itse petin

tässä minun tarinani: Petin miestäni muutaman kuukauden ajan. Tilanne alkoi ihan viattomasta soittelusta ja tekstailusta kunnes yksi asia johti toiseen ja toinen toiseen. Kerroin itse
miehelleni koko tarinan ja arvatte varmaan , että hänen maailmansa romahti. Olemme keskustelleet asiasta paljon ja hän haluaa yrittää ja jatkaa.
Kuitenkin tämä aihe "asuu" kodissamme päivittäin.
Kerroin hänelle syitä , miksi tähän tilanteeseen jouduin ja hän myönsi kyllä käyttäyneensä välinpitämättömsti minua kohtaan. Ymmärrän kyllä, että ei ollut oikein hakea ymmärrystä ja keskustelukumppania muualta ja se oli väärin. Tunteita on edelleen tätä toista kumppaniakin kohtaan . Otanko riskin ja lähden paremman onnen toivossa vai jäänkö tähän omaan liittoon. Ollaan oltu yhdessä kuitenkin jo 15 v
101670
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Rakastatko miestäsi? Onko miehen käytös sinua kohtaan muuttunut? Haluaako miehesi jatkaa? Entä tämä uusi mies, haluaisiko tämä suhdetta sun kanssa? Onko lapsia jotka kärsisivät erosta? Siinä muutamia kysymyksiä joita kannataa miettiä ennenkun tekee mitään ratkaisuja.

Äänestä

sulta vilpittömin sydämin.
Usko mua, se kannattaa.
Mä ainakin haluaisin voitta tän vastoinkäymisen yhdessä.

Äänestä
  • taitaa olla paras jatkaa vaan tutussa ympäristössä. Kaikki ovat tyytyväisiä ja kaipa ne vaikeudet on tarkoitettu kestettäväksi.

    Äänestä

  • tunteellinen nainen kirjoitti:

    taitaa olla paras jatkaa vaan tutussa ympäristössä. Kaikki ovat tyytyväisiä ja kaipa ne vaikeudet on tarkoitettu kestettäväksi.

    Oma elämäni meni vähän niinkuin sinulla ja me yritettiin jatkaa, mutta emme saaneet sitä onnistumaan. Mieheni oireili tästä asiasta koko ajan emmekä yrityksistä huolimatta onnistuneet korjaamaan sitä mikä hajosi pettämiseni takia.
    Elämäni on nyt kunnossa ja olen onnellisessa parisuhteessa ollut jo muutaman vuoden.

    Kaikkea hyvää parisuhteellenne, vaikka kovin optimistinen en ole sen onnistumisen suhteen.
    Älä hukkaa kovin montaa vuotta siihen yrittämiseen, se ei minun kokemukseni mukaan kannata.

    Äänestä

  • -kokemuksella- kirjoitti:

    Oma elämäni meni vähän niinkuin sinulla ja me yritettiin jatkaa, mutta emme saaneet sitä onnistumaan. Mieheni oireili tästä asiasta koko ajan emmekä yrityksistä huolimatta onnistuneet korjaamaan sitä mikä hajosi pettämiseni takia.
    Elämäni on nyt kunnossa ja olen onnellisessa parisuhteessa ollut jo muutaman vuoden.

    Kaikkea hyvää parisuhteellenne, vaikka kovin optimistinen en ole sen onnistumisen suhteen.
    Älä hukkaa kovin montaa vuotta siihen yrittämiseen, se ei minun kokemukseni mukaan kannata.

    musta tuntuu samalta nyt, mutta aion kuitenkin yritää , koska sain kerran mahdollisuuden. jos huomauttelu jatkuu koko ajan niin sitten luovutan

    Äänestä

  • tunteellinen nainen kirjoitti:

    taitaa olla paras jatkaa vaan tutussa ympäristössä. Kaikki ovat tyytyväisiä ja kaipa ne vaikeudet on tarkoitettu kestettäväksi.

    no voin kertoa että kyllä sitä näin tuon samanlaisen kokeneena, jos sitten lopuksi toinen jäi kotiin ei ollut kovin kivaa täälläkään.
    Oikeastaan mietinkin sitä aina että miksi sitten lähteä etsimään jotain jos ei kuitenkaan halua erota vanhasta suhteesta.

    Nyt vain minunkin tapauksessa tuli monta surullista sydäntä.

    t.se .. heh, vaikka oikeesti ei naurata, sen verran on tullut/ollut unettomia öitä aiheesta.

    Äänestä

  • mietityttää vaan kirjoitti:

    musta tuntuu samalta nyt, mutta aion kuitenkin yritää , koska sain kerran mahdollisuuden. jos huomauttelu jatkuu koko ajan niin sitten luovutan

    että miehesi muuttaa mieltään ajan kukuessa, eikä halua jatkaa avioliittoa, vaikka nyt sitä haluaakin. Pettäjä, jos haluaa jatkaa avioliitossa, täytyy olla valmis ottamaan vataan kaiken sen tunteiden myllerryksen, joka voi kestää useamman vuodenkin. Jos sinä jo nyt epäröit jatkamista, etkä ole sitoutunut, kannattaisi ehkä lähteä erisuuntiin.

    Äänestä

  • ,,,,, kirjoitti:

    että miehesi muuttaa mieltään ajan kukuessa, eikä halua jatkaa avioliittoa, vaikka nyt sitä haluaakin. Pettäjä, jos haluaa jatkaa avioliitossa, täytyy olla valmis ottamaan vataan kaiken sen tunteiden myllerryksen, joka voi kestää useamman vuodenkin. Jos sinä jo nyt epäröit jatkamista, etkä ole sitoutunut, kannattaisi ehkä lähteä erisuuntiin.

    uskotonkin voi kyllästyä yrittämisen jaksamiseen ja haluaa erota myöhemmin.

    Mutta hyvin vaikea suositella kenellekään kumpaakaan; eroa tai yhdessä pysymistä, saati sitten sopivaa ajankohtaa. Moni suunnittelee eroa vuosia, sinnittelee ja yrittää. Kunnes lopulta eroaa. Joku lähtee ostamaan tupakkaa illalla kioskilta, eikä tule enää koskaan takaisin. Erohakemus tulee postissa.

    Äänestä

  • tunteellinen nainen kirjoitti:

    taitaa olla paras jatkaa vaan tutussa ympäristössä. Kaikki ovat tyytyväisiä ja kaipa ne vaikeudet on tarkoitettu kestettäväksi.

    Vaikeudet on tarkoitettu yhdessä voitettaviksi.
    Töitähän se vaatii molemmilta, mutta minä tyhjennän tämän kevään muisti tikultani, en palaa siihen koskaan, jos päätät jäädä

    Äänestä

sydämen ääntä...

"Ymmärrän kyllä, että ei ollut oikein hakea ymmärrystä ja keskustelukumppania muualta ja se oli väärin."

Mikä on muuttunut suhteessanne uskottomuutesi jälkeen niin, että miehesi ymmärtäisi sinua paremmin, nyt tästä lähtien? Osaisi keskustella, nyt? Miten miehesi osaisi huomioida sinua nyt enemmän kuin ennen? Ja miten hän tekisi sen niin, ettet sinä puolestasi ajattelisi "mies ilmiselvästi tsemppaa/feikkaa/näyttelee"?

Pohjimmiltaan ne syyt, jotka johtivat sinut tähän toiseen suhteeseen, johtuvat SINUSTA. En väitä, etteikö miehesi voisi yrittää muuttua. Mutta yrittäminen ja muuttuminen ovat valovuosien päässä toisistaan. NIIN monet parit ovat yhdessä vain sen takia, että uskovat parempaan huomiseen ja odottavat toisen muuttuvan. Vaikka toista ei voi muuttaa (kaikkein huonoiten kriisitilanteessa... parempaan suuntaan..), vain itseään.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tunteellinen nainen kirjoitti:

tässä minun tarinani: Petin miestäni muutaman kuukauden ajan. Tilanne alkoi ihan viattomasta soittelusta ja tekstailusta kunnes yksi asia johti toiseen ja toinen toiseen. Kerroin itse
miehelleni koko tarinan ja arvatte varmaan , että hänen maailmansa romahti. Olemme keskustelleet asiasta paljon ja hän haluaa yrittää ja jatkaa.
Kuitenkin tämä aihe "asuu" kodissamme päivittäin.
Kerroin hänelle syitä , miksi tähän tilanteeseen jouduin ja hän myönsi kyllä käyttäyneensä välinpitämättömsti minua kohtaan. Ymmärrän kyllä, että ei ollut oikein hakea ymmärrystä ja keskustelukumppania muualta ja se oli väärin. Tunteita on edelleen tätä toista kumppaniakin kohtaan . Otanko riskin ja lähden paremman onnen toivossa vai jäänkö tähän omaan liittoon. Ollaan oltu yhdessä kuitenkin jo 15 v

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu