Apua kuolemanpelon voittamiseksi

Hei! Nyt oli aivan pakko naputella sinulle tekstiä, sillä tosiasia on, että kuolemanpelosta voi vapautua!

Pelkäsin aiemmin kuolemaa todella paljon ja se vei hurjasti energiaa todelliselta elämältä. Sairastin myös paniikkihäiriötä, joka oli todella vaikea(laaja-alainen ja vuosia kestänyt), johon liittyivät kaikki mahdolliset pelot. Siitäkin olen täysin toipunut, nyt 4 v.ilman kohtauksia.

Joku viisas on sanonut;"kuolemaa pelkäävä ihminen pelkääkin todellisuudessa elämää". Muista en voi tietää, mutta omalla kohdallani tämä on pitänyt enemmän kuin paikkansa!

Näin tekstinä kirjoitettuna kaikki kuulostaa "todella helpolta"(peloista vapautuminen), mutta sitä se ei ole ollut. Olen menettänyt turhan monta läheistäni, mutta itse kuoleman pelko ei ole väistynyt kuin itse asia kohtaamalla. Niin kipeä ja tuskallinen prosessi kuin se onkin! Se vaatii aikaa ja todellisten tunteiden rohkeaa kohtaamista. Mitä enemmän opit tuntemaan todellista itseäsi, sitä enemmän vapaudut ja pelkosi vähenevät

jos jonain päivänä ajattelet tätä kuolemanpelkoa niin intenssiivisesti että kävelet päin punaisia tai ajat pysähtymättä valtatien risteykseen ja Bang suoraan rekkaan päin.
Saattaa kuulostaa oudolta mutta kuoleman pelosta voit vapautua parheiten tekemällä jotain todella hiukeaa. Mene laskuvarjo hyppy kursille. ( eka hyppy aina tandemhyppynä ohjaajassa kiinni)joten se on turvallista. Ratsastus on 10. vaaraallisempaa koska eläin on aina arvaamaton. 2. Mene mukaan järjestötoimintaan esim. SPR.
Kuoleman pelkoa ei noin vain pyyhkäistä pois, mutta se haihtuu kun alat elää.
Uskot itse mihin uskot.

Kuole on elämän ultimaattinen päämäärä ja sen täydellinen vastakohta. Elämä on kaaosta, kärsimystä ja paskaa, kuolema on hiljaista, rauhallista ja saat levätä poissa tästä kaikesta mädänneisyydestä jota ihmisyydeksikin kutsutaan. Pelkää kuolemaa, palvo kuolemaa!

Valitettavasti en voi auttaa,koska tämä mystinen kuolema on minunkin elämääni hallinnut yli 10 v.Mutta sen tiedän,että kuolemaa ei voi paeta.Pakoahan tämä on...kuoleman pakoa.Mutta eteen se tulee joskus ja ehkei se olekkaan niin hirveä kokemus.Mutta tosiasiahan on se,että me jotka pelkäämme kuolemaa niin paljon olemme ehkä tietoisia siitä,että eihän elämä siihen lopu vaan sielu jatkaa jossain toisessa ihmisessä.Mut kuitenkin,olisi niin helppoa jos tänne vaan syntyisi ja kuolisi pois and that`s it,mut ite en vaan pysty ajattelemaan noin simppelisti.Mut hei poikkesin nyt asiasta kolmanteen eli kyllä sä siitä kuolemanpelosta pääset kun rupeat funtsii asioita erilailla.Hyvä psykiatri olisi kyllä kullan arvoinen.Mut mut..tsemppiä sulle ja tässä tää inhoittava ns.runonpätkä mistä joko on tai ei hyötyä:En itselleni rauhaa saa kun rakastan vain kuolemaa.

enää pelkää kuolemaa kuoleman vuoksi, mutta siksi että joutuisin jättämään perheeni. Tiedän että lapsilla´ni ja miehelläni olisi vaikeaa.
En pelkää enään kuolemaa, koska äitini ja isäni ovat poissa. He ovat toivottavasti minua vastassa, jos jotain sellaista on olemassa.
Kun näin kuolleen äitini,kuolemanpelko on poissa. Kun joskus sitten kuolen, menen sinne missä äitini on. Missä isänikin on. Toivon niin. En kuitenkaan haikaile kuolemaa, haluan elää. Minulla on perhe, elämä.
Mutta en pelkää kuolemaa, joka toivottavasti on kaukana tulevaisuudessa,

Itselläni oli kanssa todella pitkään kuolemanpelkoa joka aiheutti uniongelmia ja muutakin stressiä. Kuitenkin, huomatessani odottavani lasta pelko katosi sen siliän tien. Olikin "tehtävä", tuli muuta ajateltavaa. Nyt en juuri kuolemanajatuksilla vaivaa päätäni. Enemmänkin sitä nyt miettii että mitä jos vauvalle kävisi jotain, tai miehelleni. Elämä sai uuden suunnan ja löysi tavallaan kai tarkoituksensakin.