Jotekin tuntuu helpommalta kirjottaa tällä palstalla oman nimimerkin suojassa. En oo hirveesti täällä kirjotellu, mutta joskus vastannu milloin milläkin nimimerkillä, yleisimmin nimellä Likka. Eli taustat: oma isäni kuoli helmikuussa odottamatta. Tänään olin jälleen kerran äidin kanssa hautausmaalla ja jotenkin tunnen, että minun on niin helppo olla siellä lähellä isää, parempi kuin lapsuuskodissani. 14 viikkoa on vasta isän kuolemasta ja olen ihan hyvin selvinnyt (muiden mielestä). Mutta aina kun olen yksin se ikävä iskee … En osaa oikeen äitini kanssa surra, meillä on ajatusmaailmat niin erilaiset, kumpikin kaipaa omalla tavallansa. Eikä minulla ole mitään varsinaista kysyttävää keneltäkään, vaan toivon kaikkea hyvää teille juuri läheisensä menettäneille. Ehkä kesällä me kaikki hymyillään!
Minäkin rekistyröidyin
Likka1972
0252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.