Toivon et voisitte auttaa mua ja kertoo oman mielipiteenne täs asias.
Kerron tän jutun ny ihan alusta. Eli olin monia vuosia suhtees, jossa en sit enää tuntenu itteeni onnelliseks ja erosin tos viime vuoden puolella. Ero oli tosi vaikee mutta pääsin siitä kuitenki onneks yli vaikken olis edes sitä uskonu. Enkä olis ajatellu et voisin viä joskus löytää onnen.
No tapasin sit tosi ihanan miehen. Ollaa ny tapailtu monta kuukautta. Meillä on tosi ihanaa, kaikki muu on tosi hyvin, on läheisyyttä, puhutaa asioista jne. Kerranki tuntee että joku oikeesti välittää. Oon tosi rakastunu siihen mieheen.
Mut ongelma täs ny on se, että hän on tosi "vittumainen" luonne. Siis hänellä on tapana ilkeillä mulle. Saattaa esim. mainita jotai ilkeetä mun ulkonäöstä tai jostain muusta ja en siitä kyllä tykkää. Muutenkaa mulla ei oo kovin hyvä itsetunto. Toki tiän et hänellä on tosi erikoinen huumorintaju, tää mies vittuilee kavereilleski aina välillä.
Oon kyl sanonu hänelle asiasta että en siitä ilkeilystä tykkää. Ku joskus on tosi hyvä fiilis ja sit yhtäkkiä hän sanoo taas jotai ilkeetä vaikka tiän ettei hän sitä tarkota ja sit tulee taas kuitenki tosi kurja olo. Enkä oo todellakaa tottunu tämmösee ilkeilyy. Ja tosiaan ku oon asiasta maininnu hänelle niin tää sama homma on vaa jatkunu. Oon täs ajatellu että pidemmän päälle jaksanko mä tollasta...harmittaa silti ku oon vihdoinki löytäny muuten ihanan miehen ja kun meillä muuten menee niiin hyvin. Eilen lähetin vielä hänelle viestin tästä asiasta et jos hän ei lopeta tota touhuu niin saa unohtaa mut. Tiän kuitenki et hän rakastaa mua vaikkei oo sitä usein sanonu.
Tää mies ei oo ennemmin seurustellu ja hän tuntuu olevan sellanen ettei ota asioita niin vakavasti ku minä. Toisin sanoen laittaa kaiken huumoriks. Mut en mä tiedä, rakastan kuitenki tätä ihmistä. Onko kenelläkää kokemuksia tämmmösestä miehestä?? Miks hän on niin ilkee? Mitä te tekisitte samas tilantees???
Kerron tän jutun ny ihan alusta. Eli olin monia vuosia suhtees, jossa en sit enää tuntenu itteeni onnelliseks ja erosin tos viime vuoden puolella. Ero oli tosi vaikee mutta pääsin siitä kuitenki onneks yli vaikken olis edes sitä uskonu. Enkä olis ajatellu et voisin viä joskus löytää onnen.
No tapasin sit tosi ihanan miehen. Ollaa ny tapailtu monta kuukautta. Meillä on tosi ihanaa, kaikki muu on tosi hyvin, on läheisyyttä, puhutaa asioista jne. Kerranki tuntee että joku oikeesti välittää. Oon tosi rakastunu siihen mieheen.
Mut ongelma täs ny on se, että hän on tosi "vittumainen" luonne. Siis hänellä on tapana ilkeillä mulle. Saattaa esim. mainita jotai ilkeetä mun ulkonäöstä tai jostain muusta ja en siitä kyllä tykkää. Muutenkaa mulla ei oo kovin hyvä itsetunto. Toki tiän et hänellä on tosi erikoinen huumorintaju, tää mies vittuilee kavereilleski aina välillä.
Oon kyl sanonu hänelle asiasta että en siitä ilkeilystä tykkää. Ku joskus on tosi hyvä fiilis ja sit yhtäkkiä hän sanoo taas jotai ilkeetä vaikka tiän ettei hän sitä tarkota ja sit tulee taas kuitenki tosi kurja olo. Enkä oo todellakaa tottunu tämmösee ilkeilyy. Ja tosiaan ku oon asiasta maininnu hänelle niin tää sama homma on vaa jatkunu. Oon täs ajatellu että pidemmän päälle jaksanko mä tollasta...harmittaa silti ku oon vihdoinki löytäny muuten ihanan miehen ja kun meillä muuten menee niiin hyvin. Eilen lähetin vielä hänelle viestin tästä asiasta et jos hän ei lopeta tota touhuu niin saa unohtaa mut. Tiän kuitenki et hän rakastaa mua vaikkei oo sitä usein sanonu.
Tää mies ei oo ennemmin seurustellu ja hän tuntuu olevan sellanen ettei ota asioita niin vakavasti ku minä. Toisin sanoen laittaa kaiken huumoriks. Mut en mä tiedä, rakastan kuitenki tätä ihmistä. Onko kenelläkää kokemuksia tämmmösestä miehestä?? Miks hän on niin ilkee? Mitä te tekisitte samas tilantees???
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos teillä kertakaikkiaan on niin erilainen huumorintaju niin miten ihmeessä kannattaa jatkaa suhdetta. Nyt vielä ihmettelet mutta pidemmän päälle alkaa varmaan ärsyttämään..
No ku ei asia niinkää ole että meillä olis ihan erilainen huumorintaju. oikestaa se on aika paljo samanlainen ja meillä on välillä tosi hauskaa. en vaa ymmärrä tollasta vittuiluu ilman syytä.
...aika epäkypsältä. Minkähän ikäisestä kaverista on kyse? Tiedän ihmistyypin ja kaverina on pari tuollaista, mutta kumppanilta en kyllä hyväksyisi tuollaista käyttäytymistä. Nuoret pojat on tuollaisia joskus (pätemisen tarve...?). Jos kyse on ihan aikuisesta miehestä niin sitten ihmettelen kyllä tosissani! Sinulla on oikeus vaatia kunnioitusta häneltä. Ehkä kannattaisi pitää kunnon juttelutuokio tekstareiden sijasta ja jos mies ei ota sinua tosissaan (ilman uhkauksia suhteen lopettamisesta) tai ei ole valmis muuttamaan käyttäytymistään, tiedät että hän ei ole sinun arvoisesi.
No tämä mies täyttää tänä vuonna 23. Ärsyttää tosiaan sellanen lapsellinen käyttäytyminen, ja ei siitä tuu muuta ku paha mieli..
...niin sitä vielä piti sanoo, että ongelma on myös siinä et tämä mies ei puhu. Jos hänen kans puhuu jostai vakavammasta asiasta, niin hän on yleensä vain hiljaa. Siks kerroin hänelle viestis että mua ärsyttää...olis kyllä mukava puhua jos toinenki puhuis eikä vain minä. Tuntuu ihan ettei hän ymmärrä tekevänsä väärin..
Ainakin itse olin 23-vuotiaana vielä ihan pentu...
Mä oon sitä mieltä, että ei tollasta tarvi kestää.
Ootte tunteneet pari kuukautta ja oot jo nyt väsyny tohon.
Mites on joskus viiden-kymmenen vuoden päästä? Mitähän se sitten on jos se on jo nyt tollasta.
"Tää mies ei oo ennemmin seurustellu ja hän tuntuu olevan sellanen ettei ota asioita niin vakavasti ku minä."
-Jos noin on, niin kannattaako tossa suhteessa jatkaa? Eikö molempien pitäisi olla vakavissaan jos aiotte yhdessä olla ja haluatte suhteenne toimivan.
Kuulostaa aika kehnolta. Anteeksi vain. :S
tossa on kyllä ikäkysymys suuresti esillä. Nuorilla miehillä on vähän tapana "esittää suurempaa kuin mitä on" ja sitä myöten sitte tulee tollasia et sitä tuodaa esille erilaisilla teoilla kuten vittuilulla tai muunlaisilla tavoilla - ei positiivisilla. Äijäseura tai oikeastaa mikä tahansa seura voi aiheuttaa sitä. Mut sitä en sitte oikein ymmärrä/tajua jos "kypsä" mies tollasta tekee. Ikääntyneillä miehillä nyt on tuota elämänkokemusta ja viisautta parisuhdeasioissa. Ja nyt sitte herää kysymys mikä on kypsä mies..
Ex-poikaystäväni (nykyinen aviomieheni) käyttäytyi seurustelumme alkuaikoina ärsyttävästi. Kahdestaan ollessamme hän osasi olla asiallisesti, mutta kun olimme kaveriporukassa, niin hänellä oli tapana nälviä minua. Ilmeisesti se oli jotain vouhottamista tai itsetunnon pönkittämistä kavereitten nähden. Siedin ja siedin, kuvittelin että aikuinen mies (oli silloin 23-vuotias, kuten sinunkin poikaystävä nyt) ei kauaa noin typerästi käyttäydy. Lopulta oli pakko nostaa kissa pöydälle ja sanoa etten alennu enää moiseen nälvimiseen, sen on loputtava heti! Onneksi hän otti opikseen ja ymmärsi muuttaa käyttäytymistään. Sen jälkeen hän on kohdellut minua niin kuin naista pitääkin :)
Joitakin epäkohtia oppii toki sietämään ja katsomaan sormien läpi. En usko, että olisin pitemmän päälle sietänyt tuota alentavaa nälvimistä, eikä hänestä todellakaan olisi ollut minulle aviomieheksi. Nyt meillä on yhteistä taivalta takana jo 11 vuotta :)
Kannattaa miettiä, mitkä asiat ovat parisuhteessa sinulle tärkeitä!
tuo että vittuilua ja ilkeilyä tapahtuu nimenomaan silloin kun olet iloinen ja hyvällä tuulella ja on mukavaa. Etkö tajua että sehän siinä onkin tarkoitus, eli hän hyökkää kun olet valmistautumaton ? Jos jonkun ihmisen käytös tuntuu hyökkäykseltä, se sitä myös on, vaikka miten peiteltyä. Jos tunnet olleesi hyökkäyksen kohteena, olitkin. Pidän myös pahana sitä että yrität puolusella miestä, eli et halua nähdä häntä sellaisena kuin hän on koska on niin kivaa seurustella ja on niin ihanaa. Lopeta heti. Tee selväksi että tajuat hänen pelaavan passiivisagressiivista vittuilupeliä ja se loppuu nyt tai suhde loppuu. Saat varmasti kyllä paremmankin miehen.
että, jos haluat tämän miehen itsellesi kumppaniksesi,sinun on otettava hänet kokonaan, sellaisena kuin hän on. ja toista ei voi muuttaa, muutos lähtee aina henkilöstä itsestään. olet jo tehnyt sen minkä voit, eli puhunut hänelle.
Niinhän se taitaa olla...kiitoksia vain kommentista ja kun yrität ja yritätte auttaa..oon täs pitäny hiljaiseloo muutaman päivän kyseisen tyypin kans, mietin vähä et mitä tekisin...luulen että se taitaa olla ohi.