Tiedän, että tämä ei ole sopiva paikka keskustella aiheesta, mutta piti kuitenkin avautua.
Eli vaimoni painostaa minua ostamaan talon sekä vaihtamaan auton. Olemme kiertäneet taloesittelyissä sekä käyneet lainaneuvotteluissa eikä niissä ole mitään ongelmia. Mutta itse en vaan ole valmis tekeään niinkin suuria investointeja ja vaimo tästä tietenki nostaa metelin. Joka päivä olen masentunut kun olemme saaneet riidan aikaiseksi tästä. Työkaveritkin kyselevät, että onko kaikki OK, eli näkyy siis jo päältäkin. Olemme olleet naimisissa vasta vuoden päivät ja nyt olemme jo päätymässä tien haaraan.
En tunne olevani valmis hoitamaan isoa lainaa siitä syystä, koska tulevaisuus huolettaa lainan korkojen, asuntojen hinnan sekä meidän molempien töiden suhteen. Lisäksi kärsimme molemmat työuupumuksesta, joten tuskin monen sadan tuhannen euron lainan otto tilannetta helpottaa.
Joten miten on, mennäkkö ammattiauttajan puheille? En nyt tarkoita laina-asiamiestä ja kiinteistövälittäjää/autokauppiasta.
Eli vaimoni painostaa minua ostamaan talon sekä vaihtamaan auton. Olemme kiertäneet taloesittelyissä sekä käyneet lainaneuvotteluissa eikä niissä ole mitään ongelmia. Mutta itse en vaan ole valmis tekeään niinkin suuria investointeja ja vaimo tästä tietenki nostaa metelin. Joka päivä olen masentunut kun olemme saaneet riidan aikaiseksi tästä. Työkaveritkin kyselevät, että onko kaikki OK, eli näkyy siis jo päältäkin. Olemme olleet naimisissa vasta vuoden päivät ja nyt olemme jo päätymässä tien haaraan.
En tunne olevani valmis hoitamaan isoa lainaa siitä syystä, koska tulevaisuus huolettaa lainan korkojen, asuntojen hinnan sekä meidän molempien töiden suhteen. Lisäksi kärsimme molemmat työuupumuksesta, joten tuskin monen sadan tuhannen euron lainan otto tilannetta helpottaa.
Joten miten on, mennäkkö ammattiauttajan puheille? En nyt tarkoita laina-asiamiestä ja kiinteistövälittäjää/autokauppiasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
paljon pyydäkkään. Onkohan hänellä minkäänlaista suhteellisuudentajua, mitä kannattaa hankkia ja mistä kaikesta lainoja maksellessa täytyy luopua.
Tulee amerikanmalli mieleen.
Saat kaikki sympatiani, sillä et ole ongelmasi kanssa yksin. Itse olin kuvailemassasi tilanteessa muutamia vuosia. Onneksi ymmärsimme erota, koska homma ei vain toiminut. Kaikkea piti vaimon saada. Omakotitalo, farmari-Volvo, timantteja, burberry-vaatteita ja niin edelleen. Raha ei kasva puissa, ja elämiseen ja yllättäviin menoihin on hyvä varautua, mutta tällainen ajattelu ei mennyt puoliskolle jakeluun. "Menestyvällä" ihmisellä kuulemma pitää olla kaikki viimeisen päälle. Ihan outoa fantasiaa... Mitään kunnollisia perusteluja ei tietysti saanut kaivamallakaan esiin, ja riitoja oli tuon tuostakin. Tämä kaikki ilmeni vasta naimisiinmenon jälkeen. Ihan outo ihminen kuoriutui siitä ihanasta ihmisestä, josta aiemmin pidin.
Keskustelkaa ja jos ei onnistu kaksin, niin ehkä ammattiauttajasta on apua. Ehkä ei ole, mutta menkää hyvissä ajoin joka tapauksessa. Mitä kauemmin ongelmia haudotaan, sitä vaikeampi niitä on sovitella. Itse elelen nykyään yksinäni vaatimattomasti ja tyytyväisenä kuin yhdessä leveästi ja ahdistuneena. Toivottavasti saatte asianne selvitettyä.
Mekin olimme ennen avioliittoa rakastuneen näköisiä ja teimme asioita yhdessä. Tätä kesti n. puoli vuotta avioliiton solmimisen jälkeen, kunnes hän sai vakituisen työn ja valmistui koulusta. Ilmeisesti hän pääsi sen verran rahan makuun ja huomasi, että nythän tätä riittää ja kun minä jarruttelen menoa, niin sitten hänestä tulee hirviö.
Karkeasti ilmaistuna minua vituttaa ja kyrsii hänen käytöksesnä! Emme pysty keskustelemaan negatiivisista asioista ilman, että hän polttaa päreensä ja sitten minulta menee itsehillintä.
Samalta kuulostaa. Valmistuminen, "haastava" ja "mielenkiintoinen" työ ja meillä oli vielä työmatkat päälle. Keskustelkaa kolmannen neutraalin osapuolen läsnäollessa. Joko asia ymmärretään tai sitten ei. Joko löydätte kompromissiratkaisun tai sitten ette (toivottavasti löydätte).
Yritä lisäksi pitää pää kylmänä äläkä pahenna tilannetta suuttumalla itse. Naama peruslukemille, kun toinen polttaa päreensä. Hieman voi hermostua vasta sitten, kun olet täysin vakuuttunut siitä, että vastapuoli on ymmärtänyt asian. Rähjääminen on harvoin merkki ymmärryksestä. Kyllä se siitä!
En nyt tiedä, auttaako tämä sinua, mutta minä ja avomieheni tapellaan myös meille isoista sijoituksista ja ostoista. Mies on ihan naurettava siinä suhteessa, että aina pitäisi olla parhaat poppivehkeet ja litteät telkkarit, kalliiksi tuleva ruma bemari.. Mies tekee ihan hulluna töitä ja säästää. Itsellä menee koko palkka opintolainan lyhennykseen ja meidän ruokaan ja laskuihin. Tulen hulluksi kun yritän saada miestä ymmärtämään että me tarvitaan esim. uus sohva, tuohon sohvaan tuskin mahditaan molemmat ja se on ihan pilalle naitu. Mutta ei, mies satsaakin johonkin pahuksen telkkariin.
Vähän pelottaa että mites meillä sitten tulevaisuudessa. Tuntuu, että mulla ei ole osaa tai arpaa näihin isoihin hankintoihin. Mihinkään telkkarin tai auton ostoon (jota en edes ajokortittomana voi ajaa) en halua osallistua, kun miehellä on tärkeysjärjestykset sekaisin.
Mieti, onko kovin fiksua antaa toisen pompotella, niin "oikealta" tai "hyväksyttävältä" kuin se ehkä kuulostaakin. Minä ja mieheni puhuttiin näistä turhista ostoksista ja kysyin, miksi täytyy laittaa rahaa itseni korkuisiin kaiuttimiin, kun atk-pöytäkin on hajoamassa käsiin. Mies vain totesi, että hänenpä on kaiuttimet, ei tarvitse kuunnella niitä. Eli eipä tuo tajua asiasta mitään.
Pelkään, että omassa tapauksessasi on niin, että vaimosi haluaa pitää talon ja auton, sinä vain maksat niitä pois. Älä helvetissä ota mitään lainaa ennenkuin itsestä siltä tuntuu. Oletko miettinyt vielä lapsia? Mitä jos naisesi alkaa niitäkin yhtäkkiä vinkumaan etkä ole vielä valmis? Saatko enää päättää itse itseäsikin koskevista asioista avioliitossanne?
joo-o.
taitaa olla provo?
Anna vaimolle vapaus elää niin kuin hän haluaa. Itse, pidä pintasi omaan elämäntyyliisi.
voin kertoa kokemuksesta.
Menimme naimisiin yli30v sitten. Annoin miehen päätää lainoista jne.
Saimme tontin mieheni isältä. Tästäkin syystä jotenkin oli alistuttava.
Mies on päättänyt kaikista isoista asioista.
Minä olen ajatellut että ostakoon ja jne.. niin kauan kun rahaa riittää. Annoin kaikki omatkinrahat hänelle.
Nyt on rahat loppu. Suuri velka vielä jäljellä ja mikä pahinta miehellä suuret ostovimmat ja suhteellisuuden tajun puute.
Mies on jo kotona opetettu että ostetaan... ostetaan ja mikäli on huono päivä mennään ostoksille.
Nyt on rahat loppu. Anoppi kuollut ja anopin rahat käytetty. Mies on pulassa.
Kaikki on tietysti minun vikaani. Mies huutaa ja valittaa ettei kenelläkään muulla miehellä ole näin huonosti asiat kuin hänellä.
Hän tekee työtä ja ei ole rahaa ...
Alusta asti avioliitto on yhteiselämää niin raha kuin muissakin asioissa.
Meillä ei ole ollut yhteiselämää raha-asioissa ja nyt on yhteiselämä loppu joka suhteessa.
Edessä on avioero.
Sopikaa yhdessä raha-asiat ym. tai jos ei synny yhteistä sopua erotkaa heti.
Minulta on mennyt elämä pilalle samoin lasten elämän alkutaival.
Lapset ovat joutuneet liikaa kärsimään. Nyt osa on nuoria ja kakki meidän riidat näkyvät heidän käytöksessä.