Koulukiusaaminen

koti- että koulukiusattu, alan pikkuhiljaa palaamaan takaisin elämään.

http://www.youtube.com/watch?v=jRYDetbwegs

häriökäytöski voi johtuu huonoist kotioloista sitte siit et on liian välkky opetukseen nähden.Psyykkisii sairauksiiki on mitkä saa sellast häiriökäytöstä aikaan.Surkeeta siltiki olla kiusattu taikka kiusaajakin.:(

Jos on ujo muutenkin, niin on vaikea sanoa, tekeekö kiusaaminen vieläkin ujommaksi vai muuten vain vainoharhaiseksi. Ainakaan kiusattuna olemisen jälkeen ei luota keneenkään itsensä ikäiseen pitkään aikaan. Kiusaajia on turha sääliä, heidän syytänsä on esim. Jokelan kouluräiskintä pari muuta.

Muutin penskana pääkaupunkiseudulle ja tottahan landepaukkua piti vähän yrittää muiluttaa. Olin onneksi penskana isokokoinen, joten ratkaisin asian muutamalla nyrkeillä höystetyllä painiottelulla. Töniminen ja huutelu loppui, vaikka jonkinmoista kyräilyä ilmeni sen jälkeenkin.

Vapaa-ajalla nahisteltiin teininä enemmänkin. Yhtä kaveria sai varoa tosissaan olipa sitten yö tai päivä. Viimeksi kuin näin hänet, olimme jo lähempänä 30:tä. Kaveri oli naapurilähiön marketissa kärrypoikana. Niin aikuinen en ole enkä tule, ettenkö olisi vahingoniloisena tervehtinyt.

enkä ole kiusattu. Johtunee siitä, että olen aina osannut pitää puoleni.

Niitä mä en laske kiusaamisiksi, jos joku on koittanut alkaa vittuileen, sitten on lätty lätissyt, joko mulla tai sillä tai molemmilla. Se on normaalia räkänokkien nahistelua.

En kyllä ole mikään helvetin sankarikaan ollut joka olisi mennyt heikompiaan puolusteleen, paitti armeijassa alko vituttaan kun yksi metriheikki alikessu huusi alokkaille kuin hinaaja, niin menin sinne sen ryhmän tupaan ja haukuin sen kusipään pystyyn.

Jep. Minua kiusattiin alaasteella. Yksi poika sen aloitti. Ensin se kuristi minua niin, etten saanut pitkään henkeä. Muut oppilaat haki reksiä, mutta hän ei koskaan tullut. Yksi isompi poika ajoi tämän tyypin pois kimpustani. Ehkä olisin kuollut muuten. Sitten alkoi nimittely. Stigaleuaksi haukuttiin. Häpesin leukaani todella paljon. Koko koulun pojat yhtyi nimittelyyn. Kun kyseinen alottaja lähti yläasteelle -tarkkikselle, kiusaaminen loppui. Sitten olinkin koulun tavoteltuin tyttö.????????? en voinut käsittää asiaa. Oltiin silloin vasta kutosella ja pojat lähetteli rakkauskirjeitä ja soitteli kotiin.
Yläasteella ympärilleni kehittyi jengi. Kolme 80`s pitkätukkaa ja pari tavallista poikaa. Niiden kanssa kasvoin aikuiseksi ja ollaan ystäviä edelleen. Oma miehenikin on tatuoitu pitkätukka ja ollaan jo pian 40v.
Ehkä minä tarvitsin "rajumpia" miehiä rinnalleni, selvitäkseni kokemuksistani.
En ole tavannut kiusaajaani sen jälkeen, kun hän lähti yläasteelle. Kukaan ei edes tunnu tuntevan koko ihmistä. Itse muistan hänen nimensä selvästi, sekä ulkonäön. Taitaa tyyppi olla historiaa, mene ja tiedä.

Hiljainen ja omissa oloissani viihtyvä, tykkäsin kirjoista enemmän kuin pojista ja kikattamisesta tupakkakopin takana. Harmin paikka.

Olin siis kiusattu, kunnes kerroin kiusaajille hyvin selkeästi että kiitos, mutta nyt riitti. Bugger off. Ja ne menivät.

En tiedä mikä minuun meni, todella yksi kaunis päivä vain heräsin ja totesin että joo, eiköhän tämä ollut nyt tässä, en minä viitsi enempää sietää. Eikä siihen loppujen lopuksi tarvittu kuin se etten mennyt alistumaan kaikkiin temppuihin ja ollut hiljaa, vaan sanoin että älkää nyt hupsuja olko, en minä tuollaiseen rupea :D

***

Meen luokalla oli koulun ärsyttävimmät ja varmaan villeimmät pojat, mut se hyvä puoli siinä oli et omaluokkalaiset sai olla suhtkoht rauhassa vaikka ne muiden kimppuun olis käynytkin.

Se on varmaan ihmisestä kiinni minkä kokee kiusaamisena. Olen huomannut (töissä) että toiset ottavat kiusaamisena jo vaikkapa sormella osoittelun, aivan tahattomankin ja ovat heti siitä sanomassa. Toiset taas ovat jo luonteeltaan kestävämpiä. Hauska sattuma oli yks päivä kun eräs poika yritti kiusata tyttöä ja lällätteli et " Anne tykkää Akusta" jne. Tyttö vain hymyili kauniisti ja sanoi "Kyllä minä sinustakin tykkään Niko". Kiusaaminen jäi siihen. Kiusaamiseen pitäisi aina puuttua. Vaikka se olisikin hassua lällättelyä. Toiset lapset ovat kovin herkkiä. Lapset ovat kovin erinlaisia kotona ja koulussa tai harrastusten parissa. Itse puutun heti jos näen kiusaamista. Minusta on aivan yhtä paha asia jos lastani kiusataan tai että jos lapseni kiusaa muita.


Itse en ole pahemmin kiusannut ketään, eikä minuakaan ole pahemmin kiusattu. Jotain sanaharkkoja on tietenkin ollut.
Sen muistan kouluajoilta kun eräs tyttö halusi kovasti olla kaverini ja sanoi minulle "Jos et ole mun kans niin kerron opettajalle että kiusaat mua" Tämmöstäkin voi sattua.

tuli oltua. Muutin kaupungista pienelle paikkakunnalle murrosiän alkumetreillä. Olin valtavan ujo ja jotenkin "erilainen". Kaikilla tytöillä oli tässä uudessa paikassa samanlaiset kampaukset ja vaatteet. Olin liian hyvä koulussa ja jotenkin taiteellinen outolintu. Näin mua on jälkeenpäin luonnehdittu. N.vuosi sitten olin yläasteen luokkakokouksessa. Luokan kovisjengi (tupakoivat fritsu-prinsessat) olivat muuttuneet keski-ikäisiksi lihaviksi tädeiksi tätikampauksineen (aah, mun oli pakko kirjoittaa tää;)), olivat moneen kertaan eronneita ja jotenkin kaiholla muistelivat "ihanaa yläasteaikaa". Itsellä on ollut elämä kyllä yhtä myötämäkeä yläasteen jälkeen. Heille tuntui olevan päinvastoin... Miltäkö tuntui? Jollain lailla hyvältä, pakko myöntää:)

kävin alaluokat pienessä maalaiskoulussa ja luulisi, ettei siellä ole kiusaamista,..mutta vaan. Yks poika pilkkas mua sellasella värssyllä, jonka vieläkin muistan, kauheeta.

On se varmaan vaikuttanut elämään. Se poika oli sellanen veijari, mutta oisko ,ollut sitten ihastunut. Kaiken kukkuraksi pilkkaaminen johtui ikävästä asiasta, jutusta, joka oli minusta riippumaton..pukekaa lapset riittävän lämpimästi pakkasella.
Yläasteellakin kerran kuulin häneltä sen, mutta vain kerran. Muuten ei kiusattu, olin ihan suosittu, enkä edes tiedä että olis kiusattu ketään.
Alaasteen miesope kiusasi kyllä omaa poikaansa, joke ei ollut urheilussa hyvä, kävi kai isän kunnian päälle. Huuti sille pojalle ja kerran poika meinas katkasta selkänsä, kun nosti liian painavaa levytankoa,..oli ihan kuin makarooni.

En ole tavannut sitä kiusaajapoikaa aikuisena ja mietinkin, että ottaisin puheeks sen lällätyksen, kysyisin miksi?