palstalla, olen tainnut jäädä koukkuun. Kirjoittaminen omista tunteista vaan helpottaa hieman, kun ei oikein voi kellekkään puhuakaan tästä asiasta. Olen siis varattu nainen ja tosi ihastunut yhteen mieheen, joka myös on varattu (en ole ihan varma onko hän äskettäin eronnut). Olemme samassa työpaikassa töissä ja luulen, että hänenkin puoleltaan on myös kiinnostusta.Nykyinen liittoni on ihan ok, siis hyvin tasapaksua...en vain haluaisi erota lasten takia, pelkään myös sitä miten selviytyisin yksin.Onko muita samanlaisessa tilanteessa?
Taas minä
olen täällä
91074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jatka avioliittoasi, vaikka onkin tasapaksu. Teillä on koti ja yhteiset lapset, turha ruveta rikkomaan kotia jonkun ihastuksen takia. Ihastukset tulee ja menee, ajattele lapsia.
turhautumiseni tilanteeseen vain purkautuu kireytenä ja riitelynä, eikä sekään lapsia ajatellen hyväksi ole, haluaisin tehdä muutoksen elämässäni,mutta vain sen yhden miehen kanssa, jota en saa mielestäni...Toisinsanoen, jos mies tekisi aloitteen ja olisi vakavissaan suhteeni niin ehkä sitten...
Minäkin olen varattu nainen ja olen aivan toivottoman ihastunut varattuun mieheen. Näen häntä nykyisin vain satunnaisesti, joten kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt jo pystyä unohtamaan hänet...
Ihastukseni kohdetta tuskin saan omaksi koskaan. Harmittaa vain, että pilasin tällä ihastumisellani myös oman pitkäaikaisen liittoni.
Mitään en saanut, mutta kaiken menetin... No, ihan oikein mulle! Ihastuin väärään ihmiseen...
tosiasiat ennen kuin alat parkumaan
meneillään, kun tunteet roihuavat... Kyllä, meillä on omat sitoumuksemme (en käytä sanaa "varattu", koska mielestäni ihmisiä ei voi varata kuin matkalippuja tai kirjoja...)tahoillamme, mutta mutta... On pidetty järki päässä edes sikäli, ettei ole alettu fyysiseen suhteeseen - mutta eipä se taida paljoa siitä puuttua... Nykyinen liitto on ollut jo pitempään kiikunkaakun, mutta lapsen vuoksi on yritetty jatkaa. Joskus vaan tuntuu, että olisi parempi tehdä tilit selviksi eikä roikkua tässä lievässä hirressä. Monimutkaista...
tilanteessa, kuin minä. Todellakin useampi vuosi on vierähtänyt roihutessa:)Jos vaan tulisi tilaisuus niin voi olla, että antaisin tunteiden kerrankin viedä ja katsoisin sitten mihin se johtaa (ihana ajatus...)
tämä yksi elämä elettävänä ja olisihan se elettävä niin, että on tyytyväinen ja onnellinen myös parisuhteessa. Lapset kyllä sopeutuvat uuteen tilanteeseen ajan kanssa ja olen sitä mieltä, että hekin ovat tasapainoisempia, kun lähellä on toisiaan rakastavat ja kunnioittavat aikuiset. Lapsia ei huijata, jos vanhempien välit ei ole kunnossa he kyllä vaistoavat sen ja ovat onnettomia.Valinta kannattaa tehdä, jos on varma tunteistaan.
tän kolmannen kevään aikana on kyllä alkanut olla sellainen "tutina", että ei paljoa tarvita, niin se on menoa... Melkoisen suoraan ollaan toisillemme kerrottu, mitä fiiliksiä toinen herättää sen alkuperäisen sielujen sympatian tai mitä olikaan lisäksi. Kuten tossa jäljempänä sanotaan, meillä on vain tää yksi elämä. Joku voi luokitella hurskasteluksikin - mutta näinä päivinä olen tuumannut, että eiköhän ne siipatkin olis ansainneet jotain muuta kuin tällaisia "paikalla, mutta niin poissa"-kumppaneja..?
itsetuntemusta ja kaukonäköisyyttä. Rohkeuttakin hypätä tuntemattomaan, ehkä. Tuntematon uusi suhde voi olla riskikin, asia täytyy ottaa siltä kantilta. Toinen on kuitenkin aina parisuhteessa se, joka jotain pattitilannetta vie johonkin suuntaan. Tärkeintä on säilyttää kosketus omiin tunteisiin, ja huolehtia ainakin terveydestään ja vastuistaan (esim lapset).
Raha-asioiden ajattelu ei ole keskusteluväleissä ollessa ollenkaan haitaksi. Jos keskustelu tyrehtyy, ajan mittaan tulee kuitenkin ero. Loppupelissä ollaan omista teoista ja sopimuksista kuitenkin vastuussa, niillä on merkitystä jo nyt, varsinkin paperilla sovituilla.