tuttavapiirissäni on useita parisuhteita missä ennen niin kipakat ja ehkä feministiset nuoret naiset ovat muuttuneet hiljaisiksi ja nöyriksi pikkuvaimoiksi ja oikein kotirouvien esimerkeiksi. Suhteissa on ikäänkuin asetelmat kääntyneet toisinpäin kuin ennen ja miehet ovat ottaneet "isännän" paikan.
Näitä suhteita yhdistää se seikka, että mies on lopettanut opiskelut ja saanut hyväpalkkaista työtä. Ja naiset ovat hankkiutuneet raskaaksi siinä vaiheessa kun mies on saanut työpaikan. Naisetkin ovat työssä, mutta eivät niin hyväpalkkaisessa ja osalla tosiaan nyt lapsia tulossa.
Raha tekee naisesta nöyrän ja nuoleskelevan kotihengettären vai mistä tässä on kyse?
Näitä suhteita yhdistää se seikka, että mies on lopettanut opiskelut ja saanut hyväpalkkaista työtä. Ja naiset ovat hankkiutuneet raskaaksi siinä vaiheessa kun mies on saanut työpaikan. Naisetkin ovat työssä, mutta eivät niin hyväpalkkaisessa ja osalla tosiaan nyt lapsia tulossa.
Raha tekee naisesta nöyrän ja nuoleskelevan kotihengettären vai mistä tässä on kyse?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Helppohan feminististä puhetta on tuottaa. Mutta kun pitäisi ryhtyä konreettisiin feministisiin tekoihin, eli hankkia itselleen näyttävä ura ja suuret tulot, niin siihen se sitten lopahtaa. Perinteinen äidin rooli on sitten kuitenkin se turvallisempi vaihtoehto. Ja mies kustantaa...
että onko kyse siitä, että nämä naiset tiesivät, että valitsemansa mies nousee rahamieheksi ja nauttivat aikansa vallastaan ja oliko se jotenkin helpottavaa, että nainen näin "sai" ottaa nöyrän vaimon roolin.
Vai oliko tämä muutos jotenkin ennustamaton ja "naista sortavan järjestelmän" tulos, jossa nainen marttyyrinä.
Itse epäilen ekaa vaihtoehtoa.
Joka tapauksessa muutos ilmapiirissä ja käytöksessä on ollut niin huomiota herättävä, että se on sivusta ollut liki huvittavaa seurattavaa.
kuin johtajana.
Ei nainen halua oikeasti olla perheen pää, vaikka saattaakin yrittää haastaa miehen käskyvaltaa. perheen nokkamiehenä oleva nainen tuntee itsensä yksinäisekti tms. kun joutuu itse päättämään asioista.
" nauttivat aikansa vallastaan ja oliko se jotenkin helpottavaa, että nainen näin "sai" ottaa nöyrän vaimon roolin."
Oikeasti uran luominen naiselle ei olekaan niin jännää ja palkitsevaa kuin miehelle. Nainen ei vain syty sellaisille asioille, vaan puuhailee mielummin perheen parissa. Kovinkaan monelle naiselle ole tärkäee edetä urallaan nopeammin kuin muut tai ansaita enemmän kuin muut. Miehelle usein on.
"Raha tekee naisesta nöyrän ja nuoleskelevan kotihengettären vai mistä tässä on kyse?"
Luonnollisesta järjestyksestä.
Kun on lapsia tulossa, niin melko luonnollisesti touhu kääntyy siihen, että mies hoitaa elättämisen ja nainen kodin.
Aion itse rahani ansaita ja sillä selvä! Palkkatasosta aion huolehtia, että se ei ole pienempi.. saas nähdä miten käy mutta uskon että ihan hyvin.
"Raha tekee naisesta nöyrän ja nuoleskelevan kotihengettären vai mistä tässä on kyse?"
Perinteisen mallin mukaan eläminen on usein se tuttu ja turvallinen, helpompi ratkaisu. On aina helpompaa mennä massan mukana, kuin olla se poikkeava. Lakimiehen on helpompi suosiolla pistää puku päälle kuin itsepintaisesti vakuutella ammattitaitoaan resuisia farkkuja, sinistä tukkaa ja kulmalävistystä ihmetteleville asiakkaille ja kollegoille. Äidin on helpompi olla pukematta poikavauvaansa vaaleanpunaiseen pupuhaalariin kuin olla koko ajan oikomassa sukulaistätien "miten söpö tyttö" -lepertelyjä.
Niinpä naisen on helpompi jäädä kotiin, heittäytyä elätettävän rooliin ja luopua urasta, koska naiselta sitä odotetaan, tällainen ratkaisu nähdään naiselle normaalina ja tavallisena, jopa luonnollisena ja suotavana. Miehet taas ovat ehkä kasvaneet perheenpää-tienaaja -ajatukseen, jolloin heidän on helpompi elää tämän mallin mukaan kuin jäädä 7 vuodeksi kotiin pyykkäämään ja peppuja pyyhkimään uran kuihtuessa käsiin ja kaverien kahmiessa ylennyksiä. Tätä jakoa helpottaa/edistää osaltaan biologia. Kun nainen joka tapauksessa joutuu jäämään kotiin hoitamaan itseään kuntoon ja imettämään ainakin muutamaksi kuukaudeksi, niin naisen on sitten ikäänkuin helpompi saman tien jatkaa sitä kotonaoloa.
Olisivatkohan astelmat toisenlaiset, jos naiset kasvatettaisiin pienestä pitäen ajatukseen, että omillaan on tultava toimeen ja hyvä nainen on vahva ja itsenäinen menestyjä, joka pystyy suvereenisti huolehtimaan myös perheestään? Ja pikkupoikien päähän taottaisiin, että isyys on miehen elämän merkittävin asia ja isä on ehdottomasti paras hoitaja lapsilleen, että mikään ei voi korvata isän läheisyyttä, on epämiehekästä olla haluamatta/hoitamatta lapsia...
Yleensä kotiorjaksi joutaa nainen, jonka rooliin se perinteisesti kuuluu (tähän ajatukseen kulttuurissamme aivopestään). Tjaa...onneksi on vaihtoehtoja, esim. mennä takaisin duunin lapsen ollessa pieni, ja antaa kodin vaikka täyttyä roskasta ja kakkavaipoista (kyl se mieskin ne sit hoitaa kun ei kestä enää).