Hei.
Poikaystäväni ja minä olemme olleet kutakuinkin kaksi vuotta yhdessä, joista yhdessä olemme asuneet kesällä vuoden. Avomieheni on 23vuotta, minä 19, kevään ylioppilas. Kyllä, olen nuori. Muutin 16 vuotiaana kotoa pois ja täysi-ikäisestä lähtien olen tullut toimeen omillani taloudellisesti.
Ongelmani ydin lienee siinä, että avomieheni ja minun luonteeni ovat hyvin erilaisia: hän tykkää lähteä baariin kavereidensa kanssa sekä ottaa olutta aina kun siihen on mahdollisuus. Tässä oluen nauttimisessa minua vaivaa se, että hän kyllä viitsii keksiä tekemistä kavereidensa kanssa, mutta parisuhteemme alkaa olla kulahtamispisteessä. Emme tee vapaa-aikanamme mitään yhdessä, joskus iltaisin katsotaan telkkaria. Ikään kuin poikaystäväni olisi se nuori 19-vuotias alkoholista ja yöelämässä hillumisesta nauttiva, ja minä se vanhempi osapuoli. Suhteemme alussa luulin, että tilanne rauhoittuu kunhan suhteemme vakavoituu. En minäkään mikään harmaa hiirulainen ole, omat harrastukset löytyvät ja noin kerran kuukaudessa/kahdessa lähden hänen mukaansa paariin, oikeastaan lähinnä miellyttämisenhalusta. Mutta ennen kaikkea osaan nauttia asioista ilman alkoholia. Tätä avomieheni ei tunnu osaavan. Alkoholi muuttaa hänen persoonallisuutensa (kaikkihan tietävät miten ihmisistä tulee imelän ystävällisiä ja "ihania" ja mussuttavia). Lisäksi pelkään, että yöelämässä hänelle sattuu jotakin kotiin toikkaroidessaan (jos sattuu kotiin asti pääsemään).
Kertokaa, onko tämä normaalia 23-vuotiaalta seurustelevalta mieheltä, jokaviikonloppuinen bilettäminen aivot narikassa? En todellakaan tahdo katsella samanlaista meininkiä vuosi toisensa perään, sillä nyt alan olla sietokykyni rajoilla.
Toivoisin asiallisia vastauksia, kiitos.
Poikaystäväni ja minä olemme olleet kutakuinkin kaksi vuotta yhdessä, joista yhdessä olemme asuneet kesällä vuoden. Avomieheni on 23vuotta, minä 19, kevään ylioppilas. Kyllä, olen nuori. Muutin 16 vuotiaana kotoa pois ja täysi-ikäisestä lähtien olen tullut toimeen omillani taloudellisesti.
Ongelmani ydin lienee siinä, että avomieheni ja minun luonteeni ovat hyvin erilaisia: hän tykkää lähteä baariin kavereidensa kanssa sekä ottaa olutta aina kun siihen on mahdollisuus. Tässä oluen nauttimisessa minua vaivaa se, että hän kyllä viitsii keksiä tekemistä kavereidensa kanssa, mutta parisuhteemme alkaa olla kulahtamispisteessä. Emme tee vapaa-aikanamme mitään yhdessä, joskus iltaisin katsotaan telkkaria. Ikään kuin poikaystäväni olisi se nuori 19-vuotias alkoholista ja yöelämässä hillumisesta nauttiva, ja minä se vanhempi osapuoli. Suhteemme alussa luulin, että tilanne rauhoittuu kunhan suhteemme vakavoituu. En minäkään mikään harmaa hiirulainen ole, omat harrastukset löytyvät ja noin kerran kuukaudessa/kahdessa lähden hänen mukaansa paariin, oikeastaan lähinnä miellyttämisenhalusta. Mutta ennen kaikkea osaan nauttia asioista ilman alkoholia. Tätä avomieheni ei tunnu osaavan. Alkoholi muuttaa hänen persoonallisuutensa (kaikkihan tietävät miten ihmisistä tulee imelän ystävällisiä ja "ihania" ja mussuttavia). Lisäksi pelkään, että yöelämässä hänelle sattuu jotakin kotiin toikkaroidessaan (jos sattuu kotiin asti pääsemään).
Kertokaa, onko tämä normaalia 23-vuotiaalta seurustelevalta mieheltä, jokaviikonloppuinen bilettäminen aivot narikassa? En todellakaan tahdo katsella samanlaista meininkiä vuosi toisensa perään, sillä nyt alan olla sietokykyni rajoilla.
Toivoisin asiallisia vastauksia, kiitos.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ajattele järjellä....äläkä alapäällä.
suhteeseen, ei ihminen muutu.
Sinulla on opiskelut edessä eli sinulla on muutakin ajateltavaa. Satsaa itseesi.
Yleensä tuontapainen nalkutus alkaa vasta jossain 30 iässä. Oletko absolutisti?
Oletko ajatellut että ottaisite olvia yhdessä? Mahdoton ajtus, niinkö?
Ehkä sitten vain olet jo 19-vuotiaana kypsynyt luonteeltasi olemaan se 40v nalkuttava eukko. Miehesi pitäisi kyllä päästä sinusta eroon ennen kuin mitään korvaamatonta tapahtuu (lapsi) Tarkoitan vain sitä että jos mäkättämisen taso on jo nyt tuota luokkaa, niin mitähän sen on 5v tai 10v kuluttua?
Mitäs jos kuitenkin ottaisit sen Barbie-nuken kaapista ja leikkisit sen kanssa kotia. Ken ei varmasti koskaan ota kuppia. Sehän varmasti sopisi sinun prinsessa unelmiisi.
Kuka tässä mäkättämisestä on puhunut? Voi kuule, ei oo tapana. En ole koskaan kieltänyt häntä lähtemästä, en koskaan. Ei ihmistä voi pakottaa, eikä muuttaa. Olenkin odotellut että hän itse sen ymmärtäisi. Joskus olemme myös siitä keskustelleet, ja hän on myöntänyt käyttävänsä liikaa alkoholia mutta kummasti se sitten aina seuraavana viikonloppuna unohtuu...
Ilmeisesti muu ei auta kuin ero heti ylioppilasjuhlien jälkeen...
... puolustelevalta juopolta, joka käy samantien haukkumaan ja nimittelemään muita ihmisiä.
Sovitaanko kuule, että pidät ihan vaan mielipiteesi itselläsi ja voit palata sinne torille nakkikioskijonoon takaisin.... ketään ei täällä kiinnosta sun jutut.
Luusereilla on omat palstat jossain muualla.
Heipä hei ja vilkutus...
itseäsi eli kysy mitä oikeasti haluat?
En neuvo sinua, mutta itse lähtisin tuosta suhteesta. Kaveri bilettää aika varmasti vielä pitkään. Hän muuttuu vain, jos itse tajuaa.
Vaikutat ikäiseksesi fiksulta, ajattelevalta (hmmmmmmm-nimimerkin voit jättää lukematta :) ja tasapainoiselta naiselta, joten luota siihen, että pärjäät. Elämä kantaa. :)
Nuorempana roikuin samantyylisessä suhteessa. Nyt aikusempana ymmärrän, että olin läheisriippuvainen ja pelkäsin. Elin minkä tahansa tollon miehen kautta. Huh, kuinka olenkaan helpottunut, etten ole tullut esim. kihloissa ollessani raskaaksi (olimme 'vakavissamme'). Nyt joutuisin pitämään yhteyttä kaikkien naisten mielestä niin sopuisaan ja elämän myönteiseen mieheen. Todellisuudessa hän raiskasi minut (parisuhteessa voi raiskata) ja pahoinpiteli, koska oli tunnesolmussa häiriintyneiden perhesuhteidensa kanssa (alkoholismia ja ylensyöntiä sairaaksi asti). Omat ongelmani ja nämä ongelmat, jotka näin ja tunnistin olivat heidän suvussaan näkyvästi maton alla. Puhumatta.
Olen selvittänyt ongelmiani ja voin tänään paljon, paljon paremmin.
Älä hukkaa omaa elämääsi tuurijuoppoilua katsellen. Ei se lopu, vaikka hän kuinka vannoisi. Tai loppuu, jos hän mytöntää ongelmansa ja menee hoitoon ja hoida itse itseään.
Hyvää jatkoa.
asioista kannattaa tietää kaikki ennen kuin leimaa jonkun ihmisen. on mielestäni hyvin säälittävää kirjoitella tänne asioista joista ei tiedä mitään ja varsinkin kommentoida jotakin ihmistä jota ei ole nähnyt. itse en alennu pohtimaan omaa suhdettani alkoholiin tai tyttökaveriin jollakin foorumilla.mielenrauhan saa siitä kun itse tietää miten asiat on sekä tietää omat vahvuudet ja heikkoudet ihmisenä. hyvää jatkoa teille kaikille jotka pohtii omia ongelmia joillakin saatanan keskustelupalstoilla.eikö teillä ole ystäviä tai läheisiä joille voi omia ongelmia kertoa? onneksi itselläni on mielen rauha asiassa kuin asiassa vaikka olen välillä erittäin epäonnistunut ihmisenä ja poikakaverinra. kiitos ja anteeksi!
Miksi ihmeessä noin tervejärkinen ihminen kuin sinä, liimaa itsensä toiseen ihmiseen josta 100% varmuudella jo tietää ettei nyt eikä tulevaisuudessa hyvä seuraa? MIKSI?
Sinulla on opinnot edessä (mihin tahaansa oppilaitokseen ne liittyvätkään) ja todennäköisimmin sen päälle vielä työ. On todella typerää valita viettää ne muutamat vapaaminuutit jotka opinnoiltasi ja työltäsi jää, ihmisen kanssa josta saa surua. Tuon ajan sinä tarvitset täydelliseen ja rauhalliseen lepoon yksin ja omassa asunnossasi.
On myöskin täydellisen tarpeetonta leikkiä kotia, leikki joka on liian vaarallista: lue mikä tahaansa viesti tältä palstalta, juopottelua, lapsia, taloudellisia ongelmia, riitaa, riitaa, riitaa. Onko tuo mitä sinä elämältä haluat?
Sinulla on koko elämä edessäsi. Aika kuitenkin menee aivan liian nopeasti, se on arvokkainta mitä on olemassa. Miksi heittäisit sen sioille?
Keskittäydy nyt itsesi kehittämiseen rauhallisessa ilmapiirissä (ilman minkäänlaista kämppäkaveria, epäsopuja), kasva ja kehity sisältäpäin. Sitten aikanaan kun olet kypsynyt ja tiedät maailman kulusta, olet aivan eri tasolla valitessasi elämänkumppania.
Alunperin äijäsi taisi olla huono valinta. Et sinä sitä renttua pystynytkään muuttamaan sellaiseksi kuin kuvittelit pystyväsi.
Nyt sinulla on päätös edessa. Yritätkö muuttaa häntä hamaan tulevaisuuteen asti vain lähdetkö etsimään jotain aikuismaisempaa tapausta. Tätä ennen keskustele kuitenkin siitä jos hän vaikka jättäisi ryyppäämisen vaikka kertaan tai pariin kuussa. Ilmaise hänelle, että et ole tyytyväinen yhteiseen elämäänne.
ärsyttävistä -mitä sä täällä nariset- kommenteista. Ei kaikilla ole läheisiä joille haluaisi tai voisi kaikista ongelmistaan.
Itse olen puhunut jo sen verran, että muutamat tärkeät tietävät mikä tilanne ja olen saanut turvapaikka vaihtoehtoja, jos tilanne kotona menee pahkasi. En halua kuormittaa ihmissuhteitani jauhamalla aina tätä samaa vanhaa virttä. Mies on juonut noin neljä vuotta tuureissa. Pari kolme viikkoa pelkillä parilla iltakaljoilla ja sitten taas helvetti repeää.
Vielä tässä vaiheessa siis elätän toivoa että mies lopettaisi juomisensa. Onneksi harvoin, mutta kuitenkin joskus herennyt liikaa otettuaan väkivaltaiseksi. Ei ole minuun puuttunut kertaakaan, mutta saatanan ämmää ja vitun muijaa kuuluu nyrkki naaman edessä heristen. En vingu, että sanoit pahasti enkä pelkää. Luultavasti se suututtaa entistä enemmän, kun taas nöyristely tai muu vastaava silottaisi vihaa. Noh, en nöyristele. Jos lyö, on kaikki lopussa meidän välillä ja hän tietää sen. Selvin päin ei haluaisi pahoittaa mieltäni, eikä myöskään siis kerro jos ja kun joku asia mättää. Olis tärkeää hänelle itselleen, että ilmaisisi tunteita selvin päinkin.
Nyt on asiat siinä vaiheessa, että on alkanut käyttäytyä näin jo päivisin, aiemmin vain iltamyöhällä. Meillä on kaksi lasta, he ovat siis joutuneet nyt myös kärsimään isän hölmöilystä pikkuhiprakassa. Hävetä kun kavereiden nähdenkin isä on ollut pöllyssä. Lisäksi mies on pari kertaa päiväsaikaan raivonnut minulle niin, että lapset on alkaneet pelätä minun puolestani. Jos nyt on rimat madaltuneet näin, milloin sitten niin, että alkaa uhitella lapsillekin. Tämä on ratkaissut asian niin, että päätös on pakko tehdä pian, jos repsahdus tulee taas. Miehen kanssa asiasta puhuin. Mieliala vaihtelee sen mukaan mitä sattuu milloinkin fiilis olemaan. Toisaalta ymmärtää, että olis oltava ottamatta. Toisaalta vastustaa kauheasti, että minä saisin rajoittaa hänen oikeuttaan olla mies.
Uskomatonta millaiseksi painajaiseksi elämä voi muodostua.
Kaikkea hyvää elämääsi. Ja tosiaan, älä jää roikkumaan suhteeseen, jossa et viihdy nytkään.
ihan sama tilanne täällä.
Paitsi minä olen jo kahteen kertaan ottanut alko-ongelmaisen miehen. Luulin todella, että tällä iällä ja kokemuksella olisin osannut valita oikein. Olin hyvin varovainen aluksi ja uskoin, että nykyinen mies on kunnollinen.
Toisin kävi. Mies osaa erittäin hyvin salata juomisen. Samanlainen juomistapa; eli voi olla päiviä juomatta. Mutta sitten kun alkaa, on helvetti irti. Valehtelee, haukkuu ja huutaa. Selvinpäin kiltti ja hiljainen. Käy töissä ja tekee pyytämättä kotitöitä. Hänellä on ollut pitkä avioliitto, josta jäänyt pahoja traumoja. Minä en voi niille asioille mitään. En ole terapeutti enkä hoitaja.
Nyt olen päättänyt, että elän elämäni lasteni kanssa yhdessä, enkä koskaan enää ota miestä asumaan kattoni alle. Sen "läksyn" opin nyt tällä kertaa. Minut on rikottu, luottamus mennyt. Ei tän elämän pitänyt näin mennä -sanon nyt katkerana vanhana ämmänä.
Ja jotkut miehet etsivät sitä kunnollista ja uskollista naista....ja minä vain etsin alko-ongelmatonta aikuista miestä. Ei kohdata.
Älkää hyvät naiset jääkö edes lasten takia liittoon, jossa miehelle on tärkeämpää alkoholi.
Lapsille on tärkeää se, että perheessä on edes yksi terve vanhempi, kuin kaksi sairasta, jotka pyörivät katkeruuden ja vihan noidankehässä.
Voimia kaikille samoissa kuvioissa oleville. On olemassa alkoholistien läheisille vertaistukiryhmiä, suosittelen.
..kanssa. Tai siis MULLA kuulemma on se ongelma.
Tavattiin mieheni kanssa pari vuotta sitten ja käytiin yhdessä paljon = joka viikonloppu viihteellä. No itseltä tämä vaihe loppui kun ei enää yksinkertaiseti kiinnostanut ja ärsytti kun krapulapäivät pilasivat kaikki vapaat hetket. Nyt on tulossa myös lapsi, joka on vähentänyt loputkin baarikäynnit. Mua ei siis nappaa, miestä kyllä. Hän "stressaantuu" ellei pääse rentoutuun kapakkaan/yökerhoon vähintään kerran viikossa.
Normaali viikkorytmi on sellainen, että ma ja ti on alkoholivapaat päivät ja keskiviikkona sitten aletaan tissuttaan kotosalla. Torstaina on jo käytävä ainakin lähikuppilassa parilla ja perjantaina meneekin jo kymmenkunta sidukkaa/kaljaa. Lauantaina on pakko mennä poikien kanssa viihteelle ottaan "kunnolla".
Mitään remonttia, kotitöitä tms EI voi tehdä ilman olutta. On siis suorastaan laiska niinä harvoina päivinä jolloin ei ota Olvia. Pitäis vaan rentoutua ja maata. Olvia otettaessa kaikki hommat onnistuu kunhan ne on poissa siitä tilasta missä mä oon. Eli yhteinen "laatuaika" on kadonnut kokonaa.
Tällainen tarina. Ei mies muutu, eikä näe ongelmaa. Meillä sanotaan että ei ole alko-ongelmaa koska hoitaa vaativan työnsä (joka sisältää paljon illanviettoja yms., eikä ole krapulapäiviä. Ei kait krapulaa enää tuukkaan, kun on koko elämänsä samalla tavalla juonut.
Nooh, kaikesta huolimatta rakastan miestäni. Vihaan hänen rymyämisiään yöllä kotiin kun yritän nukkua yms. mutta pyristelyjen jälkeen olen päättänyt hyväksyä tämän elämän näin. Mies ei siis ole väkivaltainen, eikä edes hermoile kännissä, ellen ala "valittamaan" tai olemaan mustasukkainen. Vaikeaa se on, mutta yritän elää omaa elämääni ja nauttia miehestäni parhaani mukaan. Lähden jos kyllästyn.
... no eipäs sullakaan kummoista ole... aika alistuvaista elämää... no jos sellaisesta tykkää, niin siitä vaan rauhassa.
on nuori vielä. Nuoruuden biletys voi jatkus vielä pitkään. Ja jatkuukin, jos mies tykkää hillua baareissa. Jeps, miehiä on kahta tyyppiä, toiset menevät kaksi kertaa viikossa, toiset dokaavat aksi kertaa vuodessa, tee valintasi...
joten ..uskon ettei tilanne ainakaan parane.Kaljaa kittaava juo sitä aina ja selityksissä löytyy.Unohda ja etsi parempi.Aikaa myöten alat inhota ukon lisäksi kaljan hajuakin.