Olen poikamies ja haluaisin seurustelusuhteen tositarkoituksella.
On vaan yksi ongelma,jota en osaa edes nimetä helvetti sentään!
En juuri koskaan tapaa naisia joita katsellessa tulisi olo,että tuon minä otan/haluan vaikka maailma loppuisi.Olen 23-vuotias ja seurustelin hyvän fiiliksen takia joskus 16-vuotiaana 2 kuukautta.Sen jälkeen olen kahdesti suorittanut jonkinlaista "pakkotapailua",eli olen pakottanut itseni muka seurustelemaan,mutta tietäähän sen miten niissä käy.Eka kerralla pääni kesti viikon,toisella kerralla sain kitkuteltua kolme viikkoa jonka jälkeen oli pakko kertoa etten viihdy ollenkaan.
Elämäni aikana olen kahdesti ihastunut,mutta molemmilla kerroilla lyhyen kikkailun päätteeksi lopputulos oli minulle kielteinen.
Tällä hetkellä pitelen yhteyksiä kolmen ikäiseni naisen kanssa ja kaksi heistä on selvästi kiinnostuneet vakavemmin,mutta minä en.Enkä tiedä miksi.Ihan hyviä ihmisiä he ovat,niin kun minäkin.Pidän kai kontaktia yllä sosiaalisen tarpeeni takia...
Sänkypuuhia en aio yhdellekään heistä ehdottaa kun sekin touhu on alkanut vituttaa,onpa joo saatanan kiva nussia tyyppiä mikä ei merkkaa yhtään mitään,vaikka ampuis itsensä.
Onkohan ongelmani sitoutumisen pelko ja mitä se tarkoittaa?
Vai vaikuttaako asiaan se,että vanhempani erosivat kun olin alle kouluikäinen ja nyt sitten haen jotain supernaista jonka kanssa ei tarvitse koskaan erota,eikä lapsien tarvitse nähdä perheen hajoamista?
Itkuhan tässä tulee...voi vittu mitä touhua...
Itsestäni vielä sen verran että olen hyvin sosiaalinen,talous on oikein vakaalla pohjalla(on paljon töitä),minulla on moottoripyörä,auto ja omistusasunto.
Kunnostani huolehdin säännöllisesti,kuntosalilla,uimassa tai lenkillä...
En ole mikään jäykkä virkamies-tyyppi vaan ihan hyvä duunarijätkä.Kaveripiiri on laaja ja siihen kuuluu miehiä ja naisia...
Kertoisitte nyt mikä ongelmani on...
On vaan yksi ongelma,jota en osaa edes nimetä helvetti sentään!
En juuri koskaan tapaa naisia joita katsellessa tulisi olo,että tuon minä otan/haluan vaikka maailma loppuisi.Olen 23-vuotias ja seurustelin hyvän fiiliksen takia joskus 16-vuotiaana 2 kuukautta.Sen jälkeen olen kahdesti suorittanut jonkinlaista "pakkotapailua",eli olen pakottanut itseni muka seurustelemaan,mutta tietäähän sen miten niissä käy.Eka kerralla pääni kesti viikon,toisella kerralla sain kitkuteltua kolme viikkoa jonka jälkeen oli pakko kertoa etten viihdy ollenkaan.
Elämäni aikana olen kahdesti ihastunut,mutta molemmilla kerroilla lyhyen kikkailun päätteeksi lopputulos oli minulle kielteinen.
Tällä hetkellä pitelen yhteyksiä kolmen ikäiseni naisen kanssa ja kaksi heistä on selvästi kiinnostuneet vakavemmin,mutta minä en.Enkä tiedä miksi.Ihan hyviä ihmisiä he ovat,niin kun minäkin.Pidän kai kontaktia yllä sosiaalisen tarpeeni takia...
Sänkypuuhia en aio yhdellekään heistä ehdottaa kun sekin touhu on alkanut vituttaa,onpa joo saatanan kiva nussia tyyppiä mikä ei merkkaa yhtään mitään,vaikka ampuis itsensä.
Onkohan ongelmani sitoutumisen pelko ja mitä se tarkoittaa?
Vai vaikuttaako asiaan se,että vanhempani erosivat kun olin alle kouluikäinen ja nyt sitten haen jotain supernaista jonka kanssa ei tarvitse koskaan erota,eikä lapsien tarvitse nähdä perheen hajoamista?
Itkuhan tässä tulee...voi vittu mitä touhua...
Itsestäni vielä sen verran että olen hyvin sosiaalinen,talous on oikein vakaalla pohjalla(on paljon töitä),minulla on moottoripyörä,auto ja omistusasunto.
Kunnostani huolehdin säännöllisesti,kuntosalilla,uimassa tai lenkillä...
En ole mikään jäykkä virkamies-tyyppi vaan ihan hyvä duunarijätkä.Kaveripiiri on laaja ja siihen kuuluu miehiä ja naisia...
Kertoisitte nyt mikä ongelmani on...
Vastaukset 6
Vanhimmat
josko auttaisi etelään muutto ? itseäni ainakaan ei talvisaikaan jaksa niin naiset kiinnostaa kun ne ovat kylmän oloisia jo näin syksystä, kesällä vielä muutama niistä jotenkin on ihmismäinen, talvella muuttuvat ne harvatkin lumiakoiksi.
voi kun kuulostaa tutulta....
itelläni on sama "ongelma"vaikka se ei ongelma oliskaan jos rakastus kehen tahansa tyyppiin....
toivottavasti löydät vielä sen elämäsi rakkauden...toivottavasti mäkin....=)
Joo-o, tällaisia ihmisiä on aika paljon, vaan minkäs teet, joku voi kiinnostaa, mutta ei niin paljoa että sitoutuisi.
Tietenkin sinulle olisi yksi toinen vaihtoehto...eihän kaikki pojat tykkää tytöistä?
Tuli kirjoituksestasi mieleen, että miksi sitten yrittää väkisin seurustelua, jos se ei kuitenkaan kiinnosta. Ei kaikkien ole pakko styylata. Pidä taukoa, äläkä yritä koko ajan. Kyllä se sitten ajan kanssa kolahtaa jos on kolahtaakseen, sitten kun se "oikea" osuu kohdalle. On naisia kohtaankin väärin, jos et ole kiinnostunut, ja annat ymmärtää muuta. Oot vielä nuori, eikä sulla ole mitään kiirettä sitoutua. Relax! Don't do it!
En kyllä yhtään ymmärrä, miksi sinun pitäisi seurustella, jos sinua ei kiinnosta. Onhan maailmassa paljon muuta mukavaa. Jätä naiset rauhaan ja harrasta kivoja asioita.
Tuli vain mieleeni, että oletko koskaan ollut ihastunut mieheen?
Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä. Ei niitä mukavia neitosia joka päivä tule vastaan. Sen olen huomannut itse, ettei varteenotettavia miehiäkään tule vastaan usein. Hyvä jos edes kerran-pari vuodessa!
Silti en ole "pakkoseurustelua" harrastanut koskaan. Siinä sattuu itseenkin ja eikä ole reilua toistakaan kohtaan.
Tälläkään hetkellä en varsinaisesti ketään odota, turhahan siitä on stressata. Tuleehan tuo sitten vastaan ihan itsestään niinkuin tähänkin asti. Sitä paitsi sellainen epätoivoisuus paistaa helpolla läpi. Mieluummin sitä haluaa tutustua rentoon tyyppiin eikä epätoivoiseen tapaukseen. Joten pilkettä silmäkulmaan;)