Olen sitä mieltä että ilmeisesti suurin osa meistä naisista on halunnut sovinistisen ja kusipäisen miehen.
Kuulen jatkuvasti työpaikalla, bussissa ja naisporukoissa keskusteluja siitä kuinka oma mies on täysin mäntti ja naapurin mies kanssa.
Eikö naiset kykene miehistään löytämään mitään hyvää vai onko kaikki miehet oikeasti ihan ääliöitä, tunteettomia, itsekkäitä ja laiskoja valittajia jotka eivät kykene tyydyttämään vaimojaan ja tyttöystäviään?
Meidän naisten täytyy jotenkin olla tyhmiä kun sellaisten kanssa elelemme ja kärsimme tai siiten olemme masokisteja ja haluammekin kärsiä.
Kuulen jatkuvasti työpaikalla, bussissa ja naisporukoissa keskusteluja siitä kuinka oma mies on täysin mäntti ja naapurin mies kanssa.
Eikö naiset kykene miehistään löytämään mitään hyvää vai onko kaikki miehet oikeasti ihan ääliöitä, tunteettomia, itsekkäitä ja laiskoja valittajia jotka eivät kykene tyydyttämään vaimojaan ja tyttöystäviään?
Meidän naisten täytyy jotenkin olla tyhmiä kun sellaisten kanssa elelemme ja kärsimme tai siiten olemme masokisteja ja haluammekin kärsiä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mutta sinä oletkin mies.
Olen havainnut saman asian. Monet naiset pitävät pelleilläkseen kerhoja, joiden jäsenet myöhemmin (aina siis myöhemmin - ei nyt eikä ensi vuonnakaan) jättävät ukkonsa ja muuttavat kimpassa esimerkiksi luostariin.
Ilmiöön on syy. Kun elää vuosikausia suorastaan samassa sängyssä toisen ihmisen kanssa, vieraskoreus karisee kummaltakin osapuolelta. Ne, joille avioero ja suhteesta häipyminen olisi esimerkiksi yksinäisyyden pelosta / kiintymyksen tai tottumuksen vuoksi / taloudellisista syistä mahdotonta, purkavat oloaan jatkuvasti auki olevan venttiilin kautta toisille, joilla itselläänkin usein on venttiili raollaan. Hyvä niin, koska minä en ainakaan jaksaisi kuunnella mokomaa viittä minuuttia kauempaa, nelikymppinen sinkku kun olen vapaasta tahdostani.
Kun liitossa on niin paljon huonoja puolia, että hyvät puolet eivät riitä enää niitä kompensoimaan, on lähdön paikka. Jotkut ottavat avioeron, toiset vain jatkavat valittamista.
me kuulemme vian ne huonot asiat, ne valitukset ja ne asiat jotka mies tekee väärin. Mitä me emme samoista suhteista kuule, ovat ne kauniit eleet, muistamiset ja hyvät hetket, ne nainen jakaa miehensä kanssa. Huonot asiat joita hän ei voi miehen kanssa jakaa, jaetaan muualla.
Minusta se noudattaa ihan selkeää logiikkaa. Eikä se tarkoita sitäe ttä suhde olisi huono, vaan sitäe ttä niitä hyviä hetkiä ei hehekuteta samalla tavoin kuin huonoja. Ehkä ne eivät ole ulkopuolisista yhtä kiinnostavia :D
***
Parempi olla yksin pääsee paljon helpommalla.
Varmasti yksin pääsee helpommalla. Kysymys kuuluukin, onko suhde ja perhe kuitenkin vaivan arvoista? Joillekin se on, ja joillekin se ei ole.
***
Mekin olemme tyttöporukassa viime aikoina harrastaneet kai vähän liikaakin nimenomaan tuota - omien kultaisten, rakkaiden miestemme haukkumista. Arki kun ei aina suju niin kuin toivoisi, ja kun pinna tahtoo kaikilla olla hiukan kireällä, on ehkä ihan terveellistä hakea vertaistukea ihmisitä, jotka ymmärtävät asioita samalla tavalla, samasta näkökulmasta. Ja siihen eivät ( anteeksi, että näin kärjistän ) miehemme oikein pysty, vaikka kuinka tahtoisivat. On se jännittävää, miten eri tavalla miehet ja naiset kuitenkin ajattelevat.
Mutta, ainakin meidän tyttöporukassamme (jossa toisinaan pyörii myös rohkeasti kantaa ottava miespuolinen ystävä! ) on puhuttu usein myös rasittavien miestemme ihanuudesta, joskin ehkä hiljaisemmalla äänellä... :D
Miksi naiset juoruaa keskenään parisuhteeseen kuuluvista kahdenkeskisistä asioista, ei ymmärrä. Vaikea luottaa juoruaviin akkoihin, ei miehet kohtele puolisoaan samalla tavalla, ainakaan itse en ole sellaiseen koskaan törmännyt. Liekö miehillä vahvempi moraali? Ehkä olisi naisen kanssa avoimesti keskusteleminen tunteista, seksistä, haluista ja tarpeista helpompaa, jos tietäisi, että ei kerro samalla koko kaveripiirille...
Miehistä yli nelikymppiset, puhuvat yleensä vaimoistaan negatiiviseen sävyyn. Harvoin heidän suustaan kuulee positiivisia kommentteja, jos omasta vaimosta on kyse. Sitä en tiedä minkä verran he keskenään parisuhteistaan juoruavat, koska olen nainen.
Tunnen muutaman naisen, jotka ovat nuoresta lähtien puhuneet miehistään negatiivisesti. Ilmeisesti ovat sitten "sitä tyyppiä". Harvinaista tuo kuitenkin naisten kesken on, ainakin minun tuttavapiirissäni.
en juurikaan tuollaista ole kuullut. Ilmeisesti sit on omat ystävät sun muut tutut löytäneet hyvän miehen kun ei ole tarvinnu valittaa.
Ehkä aloittaja vain liikkuu kummallisissa porukoissa.
...sulle voisi olla tuttua se, että ystävien kanssa puidaan ongelmat ja hankaluudet. Sitten on kiva mennä virkistyneenä kotiin ja olla ihan hyväntuulisena sen elämänsä miehen kanssa.
...ystävien kanssa puidaan ongelmat..."
On tainnut tädillä jäädä peiliin katsomatta, jos ongelmien puinti jää miehen haukkumisen tasolle.
Oi, voi, ehkä myöhemmin opit tunnistamaan myös oman osuutesi! Ja myöntämään omat puutteesi.
Sitä odotellessamme, saamme jatkossakin kuulla hengettömien naisten lapsellisia, itsesäälisiä vitutuspuheita. KIESUS!
Ja eikun viinaa naamaan, rentoutumaan ja itkemään. :D
Kyllä olen Nainen ja jo aikuinenkin.
Eikö kuitenkin Naisillekkin niinkuin kaikille parisuhteille olisi parempi kun puhuttaisiin keskenään vain hyvistä asioista?
Ihminen kun alkaa itsekkin uskomaan että kaikki on perseestä kun sitä koko ajan kaverin kanssa hoetaan.
Samalla sen naisystävänkin mies alkaa tuntumaan mäntiltä vaikka toisin olisi aikaisemmin ajatellutkin.
Naisystävän mielipide on tärkeä ainakin useimmille naisille.
Naiset voisivat opetella keskenään löytämään miehistä niitä yviäkin puolia ei vain huonoja.
Parisuhteet voisivat näin ehkä hieman paremmin? Uskoisin.