei se kipua häviä todellakaan nopeasti; petetyksi tuleminen, luottamuksen romahtaminen jne jne listaa voisin jatkaa vaikka kuinka paljon.
Se vie toiselta tunteet, on kuin olisi koko ajan aivan turta mutta kuitenkin romahtamis pisteessä. Miten voi enää saada sitä luottamusta toistensä välille tuollaisen laiminlyönnin jälkeen? Ja jos suhteessa on kaikki hyvin niin miten on mahdollista "että se vain tapahtui..."!!!!???
Itse olen vieläkin kahden vaiheilla jatkaako suhdetta vaiko pelkästään omaa elämäänsä...
koskaan saakaan takaisin. Se "jokin" on menetetty ainiaaksi. Siksi pettäminen onkin niin perseestä.
"Kaikki mokaavat joskus" ei ole selitys. Joitakin mokia ei vain tehdä!
Sinuna alkaisin vaan miettiä miten pääset varmana tapahtuvan eron yli. Aina sitä voi yrittää toisen kanssa jatkaa mutta lupaan että asiat tulevat aina kummittelemaan takaraivossasi, rakastitpa sitten miestäsi/naistasi kuinka paljon tahansa.
Sattuu, sattuu niin perkeleesti, voin luvata, mutta sille ei mahda mitään. Tervetuloa petettyjen joukkoon.
Helppoa se ei ainakaan tule olemaan siis ylipääseminen, koska kuitenkin haluan jatkaa ainakin yrittää. Uskon, että jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden. Ja jos ei viesti mene perille sanoinkin avokilleni; "että sitten tulee ruumiita jos vielä hairahtuu...".
Luottamuksen uudelleen rakentaminen ja kaikki se muu tuska mitä pitää kantaa taakkana olkapäillä ei ole reilua. Mutta uskon että jonkin ajan kuluttua voin olla taas yhtä kokemusta vahvempi ja viisaampi. Olen pettäjillenikin sanonut että olen parempi ihminen kuin he.
Itse olen saanut avopuolisoni kiinni pettämisestä. kyseisen tapausen jälkeen olemme keskustelleet ja keskustelleet. Puolisoni on sanonut että voin tarvittaessa kysyä asioita jos tuntuu siltä, ja siltä se tuntuu liian useinkin. Ne asiat vaan pyörivät mielessä, eli miksi, mitä parempaa toisessa on, mitä väärää olen tenyt yms...
Neuvonni sinulle on, että puhukaa asiasta avoimesti. Anna puolison kysellä, ja vastaa rehellisesti vaikka tuntuisi pahalta. Ja et saa muuttua yhtäkkiä radikaalisti, koska se herättää taas uusia epäilyksiä. Ja se sinun on kestettävä, että mitä luultavemmin tulet olemaan vielä pitkään suurennuslasin alla...
Miksi yleensä ihminen haluaa/pystyy pettämään? Mikä sinut ajoi siihen?
Minä kanssa olen saanut avopuolisoni kiinni ja nyt yritetään ja yritetään. Puhuttu myöskin on ja paljon, mutta en tiedä auttaako se. Aina kun itse on hyvällä ja lähes rakastavalla tuulella, muistan faktat ja muutun taas kylmäksi tai surulliseksi. En ymmärrä millä ikinä maailmassa pystyn luottamaan enää. Nyt epäilen että kumppanini on täysin eri ihminen ja harkitsen välillä eroa. Ainakin erillään asuminen tekisi varmasti todella hyvää.
En taida olla mitään pika-keinoa saada petetty tuntemaan olonsa paremmaksi, sanat eivät kertakaikkiaan riitä koska milläs niihinkään enää luottaa? Ehkä pitäisi vaan yrittää saada hänet rakastumaan uudelleen, koska pettäessä tappaa petetyn tunteet, lähes kokonaan.
Itse en tiedä pariskuntia jotka olisivat pystyneet jatkamaan tällaisen jälkeen? Jos joku tietää, olisi lohduttavaa kuulla.
ne ei vain kirjoittele näillä palstoilla. Me ollaan mieheni kanssa päästy yli uskottomuudesta ja meillä menee paremmin kuin koskaan. Jos rakkautta löytyy, kannattaa ainakin yrittää. Ihminen tekee virheitä, mutta onneksi meillä ihmisillä on myös anteeksi antamisen taito. Tiedän kokemuksesta, että alussa on hyvin loukattu olo ja se tuska sydämessä on valtava, mutta jos pettäjä syvästi katuu tekojaan ja antaa kaikkensa/rakkautensa siihen, että liitto saadaan pelastettua, se voi onnistua. Tietysti vaatii myös peteyn halua ja tahtoa siihen. Sitoutukaa asiaan ja rakastakaa toisianne tässä muuttuneessa tilanteessa, vanha aika ei enää palaa.