Hairahduin kirjoittamaan tänne, vaikka luultavasti tästä ei ole mitään apua. Siis olen reilu 40-kymppinen usean lapsen isä. Meillä oli pitkään vaimoni kanssa ongelmia parisuhteessa... hänellä mm. toinen mies, minulla liikaa töitä jne. paineet ja stressi, jotka sitten heijastuivat kotona... lopulta petin vaimoani useita kertoja... jäin kiinni... puhuttiin paljon... päätettiin yrittää uudelleen... elämä taas hymyili, mutta tein virheen, kun en kertonut hänelle kaikkia yksityiskohtia, vaan valehtelin ja vähättelin niitä mm. sen, kuinka monesti petin häntä. Pettäminen oli vain ja ainoastaan seksiä...
Asiasta on jo pitkä aika ja me tosiaankin saimme jo vaikean vaiheen käytyä läpi ja päätimme jatkaa yhdessä mm. lasten vuoksi, kunnes nyt sekstailukertojen määrä tuli esille. Ero on nyt selvä. Pyydän Teiltä samaa kokeneilta apua ja neuvoja, koska rakastan vaimoani ja perhettäni! Onko minulla enää mitään mahdollisuuksia?
Asiasta on jo pitkä aika ja me tosiaankin saimme jo vaikean vaiheen käytyä läpi ja päätimme jatkaa yhdessä mm. lasten vuoksi, kunnes nyt sekstailukertojen määrä tuli esille. Ero on nyt selvä. Pyydän Teiltä samaa kokeneilta apua ja neuvoja, koska rakastan vaimoani ja perhettäni! Onko minulla enää mitään mahdollisuuksia?
Vastaukset 20
Vanhimmat
kertoisin, mutta vastaukseni ei olisi lähelläkään sitä mitä vaimosi ajattelee. Joten jos suinkin mahdollista puhu vaimosi kanssa. Itse en enää halunnut jatkaa liittoani kun luottamus mieheeni loppui. Me olisimme olleet vain onnettomia yhdessä enkä tahtonu elää sellaista elämää.
Jos syy jatkaa avioliittoa on lapset niin kehoitan todellakin miettimään onko se oikein sitten kuitenkaan... minusta ei ainakaan.
Kantasi, mutta kun me saimme suhteemme jo hyväksi, paremmaksi kuin koskaan ennen.
Taustani on hyvin samanlainen kuin sinun, tosin naisen roolissa. nelikymppinen teini-ikäisten lasten äiti.
Kun avioliittoa alettiin laittamaan kuntoon, oli sellainen 2-3 kuukauden nousukausi. Tuntui että nyt olemme yhdessä vahvistuneet. Mutta tuon nousukauden (tarrautumisvaiheen?) jälkeen tuli suuri pettymys... JOtenkin näki tilanteen ulkopuolisen silmin. Haimme eroa yhdessä, vaikkakin mies kai luuli sen olevan jotain peliä. Silloin oli jo liian myöhäistä. Pakko tunnustaa, että siinä vaiheessa hän ei olisi voinut tehdä enää mitään, jotta olisin halunnut jatkaa.
Avioliitto kariutui. Eromme oli sopuisa, mutta kipua se ei poista. Ero oli elämäni kipein kokemus. Silti olen helpottunut.
Mitä jos yrittäisit kertoa vaimollesi miksi et silloin aikoinaan kertonut koko totuutta? yrititkö suojella häntä mielipahalta?
myönnä hänelle reilusti virheesi ja toivo parasta.
entä jos teet jotain yltiöromanttista todistaaksesi kuinka paljon hänestä välität? jotain jota hän ei ikinä osaisi odottaa.
Olen syyni kertonut hänelle ja syy on juuri tuon mielipahan tuottaminen. Yritin säästää häntä. Kävi kuitenkin toisin.
Sanoisin, että olet ylikuvitellut parantuneen suhteesi vaimoosi. Vaimoasi on pahasti kaivellut kaikki se mätä, mihin suhteenne oli jo melkein kariutunut. Nyt tämä viimeinen paljastus oli se kuuluisa viimeinen pisara, joka sai kaiken kiehumaan yli.
Teillä on ollut liitossa liikaa pahaa, ei sitä yhdessä elämässä enää ehdi korjata. Kokemukseni mukaan pettäminen johtaa aina eroon, ennemmin tai myöhemmin.
Minunkin elämässäni kerran jo muka selvittiin pahasta pettämiskriisistä. Kului kolme vuotta kunnes tuli uusi kriisi ja sitten ero. Harmittaa, että yritettiin sinnitellä se turha kolme vuotta, ei ollut sen arvoista yrittää pelastaa tuhoon tuomittua avioliittoa.
Yritän selittää lyhyesti.
Pettäminen loukkaa ihmisen syvintä olemusta ja luottamusta.
Paha nainen perusteli asiaa ja olen samaa mieltä.
Se että vaimosi otti asian uudelleen esille osoittaa sen että asia vaivaa. se kiusaa ja sen yli on lähes mahdotonta päästä. kun tulee riita jostakin asiasta niin tällä lyödään viimeistään ja saadaan henkinen ote.
kysymys on anteeksiannosta. ihminen ei voi muutakuin pyytää tekojaan anteeksi toisiltaan. muuta ei voi. jos ei anna - niin ei ole mahdollisuutta. jotkin ovat jatkaneet liittoa. olen nähnyt tälläisen liiton läheltä. nämä ovat syvästi uskossa mutta silti hempeyttä parien välillä ei ole. onko se tarkoitus. siis olle yhdessä onnettomana.
aina on uusi alku ja voi aloittaa alusta ja sinulle on varmasti varattu joku sinulle ihminen joka välittää sinusta ehdoitta. siis EHDOITTA.
itselläni tuli ero vastaavasta jutusta. ex petti. minua sattui ja loukkasi. olin onneton. joinkin ja masennuin. nyt on uusi ja hymyilyttää. aikaa tuosta 5 vuotta.
tsemppiä
Miten niin kuvittelit teidän selvinneen ja suhteenne parantuneen? Sinähän et edes ollut rehellinen!
En ikinä antaisi anteeksi, jos huomaisin, että keskustelumme, lupaukset ja vanhat selvitetyt asiat eivät olekaan perustuneet totuudelle!
Vai muka säätit vaimoasi!!?? :D ! Koitit kylläkin säästää itseäsi ja kerroit valheellisesti!
Sorry, vaikeaa olisi ainakaan minua saada enää luottamaan. Olisinhan jo kerran niin tehnyt, mutta se paljastuisikin petokseksi.
Ehkä vaimosi on eri mieltä. Hyvä, että en ole hän.
Todella "miehekästä" toimintaa.
Enpä voi kuin ihmetellä, miksi ylipäätään menitte joskus toistenne kanssa naimisiin!!!
Tilannehan oli niin että vaimolla oli suhde toiseen ja mies petti myös. Molemmat osapuolet siis petollisia. Mies kun on rationaalinen otus niin en ymmärrä miten tuo ykstyiskohtien kertominen muuttaa tilannetta ? Perheterapiaa ehkä kannattaa yrittää, ainakin se selventää molempien ajatuksia jatkosta. Liiton pelastamisessa tärkeää on molempien ymmärtää että avioliitto perustuu kyllä paljon muuhunkin kuin seksiin. Mielestäni Te molemmat voitte katsoa peiliin ja miettiä hartaasti mitä haluatte elämältä ?
Niin perustuu! Sitä selvitin vaimolleni puoli vuotta pettämisen jälkeen. Saimme siis suhdettamme rakennettua uudelleen, jopa paremmaksi, ennen kiinnijäämistä. Mutta olin paska, kun en uskaltanut kertoa KAIKKIA YKSITYISKOHTIA, vaikka hän kysyi ja pyysi! Suojelin... muka. Nyt kaduttaa! Vaikea varmaan kenenkään uskoa, mutta rakastan häntä, siis vaimoani yli kaiken. Normaalit avioliiton ongelmat vain kaatuivat päälle. Ja teen helv***tti mitä vain saadakseni pitää hänet ja lapset lähelläni.
Ja kyllä! Väärin ollaan tehty molemmat, mutta MINÄ ENEMPI!
Jotkut ihmiset eivät vain tajua, mitä on olla rehellinen. Se on sitä, että puhuu TOTTA.
Sovit siis yhteen toisen valehtelijan kanssa, vaikka aika mahdottomalle tuntuu ajatus, että tuolla käyttäytymismallilla voisi koskaan olla aidossa ja rakastavassa suhteessa.
Miksi sinun pitää kantaa kaikki vastuu suhteen ongelmista, jos kerran vaimollasi oli toinen mies? Miten niin sinä teit enemmin väärin..Miten tollasta nyt edes voi määritellä?
Eiköhän teidän suhteessa ollut jotain ennen näitä pettämis-kuvioitakin väärin/hajalla, jos molemmat haki jotain toisen ihmisen kautta..
Toki sinun olisi kuulunut kertoa vaimollesi rehellisesti kaikki omasta syrjähypystäsi, jos hän nimenomaan halusi kuulla kaiken. Oletko sinä sitten tietoinen kaikesta mitä hänen syrjähyppynsä pitivät sisällään..? Eikö olisi rehellistä ja tasa-arvoista, jos kumpikin tietäisitte mitä on tapahtunut.. Tai saisitte laitettua pisteen sille, että tarvitseeko kaikkea tietää.
En kuitenkaan itse usko, että vaimosi on sinua jättämässä siksi, ettet ollut kaikkea alun alkaen kertonut hänelle. Jos siis näihin syrjähyppyihin ei liity jotain oleellisesti asiaa muuttuvaa. Enemmän kyse varmaan koko asiasta. Pettäminen jättää arvet pitkäksi aikaa.. Ei ne asiat parane muutamilla hyvillä keskusteluilla. Vaatii aikaa parantaa rikki mennyt luottamus..
Kyllä ongelmia oli ennen pettämistä, mutta meillä oli joka ikinen päivä hyvä olla yhdessä - kuitenkin. Ongelmat kärjistyivät ja siirtyivät makuuhuoneeseen. Sain muutaman kerran näpeilleni ja tietysti otin nokkiini siitä, työni on vaativaa ja aikaa vievää, elätän perheeni (vaimo on kotona)... rakensin talon... Koin, että minua ei arvosteta, vaikka samalla muut asiat, paitsi seksi, olivat kunnossa. Halusin tyydyttää tarpeeni ja tein minkä tein. Lisäsin vääryyttä valehtelemalla. Ja tässä ollaan. Puhuttu on, apua on haettu ja kaikkea mahdollista, mutta vaikeaa on. Olen joka asiassa altavastaaja. En voi tavallisissa asioissa olla eri mieltä, koska silloin minua "lyödään" heti tällä pettämisellä... Kauppareissuilta minun pitää soittaa, että missä olen... Ymmärrän tilanteen ja mietin, että kuinka itse toimisin. Yksityiskohtia en haluaisi tietää. Enhän halunnut sitä tietää silloinkaan, kun vaimo hairahtui.
Moni varmasti ajattelee, että nynny mies. Luulenpa, että ajatukset muuttuisivat, kun olisitte samoissa housuissa. Olen tehnyt kaikkeni koko elämän ajan vaimon ja lasten eteen. Se on se ongelma, kun olen töissä pitkiä päiviä ja samalla olen rakentanut tai saneerannut useita taloja perheelleni. Joskus minäkin väsyn. Ja totta on, että haluan naista paljon. Siinä varmaan suurin ongelmamme... Selviääköhän tästä? Olen lukenut, että kriisi voi myös tuoda tai luoda parempaakin...
Kerroit vaimollasikin olleen toinen mies. Miksi se olis jotenkin anteeksiannettava mutta sinun hairahduksesi ei, olkoonkin että petit useamman kanssa? Te kumpikin olette mentyänne "tietyn rajan yli" ottaneet ensimmäisen ison askeleen pois toistenne luota. Jokin paha olo, tyytymättömyys, halu kokea jotain "säpinää" ja sykähdyttävää, halua toisen ihmisen ihon lämpöön, jne jne. Vaimosi voi yrittää selitellä eroa sinun useilla kumppaneilla ja näin siirtää huomion omasta osuudestaan teidän eroon. Helppoahan se on sinua syyttää kaikesta. Kaksi teitä on siinä ollut. Koettakaa ulkopuolisen avulla korjata jos jotain vielä korjattavissa on. (tosin epäilen tätä). Olen itsekin eronnut nainen ja minä olin se osapuoli joka petti ensin. Kannoin siitä vastuun ja olisin halunnut puolisoni mukaan terapiaan, mutta hän ei halunnut vaan oli sitä mieltä, ettei hänessä ole mitään vikaa. Minä olin täydellisen yksinäinen avioliitossamme. Erosimme sovussa vaikka hän mustamaalasikin minua kaikille sukulaisille myös iäkkäille vanhemmilleni tavalla joka ei ollut kypsää aikuisen käytöstä. Eroon ei kuole, mutta se ravistelee ihmistä pohjamutia myöten ja saa raadollisimmat piirteet esille. Toivon alkuperäiselle kirjoittajalle voimia ja uskoa tulevaisuuteen. Hyvää kesää sinulle ja lapsillesi.
Ajattelemme asioista hieman eri tavoilla, mutta kiitos kuitenkin! En jumalauta koskaan ikään halua erota vaimostani. En halunnut sitä pettäessänikään. Halusin vain tyydyttää tarpeeni! Kotona olimme konfliktitilanteessa tässä mielessä ja vika varmasti oli minun, kun en osannut tai jaksanut lähestyä vaimoani. Ja sain todellakin niin monesti näpeilleni milloin mistäkin syystä.
MIes tekee kovasti töitä. Mies käy kotona vain hakemassa tarvitsemansa, ruokaa, seksiä, palveluita.Nainen on kotona ilman huomiota, läheisyyttä, aina vain antamassa, täyttämässä toisten tarpeita. Mies sanoo että hänhän tuo rahaa kotiin, mitä se nainen vielä haluaa. Mikä lie naisten höpötyksiä tuo läheisyydentarve. Mies ei kuule, ei näe että nainen on onneton, yksinäinen. Jostain pitää naisen kuitenkin saada itselleen emotionaalista hyvänoloa että jaksaa antaa taas perheelle. Joku toinen mies tarjoaa sitä naiselle, joka vie naisen pettäjäntielle. Oma mies haukkuu (huoraksi esim.). Hän tekee kovasti töitä ja niinkö vaimo palkitsee. Ongelmat kuitenkin selvitetään, jonkin aikaa menee hyvin. Sitten alkaa taas sama kuvio. Oma mies ei täytä ensin naisen henkisiä, emotionaalisia tarpeita, siitä seuraa että nainen ei tunne läheisyyttä miehensä kanssa eikä halua seksiä. Mies ei huoma, ei välitä naisen tarpeista, omista vaan: pillua on saatava. Ei jaksa panostaa omaan vaimoon (hänenhän kuuluisi antaa muuten vaan). Muut innokkaat naiset antaa helposti, jee. Sitten kun petos paljastuu...
Mies sanoo että on aina tehnyt kaiken perheensä vuoksi, vaimonsa vuoksi. Unohti että vaimollakin on tarpeita, läheisyyden, huomion, ymmärretyksi tulemisentarve. Seksinkin tarve, mutta vasta sitten kun nämä ekat on kunnossa. Tekikö mies kaiken vai tekikö liikaakin, unohtiko tärkeimmän. Nyt hän muistaa mikä on tärkein, vaimo ja lapset,rakkaus, eikä aamusta iltaan raataminen. Rahaa tietysti tarvitaan, asiat pitää olla kuitenkin tasapainossa. Kun katsot naistasi, näetkö oikeasti. Kun kuuntelet hänen juttuja, kuuletko oikeasti. Näyttäkö ja kuullostaako hän onnelliselta kanssasi vaiko sinnittelee uskoen että kyllä sitten joku päivä...kun ei ole niin paljon töitä, ei niin paljon kaikkea muuta.
Minun tapauksessani pettäminen ei silti tule kysymykseen, vaikka asiat ovat juuri noin muuten.Toinen tie naiselle tuossa tilanteessa on masentua syvästi, unohtaa omat tarpeensa kokonaan.Lopulta muuttuu kylmäksi ja kovaksi kuin kivi. Saa siinä mies sitten vongata vaikka tuomiopäivään saakka.
vieläkin muistelen katkerana kun kaksi uhmaikäistä ja pieni vauva (siitä on jo aikaa), veivät voimani täysin. Mies tuli työpäivän jälkeen pikaisesti syömään, häipyi harrastuksensa pariin, tuli sitten lähempänä puolta yötä kourimaan takapuolesta ja kerjäämään seksiä. Sitten haukkui pataluhaksi kun en jaksanut. Kaikkensa oli kuulemma yrittänyt. Joskus ovenraosta vilahtaessaan kun oli lähtösuukon antanut ja ruuasta kiittänyt.Tätä jatkui vuosikausia...tässä satoa nyt korjataan, avioeroa olen harkinnut jo pitkään.
Ja sitten mies ihmettelee että meillähän meni IHAN hyvin. Miksi haluat yhtäkkiä erota.