Olen seurustellut lähes pari vuotta intialaisen miehen kanssa, asuneet yhdessä ja nyt menossa naimisiin. Emme tulevaisuudessa aio asua kummankaan kotimaassa, aikaisemmin olemme asuneet yhdessä intiassa ja se sujui ihan hyvin, mielettömistä kulttuurieroista huolimatta. Onko muilla kokemusta suhteesta intialaiseen mieheen/naiseen? Olisi kiva kuulla miten asiat ovat sujuneet?
Kokemuksia?
marie.
141486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
intialaisen kanssa seurusteleva. Meillä suhdetta takana kanssa pari vuotta ja yhdessä asutaan, täällä Suomessa. Puhetta on myös ollut että joskus voitaisiin ainakin jonkin aikaa asua myös Intiassa, mut katsotaan.
Meillä on mennyt ihan mukavasti. Alussa rakkus roihahti oikein tulisesti :) molemmat tykätään aika samankaltaisista asioista ja arvot käy hyvin yksiin, joten sen suhteen ei ole tullut ongelmia. Eniten kiistaa aiheuttaa varmaan tuo aikakäsitys.. se mitä "ihan kohta" tarkoittaa miehelle, en mulle jotain ihan muuta! Kielen kanssa ei myöskään ole ollut kommellusta, suomi on yhteinen kielemme, joskus jokunen sana englantia, mut hyvin harvoin. Töitä mies on kova tekemään ja siitä tulee joskus sanomista.
Mitäs teille kuuluu? :)
Hei vain, me ollaan oltu yhdessa noin kolmisen vuotta ja naimisissa yli vuosi. Meilla on myos pieni vauva sulostuttamassa arkea. Ollaan asuttu kolmessa eri maassa (liikkuvainen elamantapa, huh) ja taytyy sanoa ettei meilla tuo suomalaisuus/intialaisuus niin paljon suhteessa nay. Mieheni on tosi asunut Euroopassa jo niin kauan etta senkin vuoksi tietaa kaikki "takalaiset" kommervenkit. Appivanhempien kanssa ei kylla tulla kovin hyvin toimeen, tai vaihtelevasti sekin. Tuntuu olevan katkera kalkki kun poika loysikin ulkomaalaisen naisen. Mistas pain Intiaa miehesi on?
miehesi vanhemmat ovat katkeria. Sinä tai vanhempasi tuskin maksoitte heille heidän pojastaan. Intiassahan morsiamen suku maksaa sulhasen suvulle isot myötäjäiset. Liian pienen summan maksaminen sattaa olla syynä vaimon pahoinpitelyyn ja jopa surmaamiseen.
olet saannut opetusta intialaisesta tapakulttuurista? Todennäköisesti et missään...
yliopistossa.
Mitä muuta haluat tietää?
ei sinnekään ihan kaikkia huolita. Ota asioista ihan oikeasti selvää, ennen kuin kirjoittelet niitä tänne.
Jos luulet tietäväsi Intiasta, sen kulttuurista ja tavoista jotakin, niin kovin olet vähillä tiedoin varustettu. Mutta varmaan ne siellä"yliopistolla" kertovat sinulle enemmän...
kaikkia.
Minut kyllä huolittiin, ja poiskin pääsin.
Mistä päättelet, mitä ja kuinka paljon minä Intiasta, sen kulttuurista ja tavoista tiedän?
Ja mistä omat tietosi ovat peräisin?
tietoa intialaisesta myötäjäisjärjestelmästä, jonka mukaan morsiamen ja hänen perheensä on maksettava huomattavat summat sulhasen suvulle. Jos myötäjäissumma ei ole riittävä, saatetaan morsian jopa surmata, jotta miehen suku voi saada uudet myötäjäiset uudelta morsiamelta.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/programmes/crossing_continents/3071963.stm
kautta, mutta sehän on pelkkää teoriaa. lisäksi olen asunut Intiassa useita vuosia, sekä aviopuolisoni on intialainen.
Ja se mitä kirjoitat, on vain osa totuudesta - erittäin pieni sellainen. Myötäjäisraha ei kuulu intialaiseen kulttuuriin kaikkialla Intiassa, ei myöskään kaikissa sosiaaliryhmissä, joten ei kannata yleistää.
Totuus on osiensa summa. Eikö tätä totuuden murusta olisi saanut tuoda esiin? Jos ei, niin miksi ei? Minusta kysymyksessä on epäkohta, joka tulisi saattaa tietoon ja johon pitäisi puuttua.
Joku edellä valitti, että intialaiset appivanhemmat suhtautuvat häneen karsaasti. Myötäjäisten maksamatta jättäminen tuli välittömästi mieleeni miettiessäni, mikä voisi olla siihen syynä.
Kirjoittajaa ei sentään ole valeltu kerosiinilla eikä sytytetty palamaan, kuten tuhansia muita morsiamia vuodessa.
ydin piileekin: kertomasi on osa totuutta. Ja jos olet perehtynyt intialaiseen lainsäädäntöön koskien myötäjäisrahan maksamista, niin osaat varmaan kertoa totuuden ihan kunnolla ja loppuun asti.
Intia on erilaisten kulttuurien ja uskontojen ja niihen liittyvien tapojen, 28 osavaltion, joilla on osittain omat lakinsa, muodostama valtio, joten kirjoituksesi koskien myötäjäisrahakäytäntöä oli kovin ohut otos.
miehen kanssa 5 vuotta. Olemme asuneet sekä Suomessa että Intiassa, ja tällä hetkellä olemme n. ½ ajasta täällä, ½ Intiassa.
Puhumme keskenämme englantia, joka on aika luonteva valinta, sillä olemme molemmat kansainvälisen koulun kasvatteja. Mieheni on opiskellut suomeakin, mutta se ei vielä suju hänen mielestään tarpeeksi hyvin - perfektionisti kun on luonteeltaan. Minä olen puolestani yrittänyt opetella urdua, jotta meillä olisi anopin kanssa yhteinen kieli. Anoppi puhuu kyllä jonkin verran englantia.
Kuvittelin aina, ettei intialainen mies osallistu kotitöihin, mutta käytäntö on osoittanut luuloni vääriksi. Mies sanookin aina, että tehdään kotityöt yhdessä, niin sitten meille jää enemmän yhteistä aikaa.
Intialaisille suku on rakas, ja yleensä tosi laaja. Mieheni perhe on heidän alueella poikkeus, sillä saman katon alla ei asu muita sukulaisia, pelkästään ydinperhe. Siitäkin huolimatta, että mieheni ei ollut elänyt useamman sukupolven jakamassa taloudessa, hän jaksaa aina ihmetellä sitä kuinka etäiset välit suurimmalla osalla suomalaisista on sukuunsa, ja kuinka nuorina lapset muuttavat asumaan omilleen.
että muilla menee hyvin. Ei kulttuurieroilta voisi löytää vastakkaisempia kulttuureita, kuin Suomi-Intia. Mieheni ei ole koskaan asunut muualla kuin Intiassa, mutta voisin sanoa, että hän on kyllä aika eurooppalainen tavoiltaan ja mielipiteiltään. Tullaan hyvin toimeen. Pidän siitä että hän asettaa minut aina kaiken muun, esim.perheensä ja työnsä edelle, sekä on ymmärtänyt sitä miten minulla oli välillä hieman vaikea asua Intiassa. Nyt ollaan muuttamassa Englantiin, missä hänen veliensä on asunut vuosia.
Vanhemmista en ota aina selvää, välillä tuntuu, että he ovat tyytyväisiä suhteeseemme ja välillä aistin selvää kateutta(lähinnä vanhemman veljen kohdalla). Mieheni siskon kanssa tullaan tosi hyvin toimeen. Muuten en ole ottanut paljon stressiä hänen perheestään, kun emmehän tule asumaan enää Intiassa.
Voi sanoa, että tässä vaiheessa suhdettamme tunnen olevani tosi onnellinen.
Minä olen ollut intialaisen miehen kanssa naimisissa 3,5 vuotta, mitä ennen seurustelimme n. 3 v. Mekään emme ole tähän asti asuneet kummankaan kotimaassa, mikä olikin ihan hyvä asia suhteen alkuaikoina niin että oltiin varmasti puolueettomalla maaperällä. Nyt meille on kuitenkin syntynyt vauva ja olemme taas alkaneet kaivata sukulaisia ja ystäviä ja olemme mm. tästä johtuen muuttamassa nyt syyskuussa Intiaan. (Muutosta puheenollen etsin tällä hetkellä epätoivoisesti muita erityisesti Etelä-Intiassa asuvia suomalaisia. Please ottakaa yhteyttä, jos satutte lukemaan). Eli sen vaan sanoisin, että kun teille tulee aika hankkia lapsia, lienee kuitenkin mukavampi muuttaa jommankumman kotimaahan...
Muuten ainakin minun suhteeni intialaiseen on ollut ihan onnistunut, vaikka tietysti kulttuurierot aina välillä sumentavat meidän keskinäistä ymmärrystämme. Sen olen myös huomannut, että jos intialaisen miehen (ja hänen perheensä) yhteiskunnallinen asema ja koulutus on suunnilleen samaa tasoa sinun kanssasi, teidän suhteellanne pitäisi olla hyvät perusedellytykset kulttuurieroista huolimatta.