Edellinen mieheni oli aggressiivisesti käyttäytyvä ja viinakin maistuu reippaasti. Aikani tässä suhteessa elelin ja toivoin että kaikki vielä joskus muuttuu sellaiseksi kuin alussa. Lopulta erosin miehestä. Tapasin ulkomaalaisen miehen ja pakko myöntää että ennakkoluuloja oli. En mitenkään olisi tahtonut ihastua enkä varsinkaan rakastua tähän mieheen, enkä keneenkään ylipäätään. Suhteesta puhumattakaan.
Nyt kuitenkin olemme yhdessä. Olen niin iloinen että en päästänyt tätä miestä käsistäni :D Suhteessamme on kaikki hyvin (tietenkin erimielisyyksiä on ja kuuluukin olla). Olen oppinut luottamaan uudelleen, joskaan en ikinä varmaan tule aivan 100 % keneenkään luottamaan.Tiedän että mieheni kuuntelee ja tukee minua aina kun sitä tarvitsen. Niin mahtava tunne rakastaa ja saada rakkautta. Varsinkin kun on joutunut pelkäämään, turvallisuuden tunne on entistä tärkeämpää. Ja sen on mieheni todella pystynyt minulle antamaan. Lisäksi mieheni sukulaiset ovat olleet alusta alkaen aivan ihania minua kohtaan.
Halusin vaan kertoa, että ei kannata ikinä luovuttaa. Vaikka ei siltä tunnu, niin kyllä ne asiat aina vaan jotenkin järjestyy! Toivottavasti vaan kaikki jatkuu edes puoliksi näin hyvänä! Hyvää kesää kaikille!
Nyt kuitenkin olemme yhdessä. Olen niin iloinen että en päästänyt tätä miestä käsistäni :D Suhteessamme on kaikki hyvin (tietenkin erimielisyyksiä on ja kuuluukin olla). Olen oppinut luottamaan uudelleen, joskaan en ikinä varmaan tule aivan 100 % keneenkään luottamaan.Tiedän että mieheni kuuntelee ja tukee minua aina kun sitä tarvitsen. Niin mahtava tunne rakastaa ja saada rakkautta. Varsinkin kun on joutunut pelkäämään, turvallisuuden tunne on entistä tärkeämpää. Ja sen on mieheni todella pystynyt minulle antamaan. Lisäksi mieheni sukulaiset ovat olleet alusta alkaen aivan ihania minua kohtaan.
Halusin vaan kertoa, että ei kannata ikinä luovuttaa. Vaikka ei siltä tunnu, niin kyllä ne asiat aina vaan jotenkin järjestyy! Toivottavasti vaan kaikki jatkuu edes puoliksi näin hyvänä! Hyvää kesää kaikille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Edelleen jaksaa hämmentää, miten tämän palstan naisten ainoita vaihtoehtoja tuntuvat olevan joko aggressiivinen suomalainen juoppo tai sitten ulkkismies. :)
Tai jos mennään kyökkipsykologian puolelle niin ehkä tässä on syy ja seuraus. Kun on huonoja kokemuksia suomalaisesta miehestä (aviomies, isä, jne.), niin tästä seuraa hakeutuminen ulkkismiesten pariin.
Yleensä tuollainen ei vaan kovin tasapainoisen suhteen alku ole, kansalaisuuden kautta seurustelu.
Mainitsinko viestissäni että ensimmäinen mieheni oli suomalainen? Vastaus: EN. Ketä sortui stereotypioihin? Vastaus: SINÄ. Mainitsin vain ja ainoastaan ulkomaalaisuuden, koska kirjoitin tälle palstalle. EI, ei ollut suomalainen mies se...Pahoittelen epäselvää kirjoitustani
valtioita on Suomen lisäksi 192 kpl.
No jos sä mainitset, että uus mies on ihqdaa ulkkis mutta vanhasta et sano mitään, niin tottakai sitä luullaan et kyseessä oli suomalainen! Höh! :)
Itsekin jouduin avioliitossani, nyt eronnut, kokemaan miehen agressiivista käytöstä. (suomalainen)
Nyt kun tapailen erästä miestä (ulkomaalainen) niin on uskomatonta miten hän huolehtii, on kiltti, ei käytä alkoholia, haluaa maksaa kaiken ja hoivata.
Ja silti minun on vaikea uskoa tuota, kun niin monta vuotta koin pettymyksiä pettymysten perään, pelkäämistä ja epätoivoa tulevaisuuteen.
Nyt pikkuhiljaa uskallan jopa toivoa jotain ... että jos minullekin olisi varattu hiukka onnea ja rakkautta. Ei enää pelkoa ja epätoivoisia kysymyksiä.
Kuten tuolla toisessa ketjussa joku jo totesi, tämä palstalla säännönmukaisesti toistuva tapa esittää omat mokusuhteet täydellisinä, suorastaan paratiisimaisina, on jokaisella kyökkipsykologille selvää kuin pläkki: tällä peitetään omia epävarmuuksia ja halutaan todistaa maailmalle, miten hyvin menee, ettei kukaan vaan pääsisi sanomaan että mitäs minä sanoin. :)
Ei muuta.
todenperäisyys taitaa olla kaukana. Itse voin rehellisesti sanoa, että minun ulkomaalainen mieheni on näyttänyt myös negatiiviset puolensa. Kulttuuritörmäykset ovat melkein joka mokusuhteessa arkipäivää. Ei se aina ole ruusuilla tanssimista. Onneksi kuitenkin rakkautta löytyy ja tärkeintä on se toisen kunnioitus.