Sinkkuelämää

Moikka!
Mä olen ihan mukava, asiallinen ja hjyymörintajuinen sinkku, tosin moni vähän ymmärtää senkin väärin ;p
Miten sinkkuilen? Noh, ihan normaalisti vain.
Eipä se mikään elämäntapa erityisemmin ole, vai onko...
Normaalia arjen rutistusta kaippa....
En jaksa ajatella "paineita" - Jos en satu miellyttämään ketään tai löytämään niin pitää suunnata energiaa vaan muualle.

Olen huono sinkku, ei peliä, en kelpaa...
Sinkkuilen nyhjäämällä kotona, salilla, kävelyllä, töissä, aina vituttaa...
Olo on kuin yhteiskunnan ylijäämäkuonalla, täysin vailla tarkoitusta.
Varmaan samaa paskaa...
Vain naisilla...

Vetävän näköiselle tytölle elämä voikin olla yhtä seksin yltäkylläisyyttä, mutta suomalaista kesikpituutta hieman lyhyemmälle jätkälle seksin saanti on lähinnä satunnaista. Paineita on paljon, sekä seksuaalisia että sosiaalisia. Leffaan en viitti enään mennä, kun vituttaa kattelle itteeni nuorempien ja itteenpi pitempien jätkien kainalossa hyviä kinkkuja... Ylipäätään kaikki massatapahtumat on yksinään nautittuna rasittavia.

Kavereitten kanssa on helppo olla viihteellä, mutta nekin tytöt jokka tunnen niin he ovat mun kavereitteni tyttöystäviä... tosi mukavia enkä heistä mitään sillee aaattele, mut ärsyttävää kattella vieressä kun pariskunnat lähtee kaksin taksilla kotio. Aika kuluu lähinnä liikuntapainotteisiin harrastuksiin ja opiskeluun. Onhan siä harrastuksissa hemaisevia kissoja, mutta ne on varattuja joten tarttee taas kattella muualle. No koska baarissa en useinkaan viihdy niin runkattua tulee noin kaksi kertaa päivässä. Ja runkkaamisen jäkeen on aina yhtä paska ja turhautunut fiilis.

Oon aikojen saatossa tavannu sellasia tyttöjä joilla on sellanen sex and the city meiniki päällä, että ukkoja on kolme samalla viikolla, mutta kun oon tajunnu että missä mennään niin oon nopeasti jättäytyny pois panoringeistä. Mutta viä ärsyttävämmältä tuntuu tajuta olleensa lohdutusmulkku. OOn monta kertaa kuullu tytöltä hänen exänsä kuulumisista ja siittä kuinka hänen exänsä nykyinen on kuulemma samanlainen kuin hänkin, mutta vain hieman hoikempi. Mutta ultara-ahdistavaa on kuulla, että exällä on ollu iso kulli ja että seksi oli niin hyvää että pelkkä seksin laatu sai pidettyä muuten tulehtuneen ihmissuhteen yhdessä vuosia. Samaan kastiin menee kaikki ne, jokka syö exänsä takia masennuslääkkeitä.

Mulle sinkkus on yksinäisyyttä, koska oon seurallinen luonne. Seuraa tulee lähinnä baarista tai netistä.. netistä helpommin, eikä tartte ollä päissään. Kaverini kokee samanlaista vitutusta sinkkuudesta. En horoskooppeihin usko mutta jotenkin oli jäätävää lukea yhdestä analyysistä että mun on vaikea, ellei mahdotonta löytää kumppania... Kello tikittää kohti kolmeakymmentä se on vissiin sellanen rajpyykki ihmissuhteen rakentamiselle, ainakin niin väitetään. Vahempani ovat olleet 35-vuotta yhdessä. Rahaa heillä ei oo koskaan ollu eikä korkeaa koulutusta... Mutta aivan varmasti kokonaisvaltaisempi elämä. Ehkäpä se on juuri se köyhyys mikä yhdistää ihmisiä parisuhteeseen helpommin kuin molemminpuolinen vauraus. Vastasiko toi sulle että millainen sinkku oon?

Millainen sinkku olet?
* Täytän tänä vuonna 20, en ole ikinä seurustellut eli ollut koko elämäni sinkku ja pelko jäädä ikisinkuksi kovenee päivä päivältä.

Miten sinkkuilet?
* 2 kertaa on tullut koettua yhden illan suhde, joista ensimmäinen pääsi oikeastaan tapahtumaan vain koska olin kaivannut ko tyyppiä, sitten jutun jäätyä tuohon tavallaan romahdin ja sen vuoksi tuli tuo toinen juttu, mutta sitä olenkin katunut hirmuisesti, sillä toinen oli ennalta tuntematon... Noiden pettymysten jälkeen ko jutut saavat jäädä tuohon. kunpa niitä ei olisi tapahtunutkaan.

Onko itseni lisäksi muita, jotka kokevat sinkkuna olosta jonkinlaisia paineita?
* Koen suurtakin painetta, enkä tiedä miten saada ketään (pari kertaa käyty treffeillä, kumpikaan ei jatkunut yhtään pidemmälle).

Millaista on teidän nautinnollinen sinkkuus aikuisiällä?
* Nautinnollinen? Pikemminkin painajaismainen... Olo on pikemminkin vangittu kuin vapaa.

Onko sinkkuus suurta vapautta sex and the city-tyyliin?
* Ei, kuten tuolla tokassa kohdassa selitin. Ja tosiaan tuntuu enempi piinaavalta vankilalta.

Millainen sinkku olet?
- Usean vuoden kyykytyssuhteen jälkeen tajusin lopulta muuttaa pois. Sinkkuna olen ollut n. vuoden. Olen siis mies ja kolmekymppinen uusiosinkku.

Miten sinkkuilet?
- Kieltämättä baareissa tms. tapahtumissa käynti on lisääntynyt huomattavasti. Myös muu sosiaalinen toiminta on herännyt uudestaan henkiin (harrastukset, leffat, ystävät, matkustaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen).

Koenko sinkkuna olosta jonkinlaisia paineita?
- En todellakaan! Olen kokenut seurustelun arjen. Erojärkytyksen jälkeen olen sinkkuillut (tutustunut ja deittaillut) ihan rauhassa. Minulla ei ainakaan ole (vielä) mitään kiirettä uuteen suhteeseen. Etsin kuitenkin elämänkumppania, mutta nyt aion tutustua ihmiseen kunnolla ennen mitään vakavampaa.

Onko sinkkuus suurta vapautta sex and the city-tyyliin?
- Pian eroni jälkeen ihastuin muutamaan naiseen. Ihmettelin miksi en saa tunteisiini (yhteydenottoon) vastausta. Pohdin tätä ja tajusin että olin taas ajamassa itseäni paniikissa ensimmäiseen mahdolliseen suhteeseen. Päästyäni tästä yli olen pystynyt ottamaan paljon rennommin, pitämään hauskaa sekä samalla nauttimaan naisten seurasta.

Yhyy, olen sinkku, mutta elämäni ei muistuta yhtään Sex and the City -sarjaa :-(

Auttaisiko jos laihduttaisin 30 kg ja lopettaisin alle 500 euroo maksavien vaatekappaleiden käytön?