Yliopistoihin pääsee keskimääräistä enemmän hyvätuloisia tai heidän lapsiaan. Onko syynä mahdollisesti se, että preppauskurssit saattavat maksaa tuhansia euroja ja kestää monta viikonloppua vieraassa kaupungissa. Vain hyvätuloisilla vanhemmilla on varaa maksaa hotelli kaupungista kurssimaksun ohella. Tiedän itsekin tällaisen tapauksen.
"Professori Risto Rinteen johdolla Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan yliopistovalinnat suosivat hyväosaisia.
Aikuishakijoilla aikaisemmin suoritetut tutkinnot, suuremmat tulot ja korkeampi ammattiasema lisäävät sisäänpääsymahdollisuuksia selvästi.
Nuorilla pyrkijöillä isän korkea koulutus ja sosioekonominen asema parantavat todennäköisyyttä."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kuopion yliopisto Suomen aikuisin/1135236343573
"Professori Risto Rinteen johdolla Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan yliopistovalinnat suosivat hyväosaisia.
Aikuishakijoilla aikaisemmin suoritetut tutkinnot, suuremmat tulot ja korkeampi ammattiasema lisäävät sisäänpääsymahdollisuuksia selvästi.
Nuorilla pyrkijöillä isän korkea koulutus ja sosioekonominen asema parantavat todennäköisyyttä."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kuopion yliopisto Suomen aikuisin/1135236343573
Vastaukset 23
Vanhimmat
varmaan pääsisit yliopistoon, jos vain rajoittaisit vauhdin vetämistä.
ei ole köyhempien lapsilla varaa,ja mikäli nuori saisi töitä koulun ohessa,olisi tosi rankkaa.
On toki totta että valmennuskurssit ovat säädyttömän kalliita eikä niihin ole tavallisella kuolevaisella varaa. Niinpä minäkin jouduin tyytymään valmentautumiseen kotona. En päässyt siien eliittioppilaitokseen, josta haaveilin, mutta pääsin kuitenkin yliopistoon, mielenkintoiselle alalle.
Tein opintojeni ohessa töitä melkein koko opiskeluajan, sain työpaikan ja valmistuin maisteriksi pian sen jälkeen. Oman alan töitä on ollut koko ajan ja palkkakin kohdallaan (yli 3ke). Enkä ole edes lääkäri/juristi tms. vaan ihan tavallinen akateeminen duunari.
Laiskuus estää pääsyn yliopistoon ei raha. Toisaalta monessa akateemisessa perheessä lapsilla saattaa olla niin kovat suorituspaineet että onkerta kaikkiaan pakko päästä juuri tiettyyn oppilaitokseen säilyttääkseen kasvonsa. Meidän köyhien lasten perheissä moista taakkaa ei onneksi ole.
Tästä näkee, että kun yrittää eikä lorvi saattaa saada jotain aikaan. Työkokemuksesta saattaa olla opiskelun jälkeen yhtä paljon hyötyä kuin maisterin papereista koska niistä näkee asenteen työntekoon.
Kyllä minä varmaankin halutessani pääsisin yliopistoon. Enpä vaan taida hakea, kun nykyään koulutus ei ole se ykkösjuttu, varsinkaan akateeminen koulutus. Päivän sana on ammattikoulu. Duunarit porskuttavat duunilla, muut suhteilla. Yliopistosta valmistuneet ilman suhteita olevat ovat pätkätyöputkessa tutkijoina surkealla palkalla, ilman työsuhdeturvia. Ja en tiedä tuosta sinun vauhdistasi, mutta vauhtia saisi tähän köyhien aseman parantamiseen tulla minunkin puolestani.
Eli jos joku keskittyy koko opiskeluajan opiskeluun, kuten sanotaan, että opiskelu on opiskelijan työtä, niin ei saakaan töitä valmistuttuaan? Mitä tällaisen valmistuneen työttömän olisi viisainta tehdä? Siivoojaksi hän on ylikoulutettu, hyviin työpaikkoihin ei taas oteta kokemuksen puutteen takia. Tällaisia tapauksia on luullakseni lukuisia. Tässä on vielä sellaista kieroilua, että opintotuet menevät pienistäkin työtuloista katkolle ja siksi ei kannata liikaa töitä tehdä.
noiden koulutuksien kanssa, vaikka tässä itse olenkin kaukana mistään opiskelijapiireistä eikä edes lapsiakaan ole.
Vähän tällaista se on Amerikassa ollut jo pidempäänkin, sanoisin että oli vähän samaa meininkiä jenkeissä jo 70-luvulla.
Suomesta on siis tulossa ihan oikeasti Jenkkilä, ellei tämä ole jo. Kohta varmaan aletaan puhua englantiakin, tai niinhän itse asiassa tehdäänkin jo varsinkin asiantuntijapiireissä. Yliopistojen korkeamman tason oppikirjatkin ovat englanniksi. Masentavaa, kun kerran yksi parhaista hyvinvointivaltioista on uppoamassa tällaiseen uusliberalistiseen alennustilaan, jossa poimitaan pahimmat asiat sekä sosialismista (jäykkyys, byrokratia, käskyttäminen) että kapitalismista (piittaamattomuus). Vielä kun yhteiskuntamme maallistuu, niin välinpitämättömyys heikoista on vielä Yhdysvaltojakin heikommissa kantimissa, siellä sentään uskonto pitää vielä vähän sitä hyväntekeväisyyttä yllä.
Ruotsinkielisissä on suhteellisen paljon enemmän hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevia kuin mitä on suomenkielisessä väestössä.
Ruotsinkieliset pääsevät moneen tiedekuntaa alemmilla pistemäärillä kuin suomenkieliset.
Kun itse pyrin oikeustieteelliseen (ja pääsin), niin silloin ruotsinkielisessä kiintiössä pääsi 6 pistettä alhaisemmalla pistemäärällä sisään. Se on paljon se,
Kyllä preppauskursseillakin on keskeinen merkitys. Eikä niille köyhät voi osallistua, maksavat ihan liikaa.
Tosi on, ruotsinkielisiä suositaan.
Esim. Turun Åbo Akademiin hakevan suomalaisen tulee osata erinomaista ruotsia päästäkseen sisään. Kuitenkaan ruotsinkielen taitoa ei ulkomaalaisilta hakijoilta edellytetä.
Tämähän on suorastaan rasismia! Määrätä nyt tietylle kansalaisuudelle eri velvoitteet kun muille. Sama juttu jos ihon värin mukaan alettaisiin päättämään kuka käy koulua ja kuka ei.
Ruotsalaiset ovat keskimäärin hyvätuloisempia, heistä isompi osa kuuluu tähän eliittiin kuin suomenkielisistä. He ovat rakentaneet järjestelmän palvelemaan itseään. Ruotsinkieliset pääsevät heikommillakin suorituksilla opiskelemaan ja ankkalammikko järjestää turvatut työpaikat. Ruotsinkieliset kulttuuriyhdistykset jakavat mahtavia potteja ruotsinkielisille, suomenkieliset voivat vain haaveilla tällaisista rahoista. Kaikki on vain historian ansiota, herraskansa on sattunut olemaan ruotsinkielistä ja ei se vauraus mihinkään ole hävinnyt, periytyy vaan ansiottomasti sukupolvelta toiselle. Vai mitä se ruotsinkielinen on tehnyt sen eteen, että sattuu syntymään hyvään sukuun, jossa rahaa ja tukea löytyy yllin kyllin?
Varmaan aika samassa suhteessa ruotsinkieliset ovat kuin suomenkieliset prosentuaalisesti, jako varakkaisiin/köyhiin, ja keskiluokkaan.
Köyhiä löytyy hyvinkin paljon, varsinkin naisia, pienillä eläkkeillä.
Se mikä ruotsinkielisillä on iso etu, on maasta lähtö, kieli antoi valmiudet oppia hyvin enkun, saksan, ja pohjoismaisilla työmarkkinoilla pärjää hyvin.
Ei tarvitse olla työtön, vaikkei sitä rikasta vaikutusvaltaista pappaa olekaan. Maailmalla töitä vielä löytyy.
...mutta provoilija se vaan jaksaa jankuttaa.
Mikä siinä on, että se todellisuus ei sinne kaaleppien päähän uppoa?
Onko kymppiluokka lopuillaan ja elämä pelottaa?
Olen varmaankin tyhmä, en ymmärtänyt "heittoasi".
Olen useamman äiti, ja osa aikuisista muksuistani lähti pois suomesta, työn perään, kun ei täällä onni suosinut. Ja kyllä he ihan palkkatöissä ovat.
He ovat ruotsinkielisiä, siitä käsittääkseni oli tässä "rimsussa" kysymys, johon vastasin.
Eli eivät kaikki ruosia suomessa puhuvat suinkaan ole varakkaita. Siihen vastasin.
"Ei tarvitse olla työtön, vaikkei sitä rikasta vaikutusvaltaista pappaa olekaan. Maailmalla töitä vielä löytyy."
Noin kirjoitit. Siihen vastasin.
Kyllä Suomessa tosiaan töitä on ja löytyy. Tosin kun sitten palkkaa alkaa kyselemään, loppuu "työnantajan" kiinnostus aika nopsaan.
Kiitos kielitaitonsa. Sanoinhan viestissä etteivät saaneet töitä suomesta.
Älä eroita lauseita kokonaisuudesta,
sinulla voi olla vaikeuksia elämässäsi, mutta ei sitä pidä täällä purkaa, toisiin köyhiin.
Ruotsinkieliset ovat vielä ylimääräisesti vaurastuneet myös sitä kauttakin kun he omistavat suomen rannikkoa ja saaristoa jonka arvo on noussut sen tähden kun luonnonkauniiden ranta ja saaristomaisemien arvostus on noussut.
On huomattava että aikanaan joku ulkosaaressaaristossa meren armoilla sinnittelevä kalastaja torppansa nurkalla karulla kivisellä peltopläntillä luonnonheinää märehtivine kantturoineen ei ollut edes suomen oloissa vauras, mutta jos nyt hänen jälkeläisensä omistavat tuollaisen saaristotorpan on heillä siinä huomattavan arvokas omaisuus.
Sen sijaan suomenkielinen suku omistaa perinteisen maatilan Itä-Suomessa, joka on aikanaan ollut ihan kelpo aluetta ja siellä on eletty siinä missä muuallakin, ankaran luonnon armoilla. Sen sijaan nykyään Itä-Suomi on kuolevaa seutua ja tonttien sekä talojen arvot pohjalukemissa. Ihan eri tilanne siis kuin rantaruotsalaisten merenrantatonteilla. Kukapa jonnekin Kainuuseen nyt haluaisi, ei se korpi ole muotia nykyään.
Ilmeisesti pohdiskelet tulevaisuuttasi ja sitä mitä kannattaa opiskella jos kannattaa opiskella ollenkaan?
Oikeastaan yhteiskunta määrää aika rankan ja vaihtoehdottoman elämän nuorelle. Etenkin nämä yliopistoon menijät joutuvat joskus jopa kohtuuttomiin punnertamisiin liian vähillä voimilla.
Yliopisto-opiskelu ei todellakaan ole mikään ainoa autuaaksi tekevä, että siitä kannattaisi lannistua jos ei niihin preppauskursseihin ei olisikaan varaa.
Akateemisia arvosanoja voi toki suorittaa muutenkin kuin istumalla luennoilla aamusta iltaan ja yöt lukemalla lätinää jota ei kunnolla osaa edes hahmottaa arkitodellisuuteen.
Voi hankkiutua vähemmän vaativaan opiskeluun ensin ja mennä oikeisiin töihin. Ja jos sen jälkeen vielä luku maittaa aloittaa aikuisopiskelun. Siihen on ainakin toistaiseksi olemassa jopa loistavia rahoitusmahdollisuuksia.
Voi olla jopa haitallista aloittaa yliopisto-opinnot jos vähänkään tuntuu että motivaatio ei riitä. Jos opiskelu ei kannakaan ja joutuu epäonnistumisen kierteeseen siitä voi tullakin pitkä ja katkera putki elämän alamäessä. Ei kannata vaatia enempää itseltään kuin mihin tietää pystyvänsä. Tie helvettiin on päällystetty hyvillä lupauksilla, sanotaan.
Olenkin nyt mennyt töihin, joista tulee ihan ok palkkaa. Ei mitään huippua, mutta sillä elää asumistuen kanssa. Opiskeluja yliopistossa ei kannata aloittaa, sillä silloin pitäisi ottaa lainaa ja ei ole varmaa, että edistäisikö se opiskelu mitenkään työllistymistä "parempiin" töihin, tai olisivatko ne paremmat työt edes sellaisia, että niitä olisi mukava tehdä. Ehkäpä elämän polku johtaa koko elämäksi työväenluokkaan, kuten vanhemmillakin.
En nyt halua jankuttaa, mutta se että on fyysistä työtä tekevä ei todellakaan tarkoita että olisi tyhmä.
Esimerkkejä löytyy myös näistä duunarista tohtoriksi, varsinkin vanhemmalta ajalta on mielenkiintoisia tapauksia. Eli ei se työnteko estä oppimista usein on aivan päinvastoin.
Jostain syystä monet työläistaustaiset edelleenkin 'häpeilevät' taustaansa, enkä todellakaan ymmärrä miksi.
Mitens ne herranketkuleet pärjäis jos ei joku niitä töitä osais oikeesti tehdä. Tai jäis monen arkkitehdin talot tekemättä jos ei olis ammattitaitoisia rakentajia ja jäis grynderiltä ja tuomarilta rahat saamatta jos ei tarvitsis laatia osakeyhtiön papereita tai pankilta voitot keräämättä kun ei taloja rakennettaisi jne..
No meistä sisaruksista kaikki menivät lukion jälkeen yliopistoon. Emme ole varakkaasta perheestä.
Kodin henkinen ilmapiiri on paljon tärkeämpää. Sukumme 'junttisiipi' on lapsineen kaikki niukin naukin peruskoulun selvittänyt. Heillä ei ole ainakaan kannustettu koulua käymään tai opiskelemaan, päin vastoin. On sanottu, että koulut on turhia ja heti vaan töihin.
Sieltä ne opit tulee ja en kyllä tunne ketään, joka asuu 'hotellissa' viikko tai kk kaupalla - BUAHHH HAAH. Vuokrakämppiä, soluasuntoja, kavereitten ja sukulaisten nurkissa asutaan jos valmennuskurssille mennään. Kyseisen maksun voi myös maksaa osamaksulla pienissä erissä. Se on kuule pientä siihen verrattuna, mitä ihmiset kantaa baariin. Kahden kaljan hinnalla käy taas tunteja kurssia.
OMAT ON VALINTASI.
...mantra tuossa sinulla on päällä...
"Omat on valintasi"... Voi jessus, mitä...