Olen 18-vuotias mies. Olin käsittämättömän rakastunut ikäiseeni naiseen. Olemme tunteneet jo muutaman vuoden, tuon parin vuoden aikana ehdimme tutustua toisiimme melko hyvin. Vuoden alusta pyysin häntä ulos ja hän lupasikin lähteä.
Emme kuitenkaan koskaan lähteneet ulos. Kerran tapasin hänet melko juopuneena, itse olin selvinpäin. Siinä jutellessamme rakkauteni kysyi, minulta, olenko kiinnostunut kenestäkään. Silloin kerroin hänelle, että välitän hänestä todella paljon.
Silloin maailmani kaatui. Hän sanoi, että hänellä on jo poikaystävä. Pyysin häneltä anteeksi kaikkea. Lähdin sitten jonnekkin.
Seuraavana päivänä työstä ei tullut mitään. Lähdin tapaamaan häntä. Juttelimme kaikenlaista. Sitten sanoin, että meidän pitäisi jutella eilisestä. Hän ei tuntunut muistavan mitään, sillä hänhän oli ollut humalassa. Kerroin, mitä tapahtui ja pyysin häneltä anteeksi. Hän kertoi, että hän todella seurusteli jo toisen kanssa. Itkimme molemmat, en tiedä, mikä sai hänet itkemään. Hän pyysi minulta anteeksi.
Tästä on jo kulunut jonkin aikaa. Alku oli ikävintä aikaa, mitä muistan eläneeni. Jonkun ajan kuluttua helpotti, mutta nyt on taas yksinäisyys alkanut vaivaamaan.
Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea.
Emme kuitenkaan koskaan lähteneet ulos. Kerran tapasin hänet melko juopuneena, itse olin selvinpäin. Siinä jutellessamme rakkauteni kysyi, minulta, olenko kiinnostunut kenestäkään. Silloin kerroin hänelle, että välitän hänestä todella paljon.
Silloin maailmani kaatui. Hän sanoi, että hänellä on jo poikaystävä. Pyysin häneltä anteeksi kaikkea. Lähdin sitten jonnekkin.
Seuraavana päivänä työstä ei tullut mitään. Lähdin tapaamaan häntä. Juttelimme kaikenlaista. Sitten sanoin, että meidän pitäisi jutella eilisestä. Hän ei tuntunut muistavan mitään, sillä hänhän oli ollut humalassa. Kerroin, mitä tapahtui ja pyysin häneltä anteeksi. Hän kertoi, että hän todella seurusteli jo toisen kanssa. Itkimme molemmat, en tiedä, mikä sai hänet itkemään. Hän pyysi minulta anteeksi.
Tästä on jo kulunut jonkin aikaa. Alku oli ikävintä aikaa, mitä muistan eläneeni. Jonkun ajan kuluttua helpotti, mutta nyt on taas yksinäisyys alkanut vaivaamaan.
Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei olet vielä niin nuori, että sinulla on aikaa. Itse olen eronnut tässä puolen vuoden aikana jo kaksi kertaa. Ensin aviomiehestäni ja sen jälkeisestä suhteesta. Ottaa koville, mutta pakko vaan selvitä. Asiat tapahtuvat joskus hyvinkin nopeasti eikä elämä aina kysele, että onko hetki sopiva. Jos liikaa käy ahdistamaan sitä varten on tarjolla ammattiapua. Sellaiseen joudun itse hakeutumaan.
Kuitenkin siitä minulla on mieli hyvä, että olemme aivan puheväleissä ja jonkinlaisia ystäviä kuitenkin. Mutta emme tietenkään sen syvempiä ystäviä.
Varmaan ihan hyvä näin. En todellakaan halua heidän väliinsä. Olen myös usein jälkeenpäin kertonut tälle ystävälleni, etten tiennyt hänen seurustelevan, enkä olisi koskaan aloitetta tehnyt, jos olisin tiennyt, että hän seurustelee.