"Miksi minä sinua onnittelisin? Et sinä ole minun äitini!"
Näin loihe lausumaan rakastava mieheni, kahden pienen yhteisen lapsemme isä.
Kaikki meistä eivät ole äitejä, mutta kaikilla meillä on tai on ollut äiti - jossakin. Juhlitko äitienpäivää? Mitä ja ketä äitienpäivänä juhlit ja miksi? Onko paikallaan, vai keinotekoista ja turhaa teeskentelyä miehen onnitella lastensa äitiä? Ilmeneekö tosirakkaus parhaiten arjen rutiineissa ja spontaaneissa rakkaudenosoituksissa ilman kaupallisia höpötyksiä?
Näin loihe lausumaan rakastava mieheni, kahden pienen yhteisen lapsemme isä.
Kaikki meistä eivät ole äitejä, mutta kaikilla meillä on tai on ollut äiti - jossakin. Juhlitko äitienpäivää? Mitä ja ketä äitienpäivänä juhlit ja miksi? Onko paikallaan, vai keinotekoista ja turhaa teeskentelyä miehen onnitella lastensa äitiä? Ilmeneekö tosirakkaus parhaiten arjen rutiineissa ja spontaaneissa rakkaudenosoituksissa ilman kaupallisia höpötyksiä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
omaa äitiäni soittamalla, mutten saanut kiinni kun oli nukkumassa krapulaansa pois. Krapulaisen isäni sain kiinni, joka lupasi välittää onnittelut äidille.
Muistin sitten enemmän poikaystäväni äitiä, jonka luona vietimme päivän auttamalla häntä piha-askareissa. Hän on nykyään mulle enemmän äiti kuin oma äiti on ollut vuosikausiin.
omat lapseni onnittelivat mua. Ei mun mielestä nainen ja mies keskenään oo velvollisia toisiaan onnittelemaan äitien/isäinpäivinä. Eri asia tietty, jos lapset on niin pieniä vielä niin ne ovat voineet tarvia avustusta siihen onnitteluun siltä toiselta vanhemmalta.
tylsää. Minä ainakin käytän _oikeuttani_ onnitella ketä vaan milloin huvittaa. Tuntuu huvittavan onnittelujen kohteitakin.
onnitellut kavereitani äitienpäivänä ja eksää isäinpäivänä, eksanoppia jne, mutta mainitsin velvollisuuden, koska se liittyi aloittajan kirjoitukseen. Pakko ei ole onnitella, mut toki saa onnitella vaik kaikkia maailman ihmisiä jos vaan jaksaa.
...käytäntöjen vuoksi tulee onniteltua äitien päivänä vähän ketä äitiä milloinkin. Ainakin vaimoa, äitiä, anoppia, vaimon siskoa ja veljen vaimoa. Periaatteessa varmaan kuuluisi onnitella kaikkia, mutta mun mielestä ihan kaikki ei ole onnitteluita ansainneet.
Sit off-topikkia ja henkilökohtaisia paljastuksia:
Pienessä vitutuksessa raapustin toissa vuonna vaimoni äitien päivä korttiin runon äidin rakkauden suunnattomasta suuruudesta ja siitä kuinka mikään muu ei merkitse mitään siinä rinnalla.
Perkele, se ei osannut oikein arvostaa sitä mun vaivanäköä. Mikä siinä on kun mörökölli suomimies päättää tehdä kaikkensa ja vajoaa Tommy Taabermanniselle tasolle, niin pieleenhän sekin menee :)
Minä kirjoitin sydänverellä ja toisen kommentti oli: "Keneltä olet tämän kopioinut?"
muuttaa äitienpäiväksi.
koko äitienpäivä sais jäädä vaikka kokonaan pois niinkuin isäinpäiväkin. vanhemmuus nyt kuitenkin on jokapäiväistä...
kovimman työnhän äidit ovat tehneet lastensa syntymäpäivinä.
jokaiselle naiselle niin monta äitienpäivää kuin lastakin.
tulee juuri lasten syntymäpäivinä mieleen lapsen syntymän kulku...
jolla lapsi on maailmaan saatettu. Kyllä se lapsi/lapset olisi voinut tulla tänne jotain toista kauttakin, toiseen perheeseen, jonain toisena hetkenä jos en olisi osuuttani hoitanut, joten en siksi itselleni siitä kunniaa halua.
tullut _se_ lapsi.
ne määräytyy, olkoon sattumaa tai kohtalosta kiinni, kuka lapsia saa, kuka ei ja millainen lapsi/millaisia lapsia mihinkin perheeseen syntyy. Ei se nyt ihmisten päätettävissä koko prosessi ole.
kukaan ei voi ottaa kunniaa mistään. Jokainen kun joutuu nojaamaan vähintäänkin luonnonlakeihin.
silloin kun uhmataan niitä luonnonlakeja.
käytöstä, jos et ota vastaan kunniaa, joka sinulle annetaan?
itse koe olevani aina sen kunnian arvoinen.
eivät ole nostamassa sinua jalustalle. Kunhan vähän muistavat.
jos ipana on syntynyt keisarinleikkauksella, niin kovimman työn on tehnyt leikkaava lääkäri.
Toiseksi kovimmin on iskä uurastanut, kun se on ensin iskenyt äipän ja vongannut ja lopulta päässyt tosi toimiin.
Että äitienpäivä voisi osin olla isäinpäivä. Nih.
Ja 9kk:n odotusaikako on sitten lastenleikkiä jota ei voi verrata miehen urheaan parin minuutin voimainkoitokseen ja suoritukseen? :)
Entäs leikkauksen jälkeinen toipumisaika. Siinä ku isukki ja lääkäri istuvat kaljalla, niin äippä makaa sangyssä vatsa kursittuna kiinni jne. Minun tapauksena keuhkokuumeen kourissa.. se oli mielenkiintoista. Olisin varmasti kuollut ellen olisi ollut nuori ja elimistö kesti senkin hyvin.
Mutta mikään ei tietystikkään voita miehen osuutta :)
se 9kk on iskälle melkoinen koettelemus, sopeutua naisen kaikkiin oikkuihin ja äkillisiin mielihaluihin.
Mutta kyllä mies sen kestää.
Leikkauksen jälkeen se äipän passaaminen vasta isukille alkaakin, mutta mitäpä urhea isukki ei kestäisi, rakkaidensa edestä.
Silloin ei nukuttu, kun isukki uurasti omaa osuuttaan. Se pariminuuttinen oli totista työtä. Nih.
Voi kun tuo olisikin totta. Noi miehen passaukset sun muut äipän oikkuilujen sietäminen. Minuapas ei passattu, mies oli töissä 12h oli arki taikka pyhä. Ei mitään isyyslomia eikä yövalvomisia. Meikä hoiti kaikki itse. Voin kyllä vakuuttaa, että meillä mies jäi plussan puolelle oikein kunnolla. Se ei tainnut ikinä vaihtaa vaippaakaan..
Noh, mitäs näistä. Kaikkihan me osamme ja tyylimme valitaan mutta naisen osa on joka tapauksessa aina kovempi kuin miehen. Ei voi mittään mutta onneksi naiset kestää nää jutut paremmin kuin miehet :)
Omaa äitiäni, mummu on jo kuollut joten sitä en voinut onnitella.
En onnittele ketään muuta kuin omaa äitiäni (ja mahdollisia mummoja) äitienpäivänä. Mieheni joskus yritti mutta ärähdin sille välittömästi etten ole sen äiti eikä sen minua kuulu onnitella. Menköön onnitteleen omaa äiteensä ja mummojansa.
Muuten en juhlinut mitenkään vaan meillä näytetään nää jutut joka päivä ympäri vuoden ilman tuollaisia teennäisiä pakkopullajuttuja.
Paras minkä minä olen kuullut oli kun ex-sukulainen (lapseton) pisti poikaystävänsä osteleen itselleen äitienpäivälahjoja yms sillä perusteella että heillä on kissa jonka mami hän oli. Ahneus ja typeryys huipussaan :DD
Mähän oisin kans sit tuplaäiskä... Voisinkohan mäkin näin jälkikäteen vaatia poikaystävältä kissaäitilahjoja? ;) Kiitti ideasta!
Yritä, sano että niin ne muutkin tekee :)
Itseasiassa muistelisin että niitä elukoita oli enemmänkin mutta idea oli tosiaan toi. Ja lahjoja tietysti elukoiden pääluvun mukaan. Kyllä sille yritti poruka sanoa muttei se mitään tajunnut. Esitteli vaan onnellisena äitienpäivälahjojaan ja KORTTIA!!. Se oli saanut oikein äitienpäiväkortinkin.. uskomatonta sakkia :)
aikamoisen paksua touhua, etten sanois. Onhan lemmikit mullekin tärkeässä asemassa ja ne on tavallaan mun "lapsia" (ainakin joskus hösötän niiden kanssa samaan tapaan), mutta silti... Äiti mä olen vasta sinä päivänä kun mulla on ihkaoma nyytti käsivarsilla.
Jotkut on ilmeisen hyviä löytämään syitä tullakseen huomatuksi :)
aikoinaan kun olin "vaan" meidän koiran äiti, niin sain semmosen itsetehdyn tinaruusun eksältä. Se oli sen töissä 'askarrellut':) Se oli ihan hieno ja ajatuksena kiva.
Se oli todella paksua touhua, niin ja muidenkin. Ei sitä kylläkään kukaan muu suostunut onnittelemaan.
Tuollainen vesittää koko homman idean. Pitäisi olla sitten vaan yksi juhlapäivä vuodessa jolloin juhlitaan kaikki mahdolliset. Lasten äidit ja isät, elukoiden "äidit" ja "isät", ruskeatukkaiset yms, nörtit, siivoojat, lasta haluavat, lasta ei-haluavat, keinosiemennyksessä olevat jne. jne.
En minäkään itseäni äitinä pidä minkään muun takia kuin lasten. Ja miehen "mammaksi" en ainakaan ryhtyisi :)
tuo on eri asia. Tuossa sä sait kauniin huomionosoituksen vaatimatta sitä ja takuulla ansaitsit sen. Mun mielestä on vähän hassua vaatimalla vaatia lahjoja äitienpäivänä sen takia, että on lemmmikkejä :)
Koskaan en mitään oo pyytänyt. Yllätyshän tuo vain oli. En nyt tietty osannut ees odottaa mitään...
On tainnut unohtaa että se on oikeasti ÄITIENpäivä eikä mikään tyttöystävien/naisten/avokkejen/vaimojen jne päivä. Ja äiti on sellainen joka pullautaan emättimestään tai sektiolla lapsen pihalle. Myös adoptoimalla pääsee äidiksi. Siis ihmislapsen adoptoimalla.
Ei se meillä ihan noin mennyt.
tuli juhlittua, kun omat lapset muisti kortein ja sapuskoin ja pienin lahjoin. Touhuttiin yhdessä (mitä nyt muutenkin tehdään) eli siivottiin viimiset talviroippeet varastoon jne... Mua onnitteli äitiydestä hyvinkin monet eri ihmiset myös naispuoliset ja pari eksääkin. Itse onnittelin äitiydestä oman äitini lisäksi ja lasten mummojen lisäksi myös muitakin naisia jotka äitiyden ilon ovat kokoneet ja hommasta suoriutuneet tai suorittavat äitiyden mukana tuomia hommia.
En ymmärrä miksei voi onnitella ihmisiä jo kohteliaisuuden vuoksi, siitä huolimattakin ettei ole hänen äitinsä tai hän ei ole mun äiti, vaikka äitiys onkin joka päiväistä vaikka osalla onkin lapset lentäneet pesästään tai ovat etä-äitejä (kaikki etä-äidit eivät kuitenkaan ole hunsvotteja, kuten ei kaikki etä-isätkään) Kaikille ei äitiys ole myöskään itsestäänselvyys asia jo siitäkin syystä en ymmärrä itsekästä ajattelua unohtaa kohteliaisuus ja onnitella äitiydestä varsinkin jos parhaansa on pyrkinyt antamaan. Samoin isänpäivänä ei maksa vaivaa, eikä se ole itseltään pois mitenkään jos toivottaa jollekin miehelle joka on isä "hyvää isänpäivää" yms. tai miten kukakin tahtoo muistaa, onnitella.
Oma käytös kuitenkin siirtyy pitkälti lapsen käytökseen, niin enpä oikein jaksa uskoa että lapset mitenkään oppisivat liikaa toisten ihmisten huomioimista noinkin pienellä vaivalla "hyvää äitienpäivää" "onnittelut äitiydestä" tai "hyvää isänpäivää" "onnittelut isyydestä" jne... Toki paha onnitella ihmisiä jotka eivät edes halua yrittää mitenkään siitä hommasta suoriutua silloin voi jättää jopa onnittelematta.
Samoin me voimme muita ihmisiä onnitella niin monista muistakin asioista tai toivottaa hyvää viikonloppua.
"sitä lapset perässä mitä vanhemmat edellä, miksi sinua onnittelisin..." Maailmaan mahtuu epäkohteliasta ja itsekästä käytöstä ihan liikaa!!!
(tämä minun mielipide ja minä vaadin omilta ja muiltakin lapsilta käytöstapoja ja muiden ihmisten huomioimista)