Niin hyvinä kuin huomoinakin päivinä.
Pitääkö niinku kestää aivan kaikkee avioliitossa. Muutamia esimerkkejä 19 avioliittovuoden ja 21 vuoden yhdessäolon takia. Jotenkin pikkasen herätttää närää ettei mies koskaan herännyt lasten vuoksi yöllä, molemmat kävimme töissä sitten kun äiti myös meni töihin ( ymmärräm kyllä ettei äidin kotona ollessa miehen välttämättä tarvitse herätä. ) Miehen ollessa työttömänä 1 1/2 vuotta heräsi tasan kaksi kertaa viemään jälkimmäistä lastamme päiväkotiin, vaikka minulla oli vuorotyö leli menin tyyliin puoliyhteen töihin ja useasti kysyin josko hän olisi antanut minun töissäkäyvänä nukkua vähän pitempään, eipä käynyt. Koskaan ei saa kavereiden kanssa vapaasti käydä missään poikkeuksena kerran parissa vuodessa lähipubissa niin, että on sovittu oloaika ja kotiintuloaika, Herra on nääs hippasen mustasukkainen. Sanotaanpa jotain positiivista välillä on ehdottoman yksiavioinen ja mielettömän hyvä rakastaja. Välillä vaan tuntuu ettei nuo hyvät puolet korvaa huonoja, Molemmat olemme töissä käyviä ihmisiä, eli tuntuu siltä, että kun lapsemme ovat kasvaneet jo melkein aikuiseksi, ettei meillä ole oikein mitään jäljellä. Pitää vielä mainta ettei harrastuksetkaan oikeen synkkaa yhteen, en nyt lähde tässä niitä erittelemään, mutta välillä tuntuu, että olis helpompi jo melkein aikuisten lasten kanssa ilman iskää.
Pitääkö niinku kestää aivan kaikkee avioliitossa. Muutamia esimerkkejä 19 avioliittovuoden ja 21 vuoden yhdessäolon takia. Jotenkin pikkasen herätttää närää ettei mies koskaan herännyt lasten vuoksi yöllä, molemmat kävimme töissä sitten kun äiti myös meni töihin ( ymmärräm kyllä ettei äidin kotona ollessa miehen välttämättä tarvitse herätä. ) Miehen ollessa työttömänä 1 1/2 vuotta heräsi tasan kaksi kertaa viemään jälkimmäistä lastamme päiväkotiin, vaikka minulla oli vuorotyö leli menin tyyliin puoliyhteen töihin ja useasti kysyin josko hän olisi antanut minun töissäkäyvänä nukkua vähän pitempään, eipä käynyt. Koskaan ei saa kavereiden kanssa vapaasti käydä missään poikkeuksena kerran parissa vuodessa lähipubissa niin, että on sovittu oloaika ja kotiintuloaika, Herra on nääs hippasen mustasukkainen. Sanotaanpa jotain positiivista välillä on ehdottoman yksiavioinen ja mielettömän hyvä rakastaja. Välillä vaan tuntuu ettei nuo hyvät puolet korvaa huonoja, Molemmat olemme töissä käyviä ihmisiä, eli tuntuu siltä, että kun lapsemme ovat kasvaneet jo melkein aikuiseksi, ettei meillä ole oikein mitään jäljellä. Pitää vielä mainta ettei harrastuksetkaan oikeen synkkaa yhteen, en nyt lähde tässä niitä erittelemään, mutta välillä tuntuu, että olis helpompi jo melkein aikuisten lasten kanssa ilman iskää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tee itsellesi kysymys: Miksi haluan NYT erota miehestäni? Mitä erosta seuraa?
avautuivat!?!?!
Tuo on surullista, että sinulla suututtaa nuo yöheräämiset...siis katkeruutta todella on kertynyt, koska se ei ole ilmeisesti enää mikään lähiajan ongelma...lapset jo melkein aikuisia...
Eli usein kyllä suhteessa toinen ottaa sen vastuullisen roolin ja toinen sitten väistää vastuuta minkä kerkeää...
Voi kun et olisi silloin lasten pieniä olless kysellyt mitään...olisit vaan olettanut selvänä asiana, että yhteiset lapset huolletaan yhdessä!!!! KUn olet ottanut kaiken vastuun, niin se on vain valinta sinulta..ei sitä oikeastaan pitäsi kysellä keneltäkään, että hoidatko omia lapsiasi...vaan se vaan pitäisi pitää niin selvänä asiana, että jättäisi itse heräämättä ja ihan itsestään selvänä toisen pitäisi siis tarttua hoitamiseen ALUSTA ASTI. Ilmeisesti isä ei vauvana hoitanut juuri muutakaan....pyllyjä pessyt, ruokkinut, hoitanut nukkumaan....
Jos päätät erota, niin pidä huoli, ettet rakastu pian ja ala palvella uutta miestäsi..ja löydä sitten taas itseäsi katkerana vuosien päästä miettimästä, etttä tämmöistä meillä on ollut viime vuodet....
ja tämä ei ole tarkoitettu soimaamiseksi...tämä on ihan OMAA KOKEMUSTA!!!! Eli sinä et välttämättä ole edes ollut tämä edellä kuvaamani tyylinen äippä..mutta minä olin!!!!! Ja erosin lopulta...Se oli ainut oikea ratkaisu ja kiitän siitä vieläkin joka päivä itseäni...siitä kyllä soimaan, että miksi ihmeessä olin niin tappavan tollo, että keräsin sitä katkeruutta niinkin kauan tekemättä mitään!!!!