Kumpi mielestänne pitäisi tulla parisuhteessa ensin, yhteenmuutto vai kihlat? Miksi? Vai onko sillä merkitystä?
Kaikkiin suhteisiin nämä asiat eivät tietysti kuulu ollenkaan, mutta puhutaan nyt sellaisista suhteista, joissa kumpikin osapuoli näitä asioita haluaa ennemmin tai myöhemmin.
Kaikkiin suhteisiin nämä asiat eivät tietysti kuulu ollenkaan, mutta puhutaan nyt sellaisista suhteista, joissa kumpikin osapuoli näitä asioita haluaa ennemmin tai myöhemmin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielenkiintoisen kysymyksen esitit.
Itse muutimme yhteen ennen kihloja. Olimme olleet yhdessä noin yhdeksän kuukautta ennen kuin muutimme yhteen. Tästäkin ajasta oleskelimme suurimmaksi osaksi aikaa miehen yksiössä (itse asuin opiskelija-asunnossa). Yhteenmuuttopäätös syntyi helposti, huomasimme, että homma toimii ja rakastamme toisiamme, toki sekin seikka, siis että maksaisimme vähemmän vuokraa, vaikutti. Tätä ennen mies maksoi reilut 2200mk vuokraa kuukaudessa ja minä 1100mk kuukaudessa. Meidän ensimmäisen yhteisen asunnon vuokra oli hivenen yli 2200mk, eli säästettiin melko paljon rahaa.
Yhteenmuutto tapahtui siis melko "nopeasti", kihlat ei. Itseasiassa, emme ole vieläkään kihloissa ja yhdessä ollaan oltu kohta kolme vuotta. Mielestäni kihloihin meneminen on paljon suurempi askel ja ainakin itse haluan tietää hääpäiväni päivämäärän (tai ainakin edes kuukauden ja vuoden) kun menen kihloihin, eli haluan kunnon kosinnan, ei mitään leikkiteinikihloja (tiedätte varmasti mitä tarkoitan?).
Eli mielipiteeni on, että mikäli asuu samalla paikkakunnalla kannattaa muuttaa yhteen. Siinä näkee, haluaako - ja pystyykö - elämään toisen kanssa, koko elämän. Ja toki taloudellinenkin seikka vaikutta (ainakin näin opiskelijoiden elämään). Tietenkin jos asuu pitkään eri paikkakunnilla (esim. opiskelun takia) kihloihin voidaan mennä ennen yhteenmuuttua. Myös tietyt hyvin uskovaiset ihmiset menevät kihloihin ennen yhteenmuuttoa (yleensä vanhemmat vaatii sen, näin kävi kaverilleni joka itse ei ole kovinkaan uskovainen, mutta vanhemmat ovat). Kihloihin mennään vasta silloin, kun ollaan valmiita menemään naimisiin!
Tämä oli minun mielipiteeni.
Me ollaan oltu yhdessä vähän yli kolme vuotta. Menimme kesällä kihloihin mutta emme vieläkään asu virallisesti yhdessä. Kämppää on jo etsitty ja yhteenmuuttamisesta on ollut suunnitelmaa kyllä pitkänkin aikaa.
Me emme voineet mitään hääpäiviä päättää, naimisiinmeno tapahtuu kuitenkin vasta vuosien kuluttua. Minusta se on hieman hassua että ensin päätetään hääpäivä ja sitten vasta mennään kihloihin. Itselleni kihlat merkitsevät toiselle lupautumista ja elämän jakamista siinä vaiheessa kun häät eivät vielä ole mahdolliset, jos nimittäin on varma että haluaa olla toisen kanssa loppuelämänsä. Tokihan olisimme menneet suoraan naimisiin jos sellaiseen olisi mahdollisuus. Häät vain ovat pippalot mitkä sitten vietetään Jumalan kasvojen edessä kun on siihen aikaa ja rahaa ja elämäntilanne sen sallii.
Itse en olisi malttanut odotella vuosikaupalla sormusta kun kerran on varma siitä että haluaa toisen. Kyllähän sekin omalla tavallaan syventää parisuhdetta ja saa ihmisen ajattelemaan ihan toisella tavalla kun on konkreettisesti sitoutunut, kun se sormus on sormessa.
Harkitse loppuun asti kuitenkin, älä mene kihloihin sen sormuksen vaan sen ihmisen takia. Jos on kokenut kunnon kriisin parisuhteessa ja siitä on selvitty, niin hyvä. Myöskin luottamus pitää olla kohdallaan, että pystyy antamaan toiselle tilaa sekä nyt että tulevaisuudessa.
Me menimme avomieheni kanssa pari viikkoa sitetn kihloihin ja olemme jo muuttaneet tanne ensimmaisiin yhteiseen kotiin ulkomailla muutamaksi kuukaudeksi ja hyvalta tuntuu!
Kihlaushan on lupaus avioliitosta, jonka pitäisi lähtökohtaisesti kestää koko loppuelämän. Ainakaan minä en haluaisin lupautua loppuelämäkseni ihmiselle, jonka kanssa en ole asunut vielä yhdessä. Suhteen kestävyyden punnitsee lopulta se arki, joka tulee, kun asutaan jonkin aikaa yhdessä. Kun kumppanin pienet omituisuudet tulevat ilmi, suhde punnitaan.
Tämän vuoksi minä olen sitä mieltä, että ensin muutetaan yhteen ja vasta sen jälkeen mennään kihloihin.
Olen samaa mieltä Ukkomiehen kanssa. Minullekin kihlaus merkitsee lupausta avioliitosta, ja enhän voi tietää haluanko elää loppuelämäni jonkun ihmisen kanssa, jos en ole ensin asunut hänen kanssaan saman katon alla.
Me menimme nykyisen aviomieheni kanssa kihloihin asuttuamme yhdessä vajaan vuoden, se tuntui meistä riittävältä ajalta todeta, että yhteiselämä sujuu hyvin ja haluamme (yrittää) jatkaa sitä elämämme loppuun asti. Näin jälkeenpäin ajatellen aika nopeaa toimintaa, mutta eipä kyllä ole kertaakaan kaduttanut.
Sen sijaan edellisen avomieheni kanssa juuri yhteenmuutto osoitti lopullisesti, että hommasta ei tule mitään. Tosin jos en olisi ollut niin nuori ja hölmö, olisin tajunnut sen jo paljon aikaisemmin.
Yhteen voi mennä ilman kihlojakin, mutta miksi mennä kihloihin jos ei muuta yhteen?
Nykyään ei kihlautumisella ole minkäänlaista juridista merkitystä. Muutaman kymmentä vuotta sitten kihlautuminen oli avioliittolupaus jonka rikkomisesta saattoi joutua korvausvastuuseen.
Itse olin 15 ja poikaystäväni 20 kun menimme kihloihin 9kk seurustelun jälkeen. Varmaan haukutte nyt, mutta..
Muutimme reilu vuosi sitten yhteen, kahden vuoden seurustelun jälkeen (nyt siis olemme 18 ja 23) ja edelleen onnellisia yhdessä.
Minullekin kihlaus on lupaus avioliitosta, vaikka tulikin mentyä kihloihin aika nuorena. Mutta olin varma asiasta ja olen edelleen: haluan poikaystäväni kanssa naimisiin.
Joku on sanonut minulle joskus, että kun pariskunta on seurustellut kolme vuotta, niin silloin näkee sopivatko nämä ihmiset toisilleen. Meillä tämä kolme vuotta tulee täyteen juuri tänään ja voin vakuuttaa, että sovimme toisillemme täydellisestti =)
Ensin tietysti yhteen muuttaminen. Siellä se arki astuu kuvioihin. Erokin saattaa astua kuvaan kun toisesta paljastuvat ne huonotkin puolet ihan perusarkielämässä.
Täytyyhän sinun tietää millaista on sen miehen kanssa eläminen, tietää millaista on arkipäivä jota se sitten aina on! Olen ehdottomasti sitä mieltä että ensin asutaan yhdessä ja katsotaan toimiiko suhde saman katon alla ja sitten kihloihin jos toimii. Kihloihin meno on kuitenkin lupaus avioliittoon mikä ei ole mikään "teinien juttu". Monesti vaan kuulee kun ala-asteikäiset on menny kihloihin!?!