elikkäs olen nyt soittanut hieman alle vuoden ja kysyisin sellasta vaan, että kun virheistähän oppii niin kannattaako niitä virheitä sitten tehdä väkisin. pyrin soittamaan mahdollisimman virheettömästi ja puhtaasti, enkä sitten tiedä että miten niitä virheitä tehdään, elikkä soitanko vaan nopeammin kun pystyn niin että koko soitto alkaa kuulostaa paskalta ja sitten jotenkin kummasti opin tekemistäni virheistä jotain ja ensikerralla soitto kuulostaa jo ihan hyvältä. eli jos rupeen tekemään puol väkisin virheitä niin tuleeko musta joku herman li joka kuulostaa jopa tällasen alottelijan mielestä paskalta? vai pitäiskö vaan jatkaa samaa mallia ja soittaa niin virheettömästi kun osaan?
asiaa
asiantuntijoille
3218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanoisin että "Virheistä oppii"-sanonta ei juuri kelpaa kitaran soittoon. Nimittäin ainakaan joiltakin osin, kuten epävireisellä kitaralla soittaminen voi pilata sävelkorvan.
Mutta siis niin minä olen kitaraa oppinut soittamaan, että aloitan opettelemaan biisiä heti oikealla temmolla vaikka menisi päin vittua. Siitä hiljaa kehittyy, ja pian alkaa soitto kuulostaa puhtaalta.
En toisaalta tiedä mikä on paras. Ehkä on parasta aloittaa hitaasti.
(Josnyt edes tajusin mitä kysyit)
Tee mieluummin niin, että soitat huolellisesti ja hitaasti. Välillä kokeilet, mikä on maksimitempo, missä kykenet soittamaan virheettömästi. Silloin näet, mitkä kohdat biisissä pettävät tempon noustessa. Harjoittele sitten niitä kohtia erikseen vielä ja erityisen huolellisesti ja ajatuksen kanssa. Mieti myös, ovatko sormitukset noissa kohdissa hyvät, toimisiko joku toinen sormitus paremmin. Pitäisikö joku ote valmistaa etukäteen?
Huolellinen ja hidas soitto on hyvästä. Liian paljon on niitä, jotka aloittavat heti soittamaan ihan perkeleen nopeasti ja hyvä jos sinne mahtuu väliin muutama oikea ääni :( Silloin jää helposti elämään "sähläys"virheitä: epätarkkuutta, älyttömiä sormituksia ja tulee helposti puristettua kitaran kaulaa liikaa, jolloin tarkkuus ja nopeus kärsivät.
Niin ja: pidä huoli siitä, että teet soittoliikkeet mahdollisimman pienellä vaivalla ja vähällä voimalla. Parhaat liikkeet ovat luonnollisia, eikä voima lähde sormista. Tutkiskele soittotapahtumaa tietoisesti ja jos jokin paikka ei mene, mieti miksi näin on. Pitkässäkin vaikeassa pätkässä vikana on usein yksi sormi, joka ei osaa tai joka joutuu hyppimään mahdottomia otelaudalla. Sitten hutiloidaan ja käsi kramppaa ja tuon vaikean kohdan ympäriltä menee puoli riviä pieleen. Nopeasti soittaessa näitä ei huomaa eikä virheitä selvitetä, niistä vaan painetaan läpi.
Soita siis hitaasti, mutta myös ajatuksen kanssa, tutkiskellen ja kuunnellen! Aina korvat mukana. Kuuntele sitä, miltä kitaran ääni kuulostaa huoneessa, ikäänkuin vähän ulkopuolisena. Se on se, mitä yleisö kuulee. Samalla kun keskityt siihen, että vähennät voimankäyttöä ja sähläystä, koeta saada tuo kaikuva ääni mahdollisimman miellyttäväksi. Ajattele, että tätäkö ne tahtoo kuunnella, oliko tämä nyt hyvä? Vertaa sitä omaan ideaasi musiikista ja korjaa.
Ja välillä sitten vaan päästät irti ja koetat nopeammin ja katsot, miten käy. Sitten korjaat.
että tempo säilyy tasaisena vaikka vähän hitaampanakin,
sensijaan että soitetaan helpot kohdat nopeasti ja vaikeammissa
kohdissa hidastellaan. Tempo määräytyy niiden vaikeampien
kohtien mukaan, siksi niitä täytyy harjoitella enemmän.