ja tyhjälle. mulla on (oli) niin ihana ja sulonen jätkä jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, ollaan oltu reilu vuosi yhessä ja oon ollu niin onnellinen, tietty riitojaki on ollu mut ne ollaan puhuttu selviks..jonki aikaa oli oltu ettei oltu nähty nii paljo ja kun sit nähtii jätkä tuntu etäiseltä ja välttelevältä. itelläni oli kaikki menny ihan päin persettä koulussa, kotona ja muutenki, en ollu saanu nukuttua kunnolla pitkään aikaan ja olin ihan sekasi muutenki..sit satuin näkemään jätkäkaverini jonkun toisen tytön kanssa kaupungilla, sen tytön käsi mun jätkän vyötäröllä..sit ku se akka lähti johonki menin moikkaamaan jätkääni ja kysyin et mitä se täällä tekee, se vaa sano olevasa täällä parin kaverisa kans..häivyin siitä aika äkkiä ja olin ihmeissäni ja hämmentyny..en kuiteskaan halunnu uskoo mitään olevan tekeillä ei mun jätkä ollu ennen mitään tollasta ollu tehny mut...outo käyttäytyminen jatku ja mä aloin tosissani pelätä pahinta. sit yhtenä iltana tyhmänä menin parin kaverin kans baariin ja vedin melko hyvät kännit, halusin vaa unohtaa vähäks aikaa kaiken paskan..siihen tuli yks kiva mies ja tansittiin ym.. ja mä kusipää sit lähin sen kämpälle ja kohta oltiinkii sängyssä. aamulla heräsin kunnon krapulassa sen vierestä ja voi vittu ku mä muistin mitä oli tapahtunu! mulla oli ihan kauhee olo kokoajan ja kun vaa mietinki mun jätkääni nii...voi helvetti. muutaman päivän päästä jätkäkaverini tuli käymään ja pakkohan mun oli kertoo mitä oli tapahtunu. se siinä höpötti ihan jotain muuta ja sit ku se tajus mitä mä olin sanonu..kun mä näin sen ilmeen mä halusin vaan kuolla, musta tuntu ihan kauheelle kun mun sulonen jätkä vaan katto mua ihan kun ei vois uskoo mitä mä just sanoin. mua ihan oikeesti fyysisesti (kouras ja poltteli mahasta) koski nii helvetisti ku se katto mua nii petettynä ja surullisena. mä en oo ikinä vihannu ja hävenny itteeni nii paljo. mä en meinannu saaha itkultani sanottua mitään kun yritin selittää ja pyytää anteeks, en mä voinu ees kattoo sitä silmiin, mua hävetti nii paljo, ku se ei näyttäny ees vihaselta vaan surulliselta.. sit mä kaiken lisäks vaan ryntäsin karkuun ja oksensin heti ku pääsin ulos..mitä helvettiä mä teen? mä rakastan sitä jätkää niin paljon ja musta tuntuu niin hiton pahalle. oon ollu eilisestä asti kaverilla ja itkeny lähes kokoajan, mä vaan nään kokoajan mielessäni mun jätkän ilmeen....
tuntuu niin
helvetin pahalle
5648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noh... En voi sanoa kuin itseäsi voit vaan syyttää. Tiedän , että nyt tuntuu pahalle, mutta sulla pitää tehdä itelles selväksi miten noin pääsi käymään. Tarkastele omaa käyttäytymistäsi ja opettele tuntemaan vaaran merkit jo kaukaa. Välttele niitä.
Olen itse ollut petetty ja pettänyt. Tuossa järjestyksessä. Pettäjän heivasin pihalle heti kun siitä kuulin ja se oli ainakin minulle oikea päätös. Minusta ei ole rakentamaan luottamusta uudelleen, mielestäni kun luottamus menetetään, se on mennyt ainiaaksi. En sano, että teillä näin olisi. Sulla pitää vähän miettiä asioita ja kun oot saanu sun oman pään kuntoon, niin puhu sille sun poikakaverille.
Tuo mitä sä teit oli paha juttu. Et sä voi sitä lieventää millään juopuneisuudella tai "mulle on tapahtunu pahoja asioita." Elämä on. Opettele tuntemaan itsestäs ne merkit mitkä viittaa, että taas ollaan menossa pettämisen suuntaan ja opettele välttämään ne tilanteet.
Mun henkilökohtainen mielipide joko petettynä tai pettäjänä , on että sen pettämisen päälle ei kannata enää ruveta rakentamaan jos nuori ihminen on. Asia erikseen jos kyseessä on lapsia. Ehdottomasti vaan erilleen ja uutta ihmistä hakemaan, tuo asia kummittelee ikuisesti petetyn mielessä aina kun näkee sinut.
Ja käy sukupuolitautitesteissä. Ihan vinkki.
hakkaa sut sairaalakuntoon ja sit heittää sut pihalle. Mut et sä kyl muuta ansaitsekaan.
Huora mikä huora. (Tietysti tilanne on eri jos se sun jätkäski petti sua, tosin käsittääkseni asia ei niin ollut)
ikinä ennen( ja tämä tapahtu vaan kerran, ei jatkunu salassa kuukausia tms.. tiedän et se ei muuta asiaa) ja aion pitää huolen et tätä ei tapahu enää ikinä uudestaan. musta tuntuu ihan helvetin pahalle kokoajan kun vaan aattelenkin mitä on tullu tehtyä ja miten mä oo loukannu mun rakasta sulosta jätkääni. mä rakastan sitä NIIN paljon! mulla on kokoajan paha olo ja itkettää ja pelottaa...voi paska! mä voin fyysisesti niin pahoin ja henkisesti kans..ja kun mä mietin miltä mun jätkästä mahtaa tuntua;( mä muistan vaan sen ilmeen kun mä kerroin sille, se näytti niin lyödyltä ja petetyltä ja surulliselta..se tuntuu ihan pahimmalle. anna anteeks kulta. anna anteeks. mua pelottaa mennä puhumaan sen kanssa kun mä en uskalla enkä voi kattoo sitä silmiin ja jos mä nään sillä sen saman ilmeen nii mä alan taas itkee eikä puhumisesta tuu mitään.voi vittu. mua pelottaa ihan kauheesti et mä menetän sen, se on aina ollu niin hyvä mulle, ei oo ikinä pettäny mua ja on jaksanu ja tukenu mua kun mä oon ollu masentunu ja vaikee..mä en tiiä mitä mä teen..
meillä oli sama tilanne kaksi vuotta sitten. Olemme edelleen yhdessä, asumme saman katon alla ja olemme onnellisia (kaikille kyynisille; ihan totta ONNELLISIA MOLEMMAT!). Mutta tie tuon jälkeen ei ole helppo.
Paljon riippuu jätkästäsi. Kuinka paljon hän välittää ja rakastaa? Pystyykö hän saamaan luottamuksensa takaisin? Jaksaako hän yrittää?
Tilannetta ei pysty selvittämään vain olankohautuksella. Siitä täytyy puhua, vaikka se sattuisi kuinka paljon tahansa. Ja se pettynyt, surullinen katse on pakko kestää. Minua sattuu vieläkin, kun muistan sen katseen. Monet kyyneleet on vielä itkettävä, ei muu auta.
Jätkäsi tahtoo varmasti miettiä asiaa rauhassa itsekseen. Hän tarvitsee aikaa, etkä sinä voi vaatia häntä kiirehtimään. Mutta jos kaikki menee hyvin ja vaalitte molemmat suhdettanne, suhde voi vielä elpyä.
Onnea teille.
Hmm. Ihmetyttää nämä selkärangattomat miehet, jotka antavat kohdella itseään noin. Itse pidän itseäni senverran arvossa, etten anna kohdeltavan noin ilman seuraamuksia. Miksi ihmeessä jatkaa tuonlaisen kohtelun jälkeen? Pettäjällä on paljon helpompi unohtaa pettäminen, ei petetyllä.
Tokihan ihmisiän on erinlaisia jne.. Oudoksuttaa vaan tuo pettämiseen suhtautuminen.
Tähän varmasti tulee nyt, että ihmiset on erehtyväisiä jne... Olen itsekin pettänyt, mutta suhde oli kuolemassa muutenkin. Ei tulisi mieleenkään pettää jos RAKASTAN jotakuta. Ei vain voi. Onko tämä sitten itsetunnosta kiinni, kun tuntuu että naisilla on nykyään jokin vimma pettää? Ollaan attention whoreja ja kun joku komea mies esittää kiinnostuneensa ja kehuu, niin mennään leikkiin mukaan. Helposti vaan astutaan rajan yli ja menee pettämiseksi.
Ehkä ois hyvä joskus PYSÄHTYÄ ja AJATELLA asioita päänsä sisällä.. MIHIN olen menossa ja MITÄ olen tekemässä. SINÄ ohjaat jalkoväliäsi(sekä mies että nainen).