erosin jossa oli väkivaltaa vuosikymmeniä.
Jo alusta asti,kuitenkin uskoin, että jos minä olen ns.kunnon ihminen ei ole väkivaltaa.
Mutta vaikka kuinka olin kunnon ihminen,sitä oli.
Miksi?
Kävin töissä,pidi lapset hiljaisina,ettei häiritse vanhempaansa,ja silti sain kuulla olevanoi huono,koko ajan huono,jopa päälleni sylki,löi,riuhtoi tukasta,ihkaili että kuolen milloinb vaan,ahjoi ulos kodista,hän oli ihan selvinpäin kun minäkin.
Olinko tyhmä,kun erosin lopulta,joskin ystävän avituksella sillä muuten en olisi siihen pystynyt,jatkuvan pelottelun alla eläneenä.
Jo alusta asti,kuitenkin uskoin, että jos minä olen ns.kunnon ihminen ei ole väkivaltaa.
Mutta vaikka kuinka olin kunnon ihminen,sitä oli.
Miksi?
Kävin töissä,pidi lapset hiljaisina,ettei häiritse vanhempaansa,ja silti sain kuulla olevanoi huono,koko ajan huono,jopa päälleni sylki,löi,riuhtoi tukasta,ihkaili että kuolen milloinb vaan,ahjoi ulos kodista,hän oli ihan selvinpäin kun minäkin.
Olinko tyhmä,kun erosin lopulta,joskin ystävän avituksella sillä muuten en olisi siihen pystynyt,jatkuvan pelottelun alla eläneenä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kirjoitusvirheeni,jotenkin vieläkin?,erosta vuosia,olen pois tolaltani,kuin pelkäisin,mitä hän sanoo?
Mistä sain mallin,valitettavasti omalta äidiltäni,mutta en syytä,luulin että pitää kestää,kestää ja kestää..
Olinko liian heikko,en kestänyt vaan erosin.
Kerroin tämän siksi,että väkivalta ei loppunut,vaikka kuinka rakastin?
Olit rohkea kun teit sen.Et ole heikko
missään tapauksessa.Sinun on ajateltava
itseäsi ja lapsiasi.Sinulla on vain yksi
elämä.Älä välitä kirjoitusvirheistä,minua
ei häiritse.
Olen kokenut aivan saman kuin sinäkin,
17 vuotta olin sylkykuoppi,nyrkkeilysäkki
ym.henkinenväki valta päälle.
Erosin,mutta joittenkin ihmisten mielestä
tein väärin.Ukko syytti kaikesta minua,
ja ihmisille näytteli hyvää.
Paska mikä paska.Siinä ei rakkaus auta
jos toinen lyö.
Minulla se muuttu pikku hiljaa vihaksi,
vihasin niin paljon sitten lopussa.
Ihmisen ei tarvitse kestää sellaista,
sitä ei muut ymmärrä kuin se joka
on sen kokenut.
Siinä menee aikaa parantua haavoista,
mutta ne ei häviä milloinkaan.Ne
tulevat aika ajoin pintaan.
Sitä olen vain itselleni hokenut,
miksi en lähtenyt jo aijemmmin.
Mutta sitä on niin sinisilmäinen
ja toivoo että toinen muuttuu.
Mutta se on vain harhaa,ei se muutu.
Anteeksi pyytää ja lupaa lupaamistaan
olla lyömättä.Mutta kohta tulee
turpaan uudelleen.
Minäkin yritin olla mahdollisimman
huomaamaton pidin lapset hiljaa
kun oli kotona ja passisin kuin
keisaria.Missään en saanut käydä,
muuta kuin töissä.
Aivan oikein teit,ÄLÄKÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA
SYYTÄ ITSEÄSI SIITÄ.
kIRJOITA JOS HALUAT,VOINKO JOTENKIN
AUTTAA SINUA.PUHUMALLA ASIAT AINAKIN
HELPOTTAA.
tuntuu olo paremmalle kun sain näin kannustavan palautteen,eli ihan samanlaista oli minullakin.
Tuo kans:passasin kun keisaria,ihan kun omasta elämästäni.
Lopulta tajusin, että on vain tämä yksi elämä ja vaikka välillä tulee kaikki painajaisena mieleen,elän kuitenkin rauhallista elämää tällä hetkellä.
Kukaan toinen ei voi ymmärtää,jos ei ole samanlaista historiaa,näin se on.
Jaksetaan ja pitkästä aikaa kevätkin on ollut valoisa,aiemmin olin aina masentunut ja en osannut iloita oikein mistään.
jatkuvan pelon alla.
Sitten sanoin seuraava kerta on sitten viimeinen.
X-mies särki astioita heitti ruuat seinille ja kaksi lastamme huusivat pelosta hysteerisinä. Heitti minut seinälle rinnuksista, vaatteeni repesivät.
Soitin poliisin hakemaan, kun vietiin sanoin tämä oli se viimeinen kerta.
Isäni oli saman moinen näin hakkaamiset kuitenkin aina "puolueettomin" silmin äiti ärsytti isää.
Uskoin, kun en tee niin, ei väkivaltaan ole syytä. X-miehen isä varoitti ja kertoi itse pelkäävänsä poikaansa varsinkin humalassa.
Syyllinen tai syytön, kenenkään ei tarvitse olla hakattavana tai pelätä kotonaan.
Teit aivan oikein..Itse elin aikoinani 4 vuotta suhteessa jossa minua jatkuvasti sorrettiin, hakattiin ja haukuttiin..
Ja lopulta se suhde sitten päättyi, mutta niin ikävällä tavalla että minulla oli kuolema lähellä..
Silloin ei ollutkaan enään kyse pelkästä uhkailusta..
Mutta nyt kun olen elänyt ilman miestä, tuntuu että ratkaisu olis pitäny tehä sillon paljo aikaisemmin, mutta ehkäpä kohtalo päätti että näin teki ratkaisustani helpomman!
Kukaan ei todellakaan ansaitse tuollaista kohtelua!
Jokaisella pitää löytyä sen verta omaa päätä, ettei anna itseään kohdella noin..Nyt mietit että helppo se on sinun sanoa?
Mutta sanon sen nyt omasta kokemuksesta, itse olin joskus liian sinisilmäinen, nyt tiedän miten haluan että tuleva kumppani minua kohtelee..
Täällä eletään vain kerran, sääli on jos sen tuhlaa johonkin paskaan..Kun tosissaan niitä parempiakin vielä on..
Minä myös rakastin, mutta aina se ei vaan riitä..
Toisaalta mietin olinko itsekki vain tottunut jo kaikkeen siihen?
Ehkä, mutta nyt tiedän ettei toinen voi rakastaa minua jos yrittää tappaa.
Ei se ole mitään rakkautta..
Itse rakastan nyt elämääni ja lapsiani enemmän kuin mitään..Se oli minulla herätys, ja nyt tiedän miten elämäni täällä käytän..