Tilanne on tällainen.
Tutustuin ikäiseeni mieheen baarissa kotipaikkakunnallani. (Opiskelen muualla.) Olin hänen luonaan yötä, mitään kädestä pitelyä ja pussailua kummempaa ei tapahtunut. Vaihdettiin aamulla numeroita ja lähdin kotiin.
Tekstailtiin ja soiteltiin seuraavalla viikolla ja mies tuli käymään luonani opiskelupaikkakunnalla. Vietimme päivän yhdessä, mitään pussailua ja kädestä pitelyä kummempaa ei tapahtunut nytkään.
Meni viikko ja lähdin sukuloimaan viikonlopuksi. Olin tuntenut tässä vaiheessa miehen 2 viikkoa. Sukulaisissa ollessani mies soitti minulle. Hän kertoi rakastavansa minua!?!? Olin äimistynyt.
En todellakaan rakastanut häntä vielä kahden viikon tuntemisen jälkeen ja kahden tapaamiskerran jälkeen. Sanoin hänelle että hän etenee aivan liian nopeasti enkä pysy nyt vauhdissa ollenkaan mukana. Hän suuttui tästä kovasti. Mietin asiaa yön yli ja soitin hänelle. Kerroin että minusta on parempi ettei tavata enää. En todellakaan pysynyt hänen järjenjuoksussaan mukana.
Hän veti puhelimessa minulle ihan järjettömät itkuraivarit uhkasi tappaa itsensä sekä minut!?!?! En saanut puoliakaan selvää mitä hän minulle oikein huusi. Sain vihdoin lopetettua puhelun. N. 10min myöhemmin hänen kaveri soittaa ja syyttää minua kun olin niin epäreilu hänen kaveriaan kohtaan!?!?
Nyt tämä herra kotipaikkakunnallani aina baarissa häiriköi ystäviäni. Hän haluaa tietää mm. että pakottiko joku minut jättämään hänet. Ystäväni ovat aivan kyllästyneet koko tyyppiin. Samoin minä kun hän soittelee ja tekstailee mitä milloinkin.
Mielestäni tämä ei ole aivan normaalia ja vähän pelkään että kaveri saattaa satuttaa itseään tms.
Kun hän on soittanut olen yrittänyt selittää ja ymmärtää. Aluksi hän kuuntelee mutta aina se menee kuitenkin hänen puoleltaan kiukutteluksi ja uhkailuksi. En enää vastaa hänelle mitään.
Onko minulla mitään keinoa helpottaa hänen oloaan? Pitäisikö ottaa yhteyttä hänen vanhempiinsa jos hänellä on vaikka mielenterveysongelmia tms.?
Tutustuin ikäiseeni mieheen baarissa kotipaikkakunnallani. (Opiskelen muualla.) Olin hänen luonaan yötä, mitään kädestä pitelyä ja pussailua kummempaa ei tapahtunut. Vaihdettiin aamulla numeroita ja lähdin kotiin.
Tekstailtiin ja soiteltiin seuraavalla viikolla ja mies tuli käymään luonani opiskelupaikkakunnalla. Vietimme päivän yhdessä, mitään pussailua ja kädestä pitelyä kummempaa ei tapahtunut nytkään.
Meni viikko ja lähdin sukuloimaan viikonlopuksi. Olin tuntenut tässä vaiheessa miehen 2 viikkoa. Sukulaisissa ollessani mies soitti minulle. Hän kertoi rakastavansa minua!?!? Olin äimistynyt.
En todellakaan rakastanut häntä vielä kahden viikon tuntemisen jälkeen ja kahden tapaamiskerran jälkeen. Sanoin hänelle että hän etenee aivan liian nopeasti enkä pysy nyt vauhdissa ollenkaan mukana. Hän suuttui tästä kovasti. Mietin asiaa yön yli ja soitin hänelle. Kerroin että minusta on parempi ettei tavata enää. En todellakaan pysynyt hänen järjenjuoksussaan mukana.
Hän veti puhelimessa minulle ihan järjettömät itkuraivarit uhkasi tappaa itsensä sekä minut!?!?! En saanut puoliakaan selvää mitä hän minulle oikein huusi. Sain vihdoin lopetettua puhelun. N. 10min myöhemmin hänen kaveri soittaa ja syyttää minua kun olin niin epäreilu hänen kaveriaan kohtaan!?!?
Nyt tämä herra kotipaikkakunnallani aina baarissa häiriköi ystäviäni. Hän haluaa tietää mm. että pakottiko joku minut jättämään hänet. Ystäväni ovat aivan kyllästyneet koko tyyppiin. Samoin minä kun hän soittelee ja tekstailee mitä milloinkin.
Mielestäni tämä ei ole aivan normaalia ja vähän pelkään että kaveri saattaa satuttaa itseään tms.
Kun hän on soittanut olen yrittänyt selittää ja ymmärtää. Aluksi hän kuuntelee mutta aina se menee kuitenkin hänen puoleltaan kiukutteluksi ja uhkailuksi. En enää vastaa hänelle mitään.
Onko minulla mitään keinoa helpottaa hänen oloaan? Pitäisikö ottaa yhteyttä hänen vanhempiinsa jos hänellä on vaikka mielenterveysongelmia tms.?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Mielestäni tämä ei ole aivan normaalia..."
No sanos muuta.
"... ja vähän pelkään että kaveri saattaa satuttaa itseään tms."
Minä lähinnä toivoisin sitä.
Jospa se on niitä "kunnon" miehiä, jotka eivät vonkaa. Valitettavasti on verbaalisesti niin lahjaton ja seurustelumielessä niin kokematon, että puhui suuta suuremmalla puhuessaan rakastamisesta. Ihastuminen tai tykkääminen olisi varmaan ollut oikeampi sanavalinta.
Sinä sitten vuorostasi olit aivan yhtä tynneälytön ja takerruit sanavalintaan ja tulkitsit sen jostain syystä liian nopeaksi etenemiseksi. Siis mihin te mukamas olitte vielä edenneet? Ette siis yhtikäs mihinkään. Joten tilanne oli 1-1.
Mies sitten suuttui, mikä oli hänen mogansa. Sitten sinä pistät välit poikki, kun et ymmärrä miehen järjenjuoksuaan. No totta helvetissä mies oli loukkaantunut ja pettynyt, kun oli avautunut sinulle tunteistaan ja väärän sanavalinnan takia sinä pistit välit poikki. 2-2.
Lopun mies sitten pettymyksen, epätoivon ja vitutuksen vallassa on tärvellyt aivan itse. Mahtaa hölmistyneenä ihmetellä itsekseen, kun ei kunnon mies naisille kelpaa. Mutta sellaista se on elämä.