Tämä saattaa monesta kuulostaa aivan kerrassaan uskomattomalta, mutta ikävä kyllä tämä on elämääni ja tätä hetkeä. Olin ollut n. 3 vuotta suhteessa rakastamani miehen kanssa, ja meillä meni ihan hyvin. Tiesin, että hän oli pettänyt minua exänsä kanssa, vaikkei hän sitä koskaan kovin suoraan pystynytkään kertomaan. Ehkä minäkin halusin uskotella itselleni, että sitä olisi tapahtunut kerran ehkä kaksi. No, totuus on että he olivat harrastaneet seksiä usein sinä aikana kun minä aloin seurustelemaan miehen kanssa. Noh, tämä ei kuitenkaan johtanut meitä kriisiin vaan viime syksy.
Aloimme hiukan ajautua erillimme avomieheni kanssa. Minä panostin töihin ja hän harrastuksiin, kunnes hän tapasi jonkun kiinnostavan naisen. Sillä samalla sekunnilla hän halusi lähteä ja lopettaa suhteemme. Yritin puhua ja estellä häntä, mutta hän halusi mennä. Sekavassa tilanteessa hän lähti toiselle paikkakunnalle asumaan ja sovittiin että pidetään "taukoa". Anelin häntä tulemaan takaisin, koskan välitin ja rakastin ja edelleen rakastan häntä. Hän ei vaan osannut päättää. Oli puhetta että hän ei tapaile muita, mutta kas kummaa 2kk tästä hän itse pystyi kertomaan minulle, että on tapaillut tätä naista koko ajan ja nainen on viettänyt öitä hänen asunnossaan. Olin shokissa ja halusin päättää meidän "vaiheen".
Jotenkin tilanne jatkoi kehittymistään siitä. Hän jätti naisen, mutta jatkoi asumista toisaalla. Nainen oli tullut raskaaksi ja uhkasi miestä pitämällä lapsen. Loppujen lopuksi nainen suostui ja teki abortin. Nyt tämä mies vannoo ja lupailee minulle rakastavansa minua ja haluavansa vain minut. Hän ei pettäisi enää koskaan jne. Hän haluaa muuttua pettämisten suhteen itsensä takia, koska haluaa saada perheen ja lapsia. Olemme nyt olleet erilleen jo kohta puoli vuotta. Hän epäilee, että pystynkö antamaan anteeksi ja olen alkanut tosissaan epäillä sitä itsekin. Hän on satuttanut minua tosi syvälle ja haluaisin jotain hyvää elämääni. Toisaalta välitän hänestä ja hänessä on paljon hyvää ja sellaisia piirteitä mitä kaipaan kumppanissa, mutta oletteko sitä mieltä, että tämä kaikki on mennyt jo vähän yli? Että ei tästä enää voi tulla mitään, vaikka yhdessä yritettäisiinkiin. Kellekään en ole voinut näistä asioista kertoa, koska luonnollisesti he vihaisivat miestä ja pitäisivät minua hulluna jos jatkaisin hänen kanssaan. Tämä on hullua, mutta en kerta kaikkiaan tiedä ovatko mahdollisuudet menneet vai onko tässä jotain toivoa?? Olemme noin kolmekymppisiä.
Kiitos mielipiteistä!
Aloimme hiukan ajautua erillimme avomieheni kanssa. Minä panostin töihin ja hän harrastuksiin, kunnes hän tapasi jonkun kiinnostavan naisen. Sillä samalla sekunnilla hän halusi lähteä ja lopettaa suhteemme. Yritin puhua ja estellä häntä, mutta hän halusi mennä. Sekavassa tilanteessa hän lähti toiselle paikkakunnalle asumaan ja sovittiin että pidetään "taukoa". Anelin häntä tulemaan takaisin, koskan välitin ja rakastin ja edelleen rakastan häntä. Hän ei vaan osannut päättää. Oli puhetta että hän ei tapaile muita, mutta kas kummaa 2kk tästä hän itse pystyi kertomaan minulle, että on tapaillut tätä naista koko ajan ja nainen on viettänyt öitä hänen asunnossaan. Olin shokissa ja halusin päättää meidän "vaiheen".
Jotenkin tilanne jatkoi kehittymistään siitä. Hän jätti naisen, mutta jatkoi asumista toisaalla. Nainen oli tullut raskaaksi ja uhkasi miestä pitämällä lapsen. Loppujen lopuksi nainen suostui ja teki abortin. Nyt tämä mies vannoo ja lupailee minulle rakastavansa minua ja haluavansa vain minut. Hän ei pettäisi enää koskaan jne. Hän haluaa muuttua pettämisten suhteen itsensä takia, koska haluaa saada perheen ja lapsia. Olemme nyt olleet erilleen jo kohta puoli vuotta. Hän epäilee, että pystynkö antamaan anteeksi ja olen alkanut tosissaan epäillä sitä itsekin. Hän on satuttanut minua tosi syvälle ja haluaisin jotain hyvää elämääni. Toisaalta välitän hänestä ja hänessä on paljon hyvää ja sellaisia piirteitä mitä kaipaan kumppanissa, mutta oletteko sitä mieltä, että tämä kaikki on mennyt jo vähän yli? Että ei tästä enää voi tulla mitään, vaikka yhdessä yritettäisiinkiin. Kellekään en ole voinut näistä asioista kertoa, koska luonnollisesti he vihaisivat miestä ja pitäisivät minua hulluna jos jatkaisin hänen kanssaan. Tämä on hullua, mutta en kerta kaikkiaan tiedä ovatko mahdollisuudet menneet vai onko tässä jotain toivoa?? Olemme noin kolmekymppisiä.
Kiitos mielipiteistä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
"oletteko sitä mieltä, että tämä kaikki on mennyt jo vähän yli?"
Kyllä olemme. Homma on mennyt yli.
"Tämä on hullua, mutta en kerta kaikkiaan tiedä ovatko mahdollisuudet menneet vai onko tässä jotain toivoa??"
Kysymyksesi muoto on väärä. Ei teidän suhteessanne ole taphtunut sellaista, jota ei joku heikolla itsetunnolla varustettu henkilö olisi TAAS valmis anteeksiantamaan. Mutta sinun pitäisi ennemminkin kysyä itseltäsi haluatko että hän pettää sinua vielä uudestaan... ja vielä... ja vielä.
Eli en epäile yhtään etteikö suhteenne voisi vielä jatkua. Mutta en toisaalta epäile yhtään etteikö hän pettäisi sinua vielä uudelleen. Eli jos suhteenne jatkuu vielä niin hän pettää sinua uudestaan täysin varmasti.
T. mies
Onko tuo tosiaan rakkautta vai jo aikaisemmin ruhjotun omanarvontunnon puutetta ja jonkin sortin masokistista riippuvuutta.
ja vaikka ottasitki takas et sie siihen enää luottais.. ja suhde ei ole mitään ilman luottamusta
Haluan vielä tähdentää sitä, että myönnän etten itsekään ole aivan syytön. En ole koskaan pettänyt, mutta elämässäni alkoi viime syksynä olla muita asioita, kuten työ, jotka olivat mahdollisesti merkityksellisempiä kuin oma parisuhde. Syytähän on varmasti myös minussa, mutta tuntuu, että olen tienristeyksessä ja pitäisi päättää jatkaako vai ei.Olen ollut kumpaakin mieltä, sekä jatkamisen että lopettamisen kannalla.
... häneltä voisi kysyä, että miksi sinä nyt kelpaat, kun et kelvannut aikaisemmin?
ja lisäksi, sinä voit kokea rakkauden tunteen uudestaan ihan kenen kanssa vain!
Lisäksi... Se Oikea on just sellainen, joka kohtelee sinua hyvin... ei kai kenenkään ihanne Se Oikea ole sellainen, joka pettää ja valehtelee? Tai antaa Sinun kokea tuollaista? Se Oikea tukee ja rakastaa ja mikä parasta, ymmärtää, vaikka oli sinulla sitten työ esteenä.
saat hakea loppuelämäsi.
Ei auta kuin ihmetellä. Miksi ette pysty elämään ihmisiksi ja tekemään pysyviä päätöksiä. Se on sitten täysin oma vikanne kun suhde menee perseelleen. Se selkäranka kannattaisi kasvattaa mieluummin jo ajoissa.