Kirjoitin täällä kauan sitten omasta kokemuksestani ja haluan kirjoittaa sen uudelleen teille sureville, joista jotkut kyllä uskovat seuraavan:
Vuonna 1997 menetin henkeni melkein kokonaan tai sitten menetinkin sen hetkeksi, mutta palasin takaisin.Sairaalassa menetin jo verenkiertoni lihaksista, silmistä ja lopuksi korvistakin, olin siis liikuntakyvytön, sokea ja mykkä, enkä reagoinut mihinkään, minun luultiin kuolleen.
Samaan aikaan olin ensin täällä, sitten koitti muutaman sekunnin musta hetki, kun mieleni eli sieluni irtaantui ruumiista, jäljellä oli hetken vain tietoisuus, ei muuta.Sitten koitti valo ja huomasin istuvani Jumalan sylissä.Hän piti minua täysin lapsenaan ja itseään isänäni, niinkuin maallinen isäni täällä minua piti.Olin siitä hieman yllättynyt, mutta sen parempaa olotilaa ei ole, suunnaton onnellisuus, levollisuus ja rauha, niinkuin ihan pienellä lapsella, joka kaikessa luottaa vanhempiinsa mutta moninkertainen tunne maanpäälliseen verrattuna, ikuista onnea.
Koko taivaan väki oli tullut minua vastaan ja kaikki hymyilivät ja riemuitsivat niin paljon kun jaksoivat tulostani, sillä minua oli odotettu ja se oli kerrottu heille, että olivat tienneet tulla vastaan.Ja he olivat odottaneet minua sinne jo kauan, riemu oli sellaista kuin jos joku rakkaista edesmenneistämme nyt tulisikin takaisin, menisimme onnesta sekaisin.He siis selvästi tietävät meidänkin olevan tulossa sinne ja odottavat meitä mutta eivät ymmärrä olevansa kuolleita, koska eivät ole vaan elävät.Siellä minä olin kuin täällä, mutta taivasruumis on kevyt ja ilmava,ei mitään vaivoja.Olin otettu vastaanotosta,ei minua missään koskaan ole odotettu sellaisen riemuitsevan väkijoukon vastaanottaessa täällä.Olo oli ihana ja autuas,halusin kaikin voimin olla siinä ihanassa olotilassa ja olisin jäänyt sinne, ellei minulla olisi ollut pientä vauvaa.Kokosin aivan äärimmäisen tahdonvoimani ja pyysin Jumalalta, että voisinko vielä sittenkin palata, vauvani takia.Jumala pahoitti vähän mielensä (uskomatonta!) mutta kysyi vielä kerran, että enkö sittenkin haluaisi jäädä sinne, kun Hän on siellä kaiken niin hyvin järjestänyt mutta pysyin kannassani ja edesmenneet pettyivät myös hiukan.Tunnelma kuitenkin parani, kun lupasin tulla seuraavalla kerralla takaisin ja jäädä sinne.Silloin kaikki hymyilivät jälleen ja murhe lähdöstäni oli poispyyhitty.Jumala lupasi ja samalla heräsinkin sairaalassa, tunsin fyysisesti miten aivoihini ryöpsähti verta, joka palasi korviin, silmiin ja lihaksiin,näin, kuulin ja pystyin liikkumaan jälleen.En tajunnut missä olin, kesti hetken kysellä että missä olen ja miksi.Ensimmäinen jonka näin, oli järkyttynyt lääkäri, valkoinen kuin lakana, joka sanoi "Luulimme, että menetimme sinut, ei tällaista tapahdu.Lääketieteellinen ihme! Sitten huoneessa olijat sopivat keskenään, etteivät ikinä kerro tästä kenellekkään, eikä kukaan uskoisikaan.
Luulen itse, että todella kuolin ja heräsin henkiin jälleen.Ei sitä tietenkään kovin moni täälläkään usko.En siis käynyt kuoleman rajalla vaan näin, mitä sen jälkeen on.
Eivät rakkaamme ole kuolleita, he elävät, mutta eivät täällä vaan siellä ja he tietävät teidänkin olevan tulossa sinne ja odottavat teitä.He tulevat vastaan kuolinpäivänänne.Tämä lohduksi teille, jotka ymmärtävät ja uskovat tämän kokemukseni.
Tämä tieto on auttanut valtavasti, kun olen joutunut hautaamaan omia rakkaitani, viimeksi isäni.
Vuonna 1997 menetin henkeni melkein kokonaan tai sitten menetinkin sen hetkeksi, mutta palasin takaisin.Sairaalassa menetin jo verenkiertoni lihaksista, silmistä ja lopuksi korvistakin, olin siis liikuntakyvytön, sokea ja mykkä, enkä reagoinut mihinkään, minun luultiin kuolleen.
Samaan aikaan olin ensin täällä, sitten koitti muutaman sekunnin musta hetki, kun mieleni eli sieluni irtaantui ruumiista, jäljellä oli hetken vain tietoisuus, ei muuta.Sitten koitti valo ja huomasin istuvani Jumalan sylissä.Hän piti minua täysin lapsenaan ja itseään isänäni, niinkuin maallinen isäni täällä minua piti.Olin siitä hieman yllättynyt, mutta sen parempaa olotilaa ei ole, suunnaton onnellisuus, levollisuus ja rauha, niinkuin ihan pienellä lapsella, joka kaikessa luottaa vanhempiinsa mutta moninkertainen tunne maanpäälliseen verrattuna, ikuista onnea.
Koko taivaan väki oli tullut minua vastaan ja kaikki hymyilivät ja riemuitsivat niin paljon kun jaksoivat tulostani, sillä minua oli odotettu ja se oli kerrottu heille, että olivat tienneet tulla vastaan.Ja he olivat odottaneet minua sinne jo kauan, riemu oli sellaista kuin jos joku rakkaista edesmenneistämme nyt tulisikin takaisin, menisimme onnesta sekaisin.He siis selvästi tietävät meidänkin olevan tulossa sinne ja odottavat meitä mutta eivät ymmärrä olevansa kuolleita, koska eivät ole vaan elävät.Siellä minä olin kuin täällä, mutta taivasruumis on kevyt ja ilmava,ei mitään vaivoja.Olin otettu vastaanotosta,ei minua missään koskaan ole odotettu sellaisen riemuitsevan väkijoukon vastaanottaessa täällä.Olo oli ihana ja autuas,halusin kaikin voimin olla siinä ihanassa olotilassa ja olisin jäänyt sinne, ellei minulla olisi ollut pientä vauvaa.Kokosin aivan äärimmäisen tahdonvoimani ja pyysin Jumalalta, että voisinko vielä sittenkin palata, vauvani takia.Jumala pahoitti vähän mielensä (uskomatonta!) mutta kysyi vielä kerran, että enkö sittenkin haluaisi jäädä sinne, kun Hän on siellä kaiken niin hyvin järjestänyt mutta pysyin kannassani ja edesmenneet pettyivät myös hiukan.Tunnelma kuitenkin parani, kun lupasin tulla seuraavalla kerralla takaisin ja jäädä sinne.Silloin kaikki hymyilivät jälleen ja murhe lähdöstäni oli poispyyhitty.Jumala lupasi ja samalla heräsinkin sairaalassa, tunsin fyysisesti miten aivoihini ryöpsähti verta, joka palasi korviin, silmiin ja lihaksiin,näin, kuulin ja pystyin liikkumaan jälleen.En tajunnut missä olin, kesti hetken kysellä että missä olen ja miksi.Ensimmäinen jonka näin, oli järkyttynyt lääkäri, valkoinen kuin lakana, joka sanoi "Luulimme, että menetimme sinut, ei tällaista tapahdu.Lääketieteellinen ihme! Sitten huoneessa olijat sopivat keskenään, etteivät ikinä kerro tästä kenellekkään, eikä kukaan uskoisikaan.
Luulen itse, että todella kuolin ja heräsin henkiin jälleen.Ei sitä tietenkään kovin moni täälläkään usko.En siis käynyt kuoleman rajalla vaan näin, mitä sen jälkeen on.
Eivät rakkaamme ole kuolleita, he elävät, mutta eivät täällä vaan siellä ja he tietävät teidänkin olevan tulossa sinne ja odottavat teitä.He tulevat vastaan kuolinpäivänänne.Tämä lohduksi teille, jotka ymmärtävät ja uskovat tämän kokemukseni.
Tämä tieto on auttanut valtavasti, kun olen joutunut hautaamaan omia rakkaitani, viimeksi isäni.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minä olen kovasti RAAMATTUA lukeva ihminen..ja JUMALAAN USKOVA myös, uskon henkimaailmaan yms. jne.jne.-Mutta MISSÄÄN kohtaa ei tueta kuoleman jälkeistä elämää minään henkiruumiina Raamatussa,siellä puhutaan vain ettei kuoleet tunne mitään ei ajatusta, ei tekoa tuonelassa jonne me menemme ja kuolema tarkoittaa kaikkien elin toimintojen lakkautumista eli sielu lakkaa elämästä (sielu on raamatun mukaan meidän veri )
KUOLLEET EIVÄT TIEDÄ MITÄÄN !!!-Raamatun mukaan Jumala herättää meidät viimeisenä päivänä jotka olemme hänen muistissaan, ennemmin me ei olla hänen kanssaan .. missään tekemisessä hänellähän on jo oma järjestönsä siellä mm. enkelit..jne,
EN HALUA LOUKATA KOKEMUSTASI TAI MUUTENKAAN mutta ei sinun ole täytynyt olla kuollut...ei tollasia asioita voi lääkärit sopia ettei ikinä kerrota kenellekkään...sinulla on voinut olla jokin ruumiista irtautumis kokemus( mahdollisesti) ja joskus voi sattua tuonkin tyyppisiä siinä...en siis epäile ettetkö olisi jotain kokenut mutta aika uskomaton on kertomuksesi että olisit KUOLLUT
joskus elvytetään kyllä ja saadaan henki takas mutta tuo taivallinen kokemus on jo aivan Raamatun vastainen-siellä ei tueta kuolemanjälkeistä elämää muuna kun tiedottomuutena.
käännöksissä on poistettu jälleen syntymisoppi.
Jälleen syntymisoppi on poistettu,kun ihmiset rupesivat pelkäämään ja panikoimaan.
Joskus 500-luvun alussa on ollut pappien kokous, jossa on tehty alkuperäisen kirjaan jälleen syntymisopin pois jättäminen.
Saahan sitä Raamattua lukea ja lukea, mutta kokemuksia toisilta ei voi sulkea pois sen kirjan varjolla.
Ihanaa, että täällä kerrotaan kerrakin todellista asiaa kuoleman jälkeen olevasta elämästä.
Niin henki-sielu oli siis valossa, minne se kuoltua sitten menee?
jos ei ylös antajansa luo.
Jos elämää ei ole kuoleman jälkeen, niin miten voi tuhansia vuosia kuolleena ollut herätä henkiin haudasta, jossa ŕuumis on mätäntynyt mullaksi.
JAAHA MISTÄ SINÄ SEN MUKA TIEDÄT papithan yleisestikkin puhuu täyttä pas... Raamattua lukemalla kannesta kanteen tulee AIKA selvyys mitä tää homma täällä niiku yleensä on-kokemukset joiltakin yksittäisiltä ihmisiltä voidaan luokitella joka hallusinaatioksi tai psyykkisesti sairaaksi YLEENSÄ nehän uskoo ja näkee ihan mitä tahansa...
sie voi ne ihanuudet ihan tosissa si jättää tai uskoo mitä hölynpölyä tahansa -RAAMATUN MUKAAN HENKI/SIELU KUOLEE SITÄHÄN EI OLE OLLUT ENNEN SIKIÄMISTÄ JA KUN SE ELIMISTÖSTÄ POISTUU IHAN SAMA ASIA..ei kuollut mene yhtään minnekkään sitä ei vaan ole.. epäiletkö sinä kaikkivoipaa taivaanisää joka on kaikkeuden luoja ettei se nyt yhtä ihmistä osaa uudestaan tehdä jos haluaa? raamatussa sanotaan että kuolleet saavat uuden ruumiin koska entinen on ehkä jo kerennyt mädäntyä mutta se ihminen on täysin sama joka muutoin kuoli..näin kerrotaan siellä ja musta ittestäni asia on ihan ok ei me kuollessa olla mitään enkeleitä eikä muitakaan hihhulaisia ...MUTTA SE ONKIN NIIN PITKÄ STOORI kun ja jos viittii uhrata elämästä 24-vuotta RAAMATTUUN on se aivan ihana kirja joka opettaa meitä aika hyvin suhtautumaan asioihin aika järkevästi ...siis olisi ihana ylösnousemus olemassa...jes ihanaa kaikki kuolleet saavat vielä elämän eikö se olekkin aika hieno asia.SIIS tuhansia vuosia voi saada uudelleen elämän miksei voisi se maallinen tomumaja ei sitä tasan tarkkaan estä...se ihminen itsessään jos on ollut Jumalan mieleen saa uuden elämän niinku Aabel Nooa
ym...ym..sieltä asti tiedetään jotka vielä saa sen jo uuden ruumiin vaikka he kuolivat jo yhdesti....se ei oo lopullista.MINÄ USKON LIKEMIA ASIOITA NÄIN ja olen ONNELLINEN ASIOISTA että näin on.
on kokenut jotain noin hienoa, miksi epäilet?
Taivas on varmasti sellainen, minkälaiseski hän sen kuvaili.
Toki sinä häntä loukkaat sanoillasi.
Usein nään unta tuosta maailmasta!
Olen jotenkin joutunut ihan kuin eri maailmaan ja kun katselen ympärilleni huomaan, että siellä on tuttuja ja läheisiä jotka ovat kuolleet mm. isäni.
Kun yritän lähteä kotiini, isä sanoo että täältä ei päästä ihmisten maailmaan...
Tällaista unta nään aika-ajoin, mikä on pistänyt ajattelemaan...
taivasunen. voi olla että se oli vain jotain kuumehourailua, mutta se on jäänyt mieleeni todellisena.
en tiedä voiko sitä sanoa edes uneksi, koska se oli vain vilaus jostain kaukaisesta. ensin oli aivan valkeaa, sitten valkeus hälveni ja näin silmänkantamattomiin kesänvihreää nurmea ja kukkia, sinisen pilvettömän taivaan. siellä ei ollut ketään. sitten valkeus tuli taas, ja heräsin.
muistan kuinka sanoin äidilleni, että tiedän millaista on taivaassa.
Nurmi ja kukat yms.yms. tarvitsevat täysin maapallon kaltaisen kasvuympäristön ollakseen ja kukoistakseen niikun meidän planeetta on...siis missä muualla on samankaltaiset kasvuolosuhteet kun meillä? menkää ja miettikää kaikenlaisiin uskomuksiin joskun täysin Faktaa ja todellista ..jokaisen mieli kun tekee tepposen.
se on minun mielipiteeni. minusta ei ole olemassa tiettyä taivasta, johon kaikki pääsevät. jokaisella on omanlaisensa taivas, juuri sellainen paikka mistä he haaveilevat. jokainen uskokoon taivaan olevan juuri sellainen kuin he itse tahtovat.¨
joten minusta näiden henkilöiden kokemukset saattavat hyvin olla totta. mm. nimimerkki tyttö*:n näkemä taivas voi olla täysin aito, hänen taivaansa.
sanotaanhan sitä, että eläinten taivaskin olisi suuri nurmikenttä ja pilvetön taivas ;)
mitä unessani nään, ei ole nurminen eikä kukkainen, sitä ei vaan osaa selittää se on niin erilainen maailma, mutta untahan se vaan on tietenkin, vaikka niin toden tuntuinen...
"KUOLEMAN JÄLKEINEN OLOTILA
Jos me olisimme kuolemanpelosta vapaita ja uskaltaisimme vastustamatta liukua pois fyysisestä kehostamme , olisi kuolema sekä helppo että kivuton. On eläimiä, jotka säännöllisesti vaihtavat nahkansa ja perhonen tulee kotelostaan ja levittää siipiään ja tuntosarviaan, jotka antavat sille aivan toisenlaisen luonteen. Lyhyen lepotauon jälkeen perhonen on valmis aloittamaan uuden elämän. Jos oikein tämän ymmärrämme, voi kuolema olla ihmiselle samankaltainen tapahtuma. Monet vanhat ihmiset, jotka ovat elämäänsä tyytyväisiä, mutta eivät pelkää kuolemaa, vetäytyvät vähitellen itseensä valmistautuen siten tulevaan muutokseen. Kun se sitten tapahtuu, he siirtyvät toiselle puolelle rauhallisesti ja hiljaa.
Jos siis tiedämme mitä edessä on, ei siirtymisessä ole mitään pelottavaa.
Joka yö voimme jättää fyysisen kehomme ja unitilassa saada kokemuksia hienommista kehoistamme. Unen ja kuoleman välinen ero on siinä, että unen aikana fyysisen kehon ja unitietoisuuden välillä on vahva side. Jos jotakin hälyttävää tapahtuu, joko unitietoisuudelle tai keholle joka nukkuu sängyssä, tajunta (tietoisuus) kiiruhtaa takaisin kehoon ja herättää sen. Kuolemassa eetterikehon ja hienompien kehojen välinen yhteys katkeaa lopullisesti, eikä tajunta voi enää siirtyä fyysiseen kehoon takaisin. Ihmiselle, joka aina samaistaa itsensä fyysiseen kehoon, tämä voi olla hyvin kivuliasta ja hän ponnistelee kovasti voidakseen säilyttää otteensa aineesta, koska hän eivät ymmärrä, että hän voi olla olemassa ilman fyysistä kehoa. Äkillinen kuolema, vaikkapa shokin tai lyhyen sairauden seurauksena, voi myös aiheuttaa vaikeuksia, koska ero fyysisestä kehosta on yht’äkkinen ja raju.
”Kuollut” tarvitsee lepoa ja rauhaa sisäisemmissä maailmoissaan, jotta hänen ajatus- ja tunneluontonsa ehtii tottua nopeaan muutokseen.
Esirukousten arvo kuolleitten puolesta on siinä, että ajatuksemme ja tunteemme voivat vielä saavuttaa toisella puolella, astraali- tai mentaalimaailmassa olevat läheisemme, Jos me tämän ymmärrämme, voimme antaa heille paljon apua. Voimme välittää heille rauhaa, rohkeutta ja rakkautta.
Ruumiiden polttohautaus, joka on länsimaissa nopeasti yleistymässä, auttaa siirtyvää osaa nopeasti sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Koska fyysinen keho tuhoutuu siinä nopeasti ja täydellisesti, myös sen eetterinen vastine hajoaa. (Otaksuma: Arkkuhautauksessa eetterikeho jää siihen paikkaan missä ruumis säilytetään, tai mihin ruumis on haudattu. Tähän käsitykseen perustuu vanhanajan kolmen päivän ruumiinvalvojaiset. Kerrotaan, että uutena tulokkaana voi kuolleen eetteriruumis joutua muiden fyysisen puolen kanssa yhteyteen pyrkivien olioiden käyttöön. On olemassa maasidonnaisia olentoja, jotka ovat pystyneet jäämään tänne pitkään fyysisen kuolemansa jälkeen oman tai muiden eetteriaineen avulla. Tällainen ei ole toivottavaa.) Kuoleman jälkeen tajunnan on vetäydyttävä pois maanpäällisestä elämästä, eikä pyrittävä takaisin elämään. Siksi teosofia varoittaa ihmisiä meedioiden avulla yrittämästä kuolleitten kanssa yhteyksiin. Jos opimme hallitsemaan surumme ja kaipuumme ja hiljaa ja rauhallisesti lähestymään ajatuksissamme rakkaitamme, jotka hiljattain ovat jättäneet fyysisen maailman, voimme usein aavistaa heidän läheisyytensä – ainakin jonkin aikaa. ”Ikuisesti elävät”, joita maan päällä kuolleiksi sanotaan, ovat läsnä”.
Kuoleman jälkeen alkaa nopeasti unen ja levon kausi, joka on vaihtelevan pituinen riippuen levon tarpeesta ja sisäisen tietoisuuden asteesta. Se, jolla on jotakin tietoa elämästä niillä tasoilla ja on oppinut unitilassa liikkumaan hienommilla tasoilla, herää yleensä pian. Koska hän tuntee toisen puolen olosuhteet, hän tottuu pian uuteen olotilaan ja fyysisen kehon menettämiseen eläen rikasta elämää sillä tasolla, joka vastaa hänen kehitystasoaan maan päällä. Valitettavan harvat ihmiset ovat sen tason saavuttaneet. Useimmat tuovat mukanaan syvään juurtuneet ajatukset ja tunteet fyysiseltä tasolta. Nämä vaikuttavat mentaali- ja astraalikehoon ja luovat niille tavallaan kovia kuoria ja kerrostumia, jotka hajoavat vasta vähitellen.
C.W. Leadbeater ja muut selvänäköiset henkilöt ovat tutkineet ja selittäneet kuoleman jälkeistä elämää. Teosofinen kirjallisuus sisältää tästä jonkin verran aineistoa. Lisäksi on olemassa joitakin ilmoituksia, joita sanotaan poismenneiden henkilöiden sanelemiksi. Monet näistä sanomista ovat useissa kohdin ristiriitaisia. (Huom. Onkin muistettava, että nämä sanomat ovat tulleet eri kehitysvaiheissa olevien ihmisten kautta. Nämä ihmiset osaavat kuvata vain omia kokemuksiaan ja sen, minkä heidän oma menneisyytensä on heille suonut)
Tämän ajan lehti-ilmoitukset kauppaavat meedioapua ja ennustamista sivukaupalla. Sen vuoksi jokaisen on käytettävä omaa erottamiskykyä eikä pidä uskoa, että jokainen ”ylifyysisellä” tavalla meille tullut sanoma ilmaisisi absoluuttisen ja universaalisen totuuden.
(Arvio: Kuoleman jälkeinen elämä voitaneen jakaa kolmeen eri vaiheeseen, jotka seuraavat toisiaan. Ensiksi tulevat alempien astraalimaailmojen kokemukset, joskus ”kuumaksi tai kylmäksi helvetiksi” nimitetyt. Ne, jotka maaelämän aikana esimerkiksi ovat omistautuneet saituudelle, himokkuudelle ja itsekkyydelle, jäävät sinne kunnes nuo taipumukset ovat asteittain kuluneet pois. He kohtaavat ajatusmuodot, joita he ovat maaelämän aikana luoneet ja ne ovat heidän ympäristönsä tässä toisessa maailmassa. He hahmottavat ja kokevat ympäristönsä tämän karkean aineen kautta, jota he astraalikehoonsa ovat keränneet. Jokainen kokemus on täsmälleen sellainen kuin miksi he ovat sen luoneet. Luomme siis nykyisyydessä oman ”kiirastulemme”.
Sen mukaisesti, kun elämä kietoutuu sisäänpäin, karkeampi aine hajoaa astraalikehossa ja kun se ei enää vedä sielua alaspäin, tämä siirtyy seuraavaan maailmaan, missä uusi tietoisuuden kerrostuma nousee pintaan määräten sen kokemukset. Se, joka maaelämänsä aikana ei rakenna tietoisuuteensa sellaisia karkeita väreilyjä, jotka vastaavat alempaa astraalimaailmaa, ohittaa tämän vaiheen ”nukkuvana” tai tajuttomana ja siirtyy pian seuraavalle tasolle. Se on melko arkinen taso, missä meidän arkiset ajatuksemme ja tunteemme ovat materialisoituneet ympärillemme. Tämäkin on jonkinlainen kiirastuli tai puhdistusvaihe, missä hiotaan pois menneen elämän tottumukset. Tällä tasolla voivat poismenneet viipyä vuosikausia toistaen niitä tekoja tai kokemuksia, joista he ovat elämän aikana tulleet osallisiksi. Spiritistit nimittävät tämän tason korkeampaa kerrosta ”kesämaaksi”. Sen sanotaan olevan kauneuden maailma, missä kaikki henkilökohtaiset toiveet täyttyvät ajatusmuotoina omassa aurassa tai samalla tavalla ajattelevien yksilöiden kollektiivisena ajatusmuotona. Jos esimerkiksi ihmisellä on ollut maanpäällisen elämän aikana määrätynlainen ajatus taivaasta kuoleman jälkeen, vetäytyy tulija korkeammassa astraalimaailmassa muiden sellaisten pariin, joilla on ollut samankaltaisia käsityksiä ja heidän ajatusmuotonsa sulautuvat yhteen luoden taivaan, jollaista he ovat ajatuksissaan toivoneet.)
Todellista taivasmaailmaa, jota idässä nimitetään devakaaniksi, ei voida kokea ennen kuin kaikki persoonalliset tunteet on jätetty taakse. Tätä tilaa nimitetään usein toiseksi kuolemaksi ja siihen kuuluu syvällinen tietoisuuden tilan muutos. Tällöin sulaudutaan siihen osaan minää, joka kuuluu ikuisuuteen, eli päästään Minän yhteyteen, joka aina on kuulunut ikuisuuteen ja elää deevakaanisella tasolla. Mutta on hyvin vaikeaa kuvitella tätä tilaa, koska maan päällä pääsemme niin harvoin todellisen minän piiriin. Jokainen meistä on varmasti joskus kokenut absoluuttisen epäitsekkään rakkauden hetkiä, vaikkapa jonkin suuren antaumuksellisen asian yhteydessä, ajattelematta kunniaa tai kiitosta, tai epäitsekkäässä tiedon kaipuussa, pelkäämättä sitä, mitä uusi tieto voi tulla meiltä vaatimaan. Tällaisina hetkinä koetaan ikuisuutta ja koska ne ovat tavallisten aikarajoitusten tuolla puolen, ne palaavat meille kuoleman jälkeen pitkinä periodeina deevakaanissa (ansion mukaan).
Elämien pituudet maan päällä ja eri tasoilla kuoleman jälkeen vietetyt ajanjaksot vaihtelevat riippuen yksilöistä. Kehittymätön ihminen kokee ehkä vain hetken deevakaanista tasoa, kun taas (todellinen) filosofi, (todellinen) taiteilija tai itsensä unohtanut idealisti voi viipyä deevakaanissa hyvinkin kauan. He kokevat siellä uudestaan, syventävät ja rakentavat eteenpäin menneen elämän parhaimpia, korkeimpia hetkiä.
Lopuksi kaikki menneen elämän tulokset rekisteröityvät pysyvään atomiin, niin kuin kasvi talvella varastoi mahlaa ja elämänvoimaa juureensa. Elämänkierros on täyttynyt ja tajunta kääntyy taas ulospäin alkaen kerätä uuden jälleensyntymän rakennusaineita.
Kysymyksiä
1. Mikä on varsinainen ero unen ja kuoleman välillä?
2. Mikä on paras tapa hakea yhteyttä kuolleisiin?
3. Millä tavalla luomme itse taivaamme ja helvettimme.
4. Miksi tiedot astraalimaailmasta ovat usein ristiriitaisia?"
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm
Uskon täysin kokemaasi. Et ole ainoa. Kiitos, että jaksoit kirjoittaa ja jakaa tämän suuren lohdutuksesi minun kanssani. Tarvitsen sitä. Poikani itsemurhan jälkeen en jaksa elää muuten kuin uskoen siihen, että "jokainen päivä tuo minua lähemmäksi sinua". Kuoleman jälkeen me tapaamme. Onneksi näitä kokemuksia ei voi kukaan pyyhkiä pois. Olet kokenut sen, mitä kerroit. Ja piste. Ihan sama mitä muut sanoo, jotka ei usko. Minä uskon. Minulle kävi niin, että poikani ilmestyi itse minulle keskellä päivää vähän yli kuukausi kuolemansa jälkeen ja sanoi asioita,jotka lohduttavat minua vielä tänä päivänäkin. Koin sen itse, eikä sitä kokemusta minulta ota kukaan pois. Ihan sama mitä kommentoivat. Rauhaa ja Rakkautta Sinulle elämääsi
Otan osaa suureen suruusi.Pappani teki myös itsemurhan ollessani 4-vuotias.Surutie on itsemurhassa pitkä.
Tiedän, että olet voinut tavata poikasi ja hän on saanut lohduttaa sinua.Toivon hänen tulevan uudelleenkin.
Aina ennen minäkin luulin, että viimeisenä päivänä tapahtuva ylösnousemus tapahtuu niin, että se koskettaa kaikkia yhtäaikaa.Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen Ylösnousemus ja Elämä".Ainakin minun ylösnousemuskokemukseni tapahtui minun silloisena viimeisenä päivänäni.Sen jälkeen tulee vielä se viimeinen tuomio, jossa kaikki ovat koolla,väliaikaa ei olla "ei olemassa"-olomuodossa, vaan yhtä elävinä kuin täällä.Se "taivasruumis" on aineeton.Siellä ollaan ikäänkuin "henkinä", sen ikuisuuskestävän ruumiin saa vasta viimeisellä tuomiolla,kukin tekojensa mukaan, kuka saa, kuka ei.
Näet poikasi vielä, hän tulee sinua vastaan, kun aikasi koittaa.Jumala on Armo.Todellakin, joka ainoa päivä vie sinua hänen luokseen.
Rakkautta myös sinulle ja teille kaikille!
Ja muistetaan myös se, että Jumala on Rakkaus ja Armo. Ja Jeesus puhuu meidän puolestamme Isälleen. He yhdessä pitävät meistä huolta. Itsellä on niin levollinen olo, kun tietää, että on olemassa Hän, johon voi täysin luottaa. Ihmisiin kun ei voi...surku.
Tää palsta alkaa tuntumaan jotenkin sellaselta HARHOJEN hölinöiltä.-Miten teille kuolleet muka ilmestyy?- Meikäläiselle yksikään kuollut lähinomainen ei ole ilmestynyt...ikinä...ei eikä varmaan ilmesty.Minä en toiveajattele moisia mahdollisuuksia...en siis saa mitään harhoja..tuonpuoleisesta. ja jos saisinkin olisin sitä mieltä että nyt on ruuvit löysällä.
Niinhän sä luulet, kun et ole kokenut mitään.:-)
Kirjoitat LUULOJA ja OLETTAMUKSIA, kun et ole kokenut mitään. Eli sinulla ei ole TIETOA.
Meillä on kokemuksen mukana tullut TIETO. Sinullakin olisi, JOS olisit kokenut. Mutta kun et ole. Sori vaan. Ja jos sinä kokisit saman kuin minä, niin ET VARMASTI VOISI SEN JÄLKEEN LUULLA, ETTÄ RUUVIT ON LÖYSÄLLÄ! Silloin tietäisit, että kysymyksessä on VARMA ASIA.
Tämä on sellainen asia, että ei sitä voi käsittää muut kuin itse kokeneet.Ihan ymmärrettäviä kummeksuntoja, en itsekään olisi ikimaailmassa ennen uskonut, että se on mahdollista ennen kuin itse koin.Monta lähiomaistakin kuoli, eikä ikinä mitään sellaista tapahtunut.Ennenkuin sitten keväällä 2006.Mitään en nähnyt, enkä kuullutkaan, mutta tunsin ja tiesin, että siinä hän on ja tiesin myös, mitä asiaa hänellä oli.Voi kun näkisin myös, mutta olen niitä jotka eivät näe,aistivat vain.
Mun ei auttais kun mennä sairaalaan, sit jos alkaisin kokea tollasta....No mulla yksi "ms" tuuttava höpötti joskus tollasista kokemuksista ja oli hoidossa jatkuvasti...todettiin parantumaton maanis-depressiivinen ms:s tauti ja joutui eläkkelle syöden kaikenlaisia lääkkeitä. että en takuulla rupeasi enkä haluaisi edes tollasii kokea..olen aivan onnellinen ilman moisia kokemuksiakin..ja vapaa vainajien yhteyden otoista joita tuskin täällä tarvitsisin koska mitä ne täällä enää pystyy...kuolleet ovat kuolleita.-KYLLÄ ruuvit ne löysällä on jos moisiin hupatuksiin uskoo,olipa ne varmoja tai ei EN USKO.
Ymmärrän sinua, mutta ehkä sinullekin aika koittaa vielä että koet jotain. Kuolemassa
ruumis kuolee ja meillä monilla on kokemuksia
että läheisen henki käy tervehtimässä.
Elämä on rikkaampaa kun näkee enemmän kuin
oman nenänpäänsä.
Ehkä et tiedä että kuolleet eivät ilmesty selvästi, koska he eivät ole enää tässä
fyysisessä maailmassa vaan ovat henkinä.
Itse olen kerran nähnyt hahmon,mutta useimmiten
henkimaailman vain vaistoaa.
Tämä lienee sinulle vaikea asia toistaiseksi
että ei sen enempää.
No miten sen niiku vaistoat???...tapahtuuko sillon jotain sellasta että TIEDÄT sen vaan että tahdoksää uskoo joka asian silleen että nyt ne henget sulle viestittelee? Jos on rikas mieli kuvitus niin ihminenhän uskoo kaiken mitä haluaa..Ja jos se hahmo oli niiku joku kuollu...mitä se sulle sano???Tai mitä ihmeen tarkotusta niillä olisi ilmestyä ja mitä järkee siinä on???-paremminki eikö oo parempi että pysyvät siellä minne ovat päässeet/joutuneet koska kaikkihan me joskus sinne mennään...Ja kuolleitten tila sanotaan sanassa näi ei oo ajatusta ei tekoa tuonelassa jonne olet menevä...niin ei tue edes tällästä toimintaa.
Uskon tuon, sehän on "vanha" juttu tuo että jos
pääsee jo tavallaan "kuolemaan" niin saa kokea
tuon tapaista.
Tapauksiahan on muitakin, tulihan kerran tv:ssä
ohjelma tästä aiheesta. Ihmiset kertoivat omia
kokemuksiaan ja kuinka rajakokemus oli muuttanut
heidän elämänasennettaan.
Itse olen herkkä ja eikä siitä ole pitkä aika
kun "näin" kaksi lähiomaistani eräässä paikassa.
Siis edesmenneitä.
Sain kerran kohdata lähiomaiseni hengen, tunsin hänen sieluenergian ja muistin kuinka paljon hyvää hänen luonteessaan olikaan.
Sain myös tiedon että tämä lähiomaiseni on sitten minua vastassa kun itse lähden tästä maallisesta majastani.
Tämä tapahtui yksin ollessani luonnon keskellä.
Kokemus oli hieno ja liikuttava.
Näen joskus henkiä, henkimaailma on tullut
minulle tutummaksi kuin ennen ja asia on
luonnollinen.
Tämä maallinen elämä on vain yksi vaihe ja
mihin sitten siirrymmekään?
olet jaksanut kirjoittaa tämän kokemasi.
Epäilijöitä näyttää riittävän.
Minä uskon kokemasi. Ja olen kiitollinen, kun kerroit sen. Se lohduttaa minua. Olen menettänyt rakkaan veljeni.