Kuinka suhtautua isään, joka syyttää ilmeisen aiheettomasti hoitajia ja lääkäreitä iäkkään "85 vuotiaan" äidin kuolemasta. Hän on aina ollut kaikkivoipainen narsisti.Äiti kuoli, ei sille mitään voi. Mitä mahtaa liikkua tuommoisen ihmisen päässä, jonka aina pitää syyttää syyttömiä ihmisiä joka-asiasta. Onko hallitsemisen tarve niin valtava, että kaikki aina on jonkun tai joittenkin toisten ihmisten syy? Nyt hän kiristää omaisiaan jokaiseen oikkuunsa. Suru on tietysti suuri, mutta lasten perheisiin kohdistuva hallintavalta on sairas. Mitä tehdä? Onko kenelläkään samoja kokemuksia?
läheinen kuollut
viha?
4773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
keskustella edesmennyttä äitiä hoitaneen/hoitaneiden lääkärin/lääkäreiden kanssa ja käydä asia lävitse.
suruaan vihaan.viha kuuluu surutyöhön,useinmiten myöhemmin esim.miksi jätit minut tänne suremaan,miksi lähdit ja jätit minut.ehkäpä isälläsi on nyt myöskin avuttomuuden tunne ja pelko tulevaisuudesta.valitettavasti se purkautuu jokaiseen joka on lähellä.keskustelkaa ja yrittäkää sinnikkäästi ymmärtää isäänne,tulee aika jolloin hän hyväksyy tapahtuneen.voimia teille oman surunne kanssa ja ette tarvitsisisi yhtään ylimääräistä painolastia vielä siihen lisäksi.
välillä kaikkea niin paljon. Tätä paska elämää, kun äiti ja isä piti ottaa niin aikaisin pois. Vihaan viinaa,vihaan - koska molemmat kuolivat alkoholin takia. Vihaan välillä äitiäni - että hän meni tekemään saman virheen kuin isä aikoinaan. Vihaan isääni - miksi joit niin paljon että kuolit?
Vihaan itseäni - miksi en osannut auttaa. Miksi en pystynyt estämään tätä?
Pelottavaa olla niin täynnä vihaa.
Ehkä viha helpottaa,jos opettelet pikkuhiljaa hyväksymään menetyksesi. Yritä ajatella, että kukaan ei elä "ikuisesti", me kaikki kuollaan joskus pois. Kuka ennemmin, kuka myöhemmin. Jokaisella meillä on ihan oma aikamme elää ja olla täällä. Ja kun kuoleman aika tulee, ihminen on oikeasti ihan voimaton sen edessä.
Emme pysty estämään kuolemaa, emme mitenkään silloin, kun sen aika on tullut jonkun kohdalle. Näin se vain menee. Yritä sopeutua elämään ilman vanhempiasi, armahda itseäsi, ja jatka elämääsi heidän kauniita muistojaan vaalien. Näin he toivoisivat sinun tekevän. Älä pilaa elämääsi vihalla ja katkeruudella. Voimia sinulle, oikeasti.