Oon ollu vasta vajaan viikon au pairina ja on jo moneen kertaan iskenyt hirveä koti-ikävä. Muuten varmaakin tää helpottais, mutta Suomessa mua odottaa poikaystävä ja haluisin niin hänen luo. Tää tuntuu aivan toivottomalta, koska mulla on tosi ihana perhe ja kaikki muut on mennyt hienosti. Yritän jaksaa päivän kerrallaan ja toivon että tämä kaipuu helpottaisi pian. Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa jo kaksi vuotta ja suunnitelmiin kuului että olen täällä vuoden.
koti-ikävä
au pair
113849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No voi sinua, tiiän että se on tosi hankala paikka..
Itse olen myös lähdössä au pairiksi, tosin vain pariksi kk. Missäs olet au pairina?
Oon hollannissa. Oon päätänyt nyt että oon ainenki tän kesän au pairina, niin katsoo sitten syksyllä et tuunko takas suomeen vai jäänkö tänne.
En vaa ole vielä kertonut isäntäperheelle suunnitelmista, ku oon ollu vasta vähän aikaa täällä.
niin just.. no toisaalta oot kyl aika lähellä et eihän se kauhee olis jos vaikka sais järjestyy pienen visiitin suomeen.. :)
Itel vaan helppo ku ei oo nyt miestä (ainakaan vielä), niin voi valppain mielin lähtee..
vaikka perhettä ja varsinkin 2 vuotiasta siskoa...
ens viikolla lähen itekki, tosin britteihin.
niin, et perhettä ja pikkusiskoo tulee ikävä. :D
Oma poikaystäväni lähti pari vuotta sitten "puoleksi" vuodeksi maapallon toiselle puolelle vaihtoon. Ensimmäiset viikot ja pari ekaa kuukautta oli pahimpia, mutta kun erossa oloon tottu, ei se tuntunu kummastakaan enää niin pahalta. Yhteyttä pidettiin päivittäin netin kautta ja soiteltiinkin melko usein. Puolenvuoden jälkeen menin ite käymään poikaystävän luona kun se olikin päättäny jäädä sinne täydeksi vuodeksi. Siinä vaiheessa toinen puolvuotta tuntu hirveeltä ajatukselta, mutta toisaalta jo tiesi, että loppujenlopuks aika menee tosi nopeesti ja että millasta se erossa olo on. Näin jälkeenpäin ajateltuna ero oli yllättävänkin helppo (tietty sitä autto mun kaks käyntiä siellä) ja oli aika hyvä testaus suhteen vakavuudelle. Ja sen verran hyvin se ero kestettiin, että nyt oon sitten minä vuorostani 3kk au pairina ja poikaystävä kotona:)
heippa.
oleilen itse keski-euroopassa myös, ja poikaystävä on suomessa. takana on nyt nelisen kuukautta ja hengissä ollaan :) alku on hankalaa, ensimmäiset viikot pahimpia, mutta kun tapaat uusia ystäviä ja voit jakaa asioita ja saat ajatukset muualle, niin pikkuhiljaa alkaa helpottaa. tottakai hirveä ikävä ja kaipuu toista kohtaan iskee välillä, mutta se on ihan luonnollista. yhteyttä voi pitää tiivistikin netin kautta, joten mulle ainakin fyysinen ikävä on ollut pahin. kun ei saa olla siinä toisen vierellä. mutta tosiaan, hollanti ei ole kovin kaukana kuitenkaan, varmasti voitte järjestellä vierailuja puolin ja toisin. olen itse lähdössä suomeen hetken päästä, jota olen odottanut kovasti. sitten taas paluu takaisin tänne. paljon jaksamista sulle, toivottavasti pystyt nauttimaan au-pair vuodestasi. se helpottaa kyllä.
anna
hei vaan teille kaikille koti-ikävää poteville... kun maailamlle lähtee ne kotimaahan jää muutakin ku poikaystävät.. perheet, ystävät ja kaikki mikä on aina ollu tärkeetä. mut se et lähtee on yleensä kasvun paikka. varmaan alussa tuntuu pahalta ku on erossa toisesta ja ei välttämättä heti ees helpota.. mut ajan kanssa ja tkee sen päätöksen vaan et tänne on tultu ja täällä ollaan se vuos. mun mielestä se osottaa vaan sen suhteen lujuutta jos kestää sen erossa olon. jos ikävän takia lähtee pois ni se on heikkoutta.. nykyään on kaiken maailman skypet sun muut ni yhteydenpito on helppooo... älä luovuta vaan näytä ittelles ja muille et susta on siihen. mä en ois ainakaa voinu lähtee pois kesken vuoden, muuten olisin pitäny itteeni luuserina ja voin sanoo et niin muutki:) voimia ja jaksamista..
Olisi hullua jos koti-ikävää ei olisi. Muista ettet ole sen kanssa yksin, sillä esimerkiksi täällä kirjottelee tyttö Afrikasta ja mies Suomessa. Kolme kuukautta takana ja kaksi edessä, aika ajoin on niin kovin vaikeaa mutta kuitenkin sen kaiken arvoista. Voimia jaksamiseen!
Joo, mulla oli 2 ensimmaista viikkoa sellaista etta itkin melkein joka paiva. en tajua miten mulla saattoi olla niin kova koti-ikava. nytten suomen vierailun jalkeen, ensimmainen viikko takana ja kauhea ikava kotiin. itku saattaa tulla vain yhtakkia vaikka mikaan ei olisi pielessa. varsinkin ajat jolloin olen yksin host familyn kotona ja ei ole mitaan tekemista on kammottavia!
tuntuu ettei kellaan muulla voi olla nain ikava kotiin ?? voiko?
Koti-ikävä yllättää helposti ulkomailla. Silloin lueskelen kotimaan nettiuutisia tai katson Suomen televisiota. Aikaero ei juurikaan haittaa, kun esimerkiksi tvkaista.fi tallentaa parin viikon ohjelmat katsottaviksi milloin huvittaa. Ja tekstitettynä
Ei telkku kavereita korvaa, mutta auttaa kuitenkin.
Täältä saa systeemin ilmaiseksi kokeiluun
http://www.tvkaista.fi/runtoshop/
Aiemmin noilla oli hyvä viikon koeaika, mutta ei enää :( Toivottavasti auttaa ikävään!
Eikös kannapis ole laillista siellä?
Pistät kunnon töötin suoneen niin helpottaa varpilla vähän.