Olen 26 vuotias nainen, poikaystäväni on 21. Olemme seurustelleet kolme vuotta ja asumme yhdessä.
Seurustelun alussa olin siis 23 vuoias ja hän 18.
Kaikki on mennyt hyvin ja on ok, ainoa mieltäni painava asia on tulevaisuus. Seurustelun alkaessa ajattelin etten koskaan halua varmaan lapsia, tai ehkä yhden. mies ystäväni sanoi että hän haluaa joskus.
Nyt kun olen 26 olenkin alkanut haluamaan lapsia ja mietin, pyörinkö mieheni kanssa yli "parhaat" vuoteni ja sitten kun halutaan lapsia niin olenkin jo liian vanha niitä saamaan.
Mieheni puhuu aina että sopiva ikä hankkia lapsia on siinä kolmenkympin kieppeillä.. kun minä olen 30, hän on vasta 25 ja kun hän on kolmen kymmenen ja olen jo 35... en tiedä ymmärtääkö hän sen..
En uskalla lapsista puhua hänen kanssaan, meillä kummallakin koulut vielä kesken ja pelkään että ahdistan häntä jos otan aiheen esiin.. rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta ikinä.. pitääkö vain olla ja katsoa, ja huomata yhtäkkiä olevansa lapseton?
Seurustelun alussa olin siis 23 vuoias ja hän 18.
Kaikki on mennyt hyvin ja on ok, ainoa mieltäni painava asia on tulevaisuus. Seurustelun alkaessa ajattelin etten koskaan halua varmaan lapsia, tai ehkä yhden. mies ystäväni sanoi että hän haluaa joskus.
Nyt kun olen 26 olenkin alkanut haluamaan lapsia ja mietin, pyörinkö mieheni kanssa yli "parhaat" vuoteni ja sitten kun halutaan lapsia niin olenkin jo liian vanha niitä saamaan.
Mieheni puhuu aina että sopiva ikä hankkia lapsia on siinä kolmenkympin kieppeillä.. kun minä olen 30, hän on vasta 25 ja kun hän on kolmen kymmenen ja olen jo 35... en tiedä ymmärtääkö hän sen..
En uskalla lapsista puhua hänen kanssaan, meillä kummallakin koulut vielä kesken ja pelkään että ahdistan häntä jos otan aiheen esiin.. rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta ikinä.. pitääkö vain olla ja katsoa, ja huomata yhtäkkiä olevansa lapseton?
Vastaukset 4
Vanhimmat
keskustelkaa keskustelkaa keskustelkaa. tällainen yksinkertainen neuvo. mietit todella tärkeitä asioita..ja mietteesi kuulostavat aivan järkeviltä. sitäpaitsi ei se lapsi välttämättä heti tule, niin kun 35 alat yrittämään, voi olla että tärppää vasta kun olet neljissäkymmenissä. jaksatko sitten enää huolehtia pienestä lapsesta? anteeksi en halua pelotella, mutta näitä asioita ajattelen itsekkin. itse haluan tehdä lapset suht nuorena (nyt olen 20 että ehkä muutaman vuoden kuluttua), viimeisen siinä kolmen kympin kieppeillä. tiedän että nämä ovat ehkä turhia pelkoja, mutta haluan tavallaan varmistaa, että jos ei lapsenteko luonnollisesti onnistu, niin on aikaa sitten yrittää hoitojenkin kanssa...
ja haluan vielä lisätä että 35-45v naisten lapsenteoista olen kuullut lähipiiristäni paljon huonoja uutisia lähiaikoina: lapsilla paljon vakavia sairauksia, kehitysvammoja, lapsi kuollut kohtuun.. ihan kamalaa. :(
harkitse todella tarkasti haluatko odottaa kunnes miehesi on valmis ja pelätä sitten riskejä... anteeksi kamala viesti, mutta en halua että joudut kärsimään tai katkeroidut suhteestanne... onnea teille!
aina ei mene niinkuin on kaavaillut.
hankin lapsia, kun olin parikymppinen. nyt olen yli 35 ja kummallinen vauvakuume menossa.
ja kyllä, aina olen ollut iloinen siitä, että lapset on tehty ajoissa ja ovat hyvää vauhtia kasvamassa.
tuntemattomia on elämän polut :D
ap:lle: odota muutama vuosi ja katsele, miten teidän elämä kehittyy.
onko elämä parempaa rakastamasi miehen rinnalla vai sellaisen miehen rinnalla, jonka kanssa voi tehdä lapsia ja et rakasta yhtä paljon ?
alkakaa jo nyt rakentaa yhteistä tulevaisuutta pienin askelin. juttelemalla, miettimällä, haaveilemalla...
toivottavasti haavenne käy yksiin :) :)
niin tietenkin naisen lasten saaminen sanotaan vaikeutuvan lähestyessä neljääkymmentä, mutta samalla tiedän useampia henkilöitä jotka on saaneet lapsia 35 Teidän kannattaa keskustella asioista koska päätökset te teette yhdessä ja sen kautta yhteiselonne sujuu. Itsekin olen nyt 27 vuotiaana alkanut todellakin miettimään haluanko lapsia. Sen eron huomaa etten tälläisiä pohtinut vielä alle 25 mutta toisille ne asiat tulevat nopeammin ajankohtaiseksi kun toisille. Jokainen tekee sen mukaan mikä tuntuu itsestä parhaalta ja kumppanista.