Olne 13 vutias tyttö.En ollut nähnyt isääni moneen vuoteen, mutta tapasimme 2006 vuonna.Muistin isäni semmoisena kuin hän oli mutta hän alkoi ahdistella sinne menolla.(isälle menolla)Isäni yritti saada mut sinne bussilla mutta sanoin EI!Eräänä päivänä kun tulin kotiin äiti sanoi että isä on laittanut oikeusuhan äitin päälle, silloin olin 12vuotias.Yritin olla hirveän vahva ja kestää kaiken, olla äitin tukena.Se oli vaikeata mutta itkin sitten illalla.Masennuin ja rupesin ajattelemaan että olisi ehkä parempi kuolla...Rupesin laihduttamaan, mutta se lähti käsistäni ja sain jatkuvia paniikkikohtauksia sen takia jos söin hyvin.Koulussa olin aina hirveän iloinen.Puoli vuotta sitten koulussa minulla vain petti näytelmä;Minulla oli huono olo ja sanoin sitten opelleni että on huono olo kumminkin päin.Sitten rupesi itkettää ja itkin varmaan tunnin...Opettajat ihmetteli sitä, koska normaalisti olen iloinen tyttö.En pystynyt mennä edes tunnille kuin vasta vartin päästä.Sitten itkin matikankin tunnilla, mutta kukaan ei välittänyt...Opettajani on ollut todella mukava, mutta nyt hän vaihtaa koulua ja tuntuu, että koulustakin tulee viholliseni.
Kommentoikaa, olkaa kilttejä!
Kommentoikaa, olkaa kilttejä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletpa nuori käsittelemään tuollaista ongelmaa.
Eikö äitisi auta sinua.
Eikö äitisi halua sinun tapaavan isääsi.
Etkö sinä edes halua puhua ongelmasta äidillesi.
Sinulla on kai kova ikävä isääsi.Vai onko.
Sinun pitäisi voida puhua asiastasi jonkun aikuisen kanssa...
Voisitko puhua sille kivalle opettajalle ja pyytää häntä auttamaan sinua tai pelkäätkö
että äitisi saisi tietää...
Voisit pyytää päästä terveyskeskukseen ja kertoa ongelmasi myös tuo syöminen siellä.Sieltä sinut
ohjattaisiin saamaan apua.
Minä laitan tähän oman sähköpostini joten saan
tiedon jos olet vastannut..Älä sitten lähde tapaamaan ketään tuntemattomia...Olen nimeltäni
Pirkko .Olen 60 vuotta.
Voitko kertoa asiaasi esim, koulun terveydenhoitajalle tai jollekin opettajalle tai kuraattorille. Meitä aikuisia on todella paljon, jotka välittää. Olen itse nuorisonohjaaja, ja näen päivittäin tosi vaikeita tapauksia..Et ole yksin ja saat varmasti avun tilanteeseen, tunnet turhaan syyllisyyttä vamhempiesi erosta ja et kestä sitä yksin, ilman aikuisen tukea. Hae sitä tukea ammattiauttajalta, kyllä he ymmärtää. Jos haluat, mene nuorisotalolle, ja kerro nuorisonohjaajalle, he ovat ammttilaisia ja auttavat sinua..
täältä.
Kyse lienee siitä, että sinua ahdistaa jos joudut tapaamaan isäsi?
http://www.mll.fi/tukea_ja_apua/lasten_ja_nuorten_puhelin_ja_net/
MLL:n auttavat henkilöt ovat vaitiolovelvollisia ja et ole ainut lapsi tässä maassa, jolla on vaikea isäsuhde.