Kyllä meinaa toisinaan juhlapäivät ahdistaa. Omat vanhempani asuvat samalla paikkakunnalla kuin me. Mieheni vanhemmat taas n. 100 km päässä.
Olemme pyrkineet juhlapäivinä käymään kummassakin paikassa. Esim. nyt äitienpäivänä minä menin aamusta käymään kotonani, kun mies vielä nukkui. Sen jälkeen lähdettiin miehen mummolaan, josta illemmalla anopin luo kyläilemään.
Tästäkös anoppi riemastui, että miksi meillä kesti niin kovin kauan. Sama juttu jouluna - miksi kesti tulla niin kauan? Yritän aina, että vierailisimme kummankin anoppilassa yhtä kauan - tasapuolisuuden vuoksi. Anoppini ei vain näytä ymmärtävän, että minullakin on oma äiti, jonka luona haluan vierailla juhlapäivinä. Kiljuu vain, että "mikä kesti, en minä nyt enää mitään kahvia laita, lähden tästä lenkille/ystävän luo".
Joskus vielä tokaisen, että on tässä maailmassa muitakin lapsiaan ikävöiviä äitejä, kuin hän.
Olemme pyrkineet juhlapäivinä käymään kummassakin paikassa. Esim. nyt äitienpäivänä minä menin aamusta käymään kotonani, kun mies vielä nukkui. Sen jälkeen lähdettiin miehen mummolaan, josta illemmalla anopin luo kyläilemään.
Tästäkös anoppi riemastui, että miksi meillä kesti niin kovin kauan. Sama juttu jouluna - miksi kesti tulla niin kauan? Yritän aina, että vierailisimme kummankin anoppilassa yhtä kauan - tasapuolisuuden vuoksi. Anoppini ei vain näytä ymmärtävän, että minullakin on oma äiti, jonka luona haluan vierailla juhlapäivinä. Kiljuu vain, että "mikä kesti, en minä nyt enää mitään kahvia laita, lähden tästä lenkille/ystävän luo".
Joskus vielä tokaisen, että on tässä maailmassa muitakin lapsiaan ikävöiviä äitejä, kuin hän.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sinä teet niin kuin haluat ja tunnet oikeaksi. Toimit aivan oikein. Tottakai sinun pitää huomioida myös omat vanhempasi. Anoppi naputtakoot mitä tahansa. Sen ei kannata antaa vaikuttaa tekemisiisi.
kerro ensin miten olet reagoinut anopin kiukkuiluun?
"kerro ensin miten olet reagoinut anopin kiukkuiluun?"
No en sillä tavalla "kehtaa" reagoida (sanoa anopille) mitenkään, mutta kyllä vähän ajukopassa kihisi kun juhlakalu uhkasi lähteä itse kyläilemään kun vasta saavuimme heille.
Pidän kiukuttelua vähän lapsellisena. Toivon, että anoppi ymmärtäisi ettei tämä reissaaminen niin vain sekunnissa käy.
Reissaamme kylässä kummankin anoppilassa ihan muutenkin vain, eikä vain juhlapyhinä. Ja jälleen tasapuolisuuden vuoksi, varmasti ensi äitienpäivänä vierailemme toisinpäin (ensin anoppilassa, sitten omien vanhempieni luona).
On kyllä totta, että pitäisi pohjustaa kyläilyt paremmin, kiitos ideasta. Ja kellonajan voisimme kertoa, milloin tähtäämme paikalle.
Eikös se loppupeleissä ole ihan sama asia kumman anopin suusta se "Missäs viivyitte"-pillitys tulee, kun se on kumminkin kuunneltava, arpoi käyntijärjestyksen sitten miten tahansa ?
Näin puolueellisenahan tämä kuulostaa typerältä, mutta oma äitini ei motkota jos olemme hänen mielestään myöhässä. Ainoastaan harmittelee, jos joudumme lähtemään aikaisin.
Jos kerran ekaksi menette hänelle! Eikö harmitus liian myöhään tulemisesta ole ajan määrän suhteen ihan sama, kuin että lähtee liian aikaisin. Eli menkääpä tästä lähin ensin miehen äidille ja sitten omallesi.
Voi, onko meitä anoppeja tuollaisiakin!
Täytyy sanoa, että en unissanikaan kehtaisi puhua miniöilleni noin.
Minusta me anopit voisimme hiukan löysätä tästä äitienpäivästä.
Annetaan pienten lasten äitien nauttia rauhassa omasta äitienpäivästään lasten ja miehensä kanssa.
Eiköhän me vanhat akat osata elää ilmankin ja voidaan tosiaan lenkkeillä, nauttia luonnosta ilman että nuori perhe saa paiseita kun juoksee pitkin pitäjää mummojen kahviteltavana.
olen ilmoittanut aikuisille pojilleni, että minua EI saa alkaa kukitella ja lahjoitella äitienpäivänä, viettäkööt omaa vapaapäiväänsä rauhassa.
En halua olla merkkihenkilö ja sellainen jota pitäisi käydä pokkuroimassa.
Onko tällaisiakin äitejä ja anoppeja olemassa???
Että ajattelee niin paljon lapsiaan ja heidän hyväänsä ettei tuppaudu ja esitä marttyyriä.
Siis olet todella maaperänä ja ollut omille lapsillesi.
Tämä kirjoitus oli mulle tosi tärkeä, että on todella näin viisaita ja rakastettavia ja itsenäisiä ihmisiä.
Missähän teitä kasvaa?? ;=
Näin täältä yks kipee miniä.
En mäkään ole koskaan tehnyt äitienpäivästä numeroa. Silloin kun lapset oli pieniä niin lapsille sitä perinnettä opetettiin kun käytiin aina mummia kukittamassa silloin, mutta itse en niin piittaa päivästä. Lapset saavat ihan rauhassa viettää äitienpäivää omien perheidensä kanssa ja nauttia päiväsätä. Tulevat käymään jos tulevat, kukkia ja lahjoja olen kieltänyt tuomasta...en tarvitse mitään. Mulle riittää se kun lapset muistavat äitiään aina pitkin vuotta soittelemalla ja käyvät moikkaamassa usein...omasta halustaan. ei siinä enää erikseen tarvii mitään äitienpäivä muistamisia. Hyvä kun lapsineen omaa vaimoaan muistavat ja tekevät hänelle mukavan päivän :)
Minulla on miniöihin aina ollut hyvät välit eikä tulisi mieleenikään alkaa jostain heille kiukuttelemaan tai muutenkaan mieltä osoittamaan.
Pojilla on hyät vaimot ja ja mukavaa kun pitävät heistä hyää huolta. Minä en ole koskaan puuttunut poikieni perheiden elämään muutenkaan. autan kyllä jos apua tarvitaan, mutta en ole itseäni tyrkyttämässä heidän asioihinsa noin muuten.
Ihanaa kesää kaikille ja nautitaan lastenlapsistamme me keillä niitä on :)
Voi että oikein syräntä sykähdytti kirjoitus ihmiseltä.
Miten siunaava olet kun olet omalla paikallasi, etkä sekoa aikuisten lastesi avioliittoihin ja kunnioitat heitä.
Olet oikein siunaava ihminen.
Oi, oi olispa itselläkin...
Niin kuin tuolla alempanakin kirjoitin, niin nuoret ihmiset ovat epävarmoja ja auktoriteetteihin uskovia.
Itse ei uskalleta vielä olla jämäkkänä omassa elämässä.
Joku läheinen omainen saattaa pitää nuorta paria pihdeissään vuosikaudet, eikä edes itse sitä tajua. Hämmästyisi varmaan, jos joku sanoisi, että hän sitoo nuorten elämää ja aiheuttaa ahdistusta ja vaikeuksia juuri niille päiville, jotka ovat kaikille tärkeitä ja muistorikkaita.
Nuorten on itsensä otettava elämä haltuunsa ja elettävä se oman tahtonsa mukan. On vain yksi elämä jokaisella. Ei ikäihmisillä ole oikeutta tunkea itseään jälkikasvunsa perheeseen ja esittää loukkaantuneita vaatimuksia juhlapyhien vietosta.
Mukavaa että olet olemassa ja tuomassa ympäristöösi levollista ja viisasta olemista.
Olen samaa mieltä kanssasi.Minulla on
ihana miniä.Voihan sitä äitiä ja anoppia
muistaa muinakin päivinä,eikä äitien-
päivänä.Mikä se yksi sunnuntai vuodessa
on et se on joillekin kamalan tärkeä.
Minä olen sanonut että minulle ei
tarvitse mitään ostaa ja lähteä
reissaamaan jonnekin pitkiä matkoja.
kaikki haluaa olla kotona tai tehdä mitä
haluaa.Ei se ole pakollinen vierailupäivä.
Käypi sitten kun ehtii.
Itse kävin äidin ja anopin haudalla
kukan viemässä,kylläkin.
Molemmmat on eripaikka kunnalla,mutta
sen olen ajatellut sillai.Että kun
he ovat nukkuneet pois,siksi olen
pitänyt että käyn siellä äitienpäivänä.
Koska äiti on haudattu toiselle paikka-
kunnalle,ei sitten ehdi käydä siellä
hyvin monesti.Siksi olen ottanut
tavaksi sen.
Äitejä voi muistaa muinakin päivänä
eikä äitienpäivänä.
Minulle riittää vaikka soittokin,
en pakota käymään.
En ymmärrä anopin käytöstä, mutta ihmettelen myös "kyläilykäytäntöjä". Eikö voitaisi etukäteen sopia/ilmoittaa, että milloin suurinpiirtein tulette? Jos kerrasta toiseen toistuu sama rasittava kuvio, niin voisiko kyläilyn pohjustaa paremmin?
Jos nyt on ihan pakko kaiken aikaa paeta pois kotoa mummoloihin, niin sovi edes, että parittomina vuosina yhdellä, parillisina toisella. Näettehän te muulloinkin!
Joulu samoin. Miksi ihmeessä pitää nuorten ihmisten viettää joulunsa kiertelmällä paikasta paikkaan kuin jerusalemin suutarit?
Sitä olen ihmetellyt tälläkin palstalla monta kertaa.
Herätkää nyt hyvät ihmiset ymmärtämään, että nuorilla on kotinsa, lapsilla on oikeus viettää juhlansa omassa kodissa, omien vanhempien kanssa. Ei anoppi ole äiti.
Äitienpäivää pitäisi viettää vain lapsuudessa.
Kylä äitiä voi muistaa ympäri vuoden monin eri tavoin, ei vain äitienpäivänä, aikuisena.
Olisikin asia noin näppärästi hoidettavissa.
Anoppi pitäisi siitä, että viettäisimme joulun kokonaan heillä. On sitä monesti ehdottanutkin. Mutta se ei taida tulla kuuloon, että seuraava joulu olisikin minun vanhempieni luona. Se tässä on ongelma. Tuntuu, että anoppini mielestä minä olen putkahtanut maailmaan vain jostain pullosta. Että minulla ei olisi vanhempia ollenkaan. Hassua, eikö totta?
No se nyt on vaan niin että sinä ja miehesi sen päätätte missä joulunne vietätte, yhdessä.
Varmaan tulee marttyyriutta, mutta teidän perhe on tärkein.
Monet viettää joulun ihan oman perheen kesken, koska se on perhe jo.
Tässä joulussakin tulee varmaan anopin omat vaillejäämisen ja hylätyksitulemisen tunteet pintaan, mutta ei niiden mukaan voi mennä niinkuin joku täällä kirjoitti Jerusalemin suutarit.
Jokaisen kuitenkin on kohdattava omat kipunsa itse, eikä niiden mukaan pompottaa muita.
Olettekohan samaa sukua miehenne kanssa, mikähän veri vetää olla niin tiiviisti yhteydesä sukulaisiinne?
Eläkää omaa elämääne, unohtakaa anoppi ja mummolat.
Ei ole mikään pakko käydä ja totuttaa "tiettyinä" päivinä kyläilyyn.
Hei haloo!!!
Jos suuttuvat saatana ni siittä vaan...
Nuoret ihmiset eivät ole aikuisia ja itsenäisiä, ennen kuin ovat reilusti yli 30 vee. Joskus vasta neljissäkymmenissä ihminen voi tehdä päätöksiä vain oman itsensä ja oman perheensä näkökulmasta. Siihen asti vanhemmat ja muut auktoriteetit pystyvät manipuloimaan ja saavat ihmisen tekemään vastoin omaa järkeään. Vain koska muiden mielestä asia pitää hoitaa toisin.
Katsopas vain ympärillesi. Yli nelikymppiset alkavat olla omissa päätöksissään vakaasti. He tekevät miten parhaaksi näkevät, ja kun tulevat vanhemmiksi, esim. omien vanhempiesi ikäisiksi, he alkavat määräillä nuorempiaan, lapsiaan mm.
Varo itseäsi, ettet huomaamattasi muutu yhtä määräileväksi.
Mutta nyt ensiksi tiedosta se, että sinua määräillään, ja sinut sidotaan tottelemaan muiden päätöksiä. Sinun edellytetään kulkevan ympäriinsa lapsen ja puolison kanssa ilahduttamassa isovanhempia, vaikka heidän pitäisi antaa teidän olla rauhassa ja muodostaa omassa kodissanne omat traditionne.
Opettele nyt sanomaan rauhallisesti, että tänä vuonna ette aio jouluna mennä kuin yhteen paikkaan, ja jos siitä tulee kovin sanomista, niin pysytte kotona. Ala sinä kasvattaa muita uskomaan, että olet itsellinen ihminen.
Älä väittele, älä ole arka, vaan asiallinen ja napakka.
Älä anna käskeä itseäsi enää, ja sano selvästi, että tämä äitienpoäivä opetti sinulle lopullisesti, ettette voi olla kaikkien mieliksi, ja siksi te valitsette tästä lähtien kyläpaikkanne itse.
Tässä oli paljon oikeata asiaa. Nyt aloittajan on hyvä pysähtyä miettimään, miten oikein haluaa juhlapyhät viettää.
Sukulaiset ja ystävät ovat tärkeitä ja on hyvä, että yhteyttä pidetään. Nuorelle perheelle on myös tärkeätä, että olisi rauhallista, leppoisaa yhdessäoloa omassa kodissa. Juhlapyhinä ja muutenkin. Että saisivat muodostaa omia juuri heille sopivia käytäntöjä, joista sitten vähitellen muodostuu perinteitä. Aika ankea perinne lapsille on se, että jouluna kiidetään useaan paikkaan ja perillä on kireä tunnelma ja syytökset, että kun nyt vasta tulette ja nyt jo lähdette.
Jos isovanhemmat ovat kovin riippuvaisia pikkuperheestä (siis tyyliin maailma romahtaa, jos jouluna ei tulla), niin muutokset käytännöissä on syytä ilmoittaa hyvissä ajoin. Vaikkapa nyt kesällä, kun joulun odotus ja tunnelataus ei vielä ole päällä, niin sanotte sopivassa tilanteessa, että ensi jouluna vietämme rauhallisen ikioman joulun. Jos siihen hyvin sopii piipahdus mummolassa ennen tai jälkeen tai jonakin joulun päivänä, niin mikä ettei. Tarkoitan, että ne juhlat pitäisi saada vapaaksi velvollisuuskäynneistä, joita joillakin tosiaan on useaankin paikkaan.
Ja mahdollista on sekin, että anoppi huokaakin helpotuksesta, kun ei tarvitse tänä jouluna passata nuorta väkeä. Joulu voi olla pakkopullaa hänellekin. Kuin myös äitienpäivä.
ehdottomasti että omat lapsenne noudattaa sitä kanssanne vielä aikuistuttuaankin? eikö?
Siihenhän se kasvatus johtaa.
Siksi kierre tulee katkaista nyt, kun asia on vielä käsitettävissä.
Jos teillä ei ole lapsia, niin mies voi viettää juhlapäivät omien sukulaisten ja sinä omien sukulaisten luona. Jos teillä on lapsia / sitten kun teillä on lapsia, niin ei ole teidän ongelma lähteä "sirkuksen" kanssa kyläilemään yhtään mihinkään juhlapäivinä. Silloin anoppi ja myös sinun vanhempasi sulloutuvat kiltisti autoon ja tulevat teille viettämään juhlapäivää, jos kiinnostusta on.
No ei kyllä mun mielestä ole hyvä erottaa paria, koska jos on riippuvuutta kummallakaan niin tässä se sitten jatkuu.
Aviopari on keskenään missä sitten ovatkaan.
Eivät he enää ole mitään lapsia vaan aikuisia ihmisiä, jotka antaa selvän merkin että me ollaan yhtä.
Silloin tällaisia väliintulijoita on vähemmän.
Aviopari on pari ja muut on ulkopuolella. Ja kun tulee lapsiakin niin on harmoninen koti johon tulevat, ettei toinen juokse mun äitin luona ja toinen mun äitin.
Juhlapyhät voi viettää kaksinkin. Etenkin, kun on lapsia, ne pyhät vietetään pääsääntöisesti oman perheen kanssa, ei anopin kanssa.
Asioista voi puhua.
Aikataulun voi sopia.
Vierailuajankohta on aina kohteliasta ilmoittaa etukäteen.
Minusta voisi äitienpäivän vieton lopettaa, tai sitten olisi erikseen isovanhemmille oma päivä.
Kyllä sitä on ainakin yritetty lanseerata meille isovanhemmillekin. Varmaan kauppiaat asialla. Ei vain ole vielä mennyt perille. Muistan viime talveltakin, etä monet ihmettelivät, kun päivästä oli puhetta. En nyt itsekään muista koska se on.
Ihan turha päivä.
Isovanhemmat voisivat kyllä lopettaa äitien- ja isienpäivän vieton, sillä lapsien juhlahan se etupäässä on. Omia vanhempia muistetaan. Äidille keitetään kahvit, isälle myös. Kortit piirretään.
Hitsiäkö siinä enää isovanhempia tarvitaan!
Viisaat isovanhemmat sanovat, ettei enää heille äitienpäivänä. Liikaa hössötystä ja kakunpaistoa vanhalle.
Miksi sinun on käytävä äitienpäivänä anoppisi luona? Vietä päivä rauhassa oman äitisi kanssa ja anna miehesi huolehtia anopista. Itse en käynyt äitienpäivänä anoppilassa lainkaan, vaikka välit ovatkin siihen suuntaan hyvät.