Olen nyt tapaillut noin 10kk miestä joka asuu edelleen entisen avovaimonsa kanssa.
Heidän suhteensa taasen on kestänyt 20v ja heillä on myös teini-ikäinen lapsi.
Mies on vannottanut minulle, että heillä ei ole ollut minkäänasteista seksuaalista toimintaa noin 5v ja muutenkin on ollut enemmän kyse platonisesta suhteesta jo vuosikausia. Enempi siis lapsen vuoksi ovat olleet yhdessä.
Minä itse henkilökohtaisesti olen aina halveksinut niitä toisia naisia ja aluksi ajattelinkin, että tämä ei ole sellaista. Nainen muka tietää minusta ja mies on muka vakavissaan minun kanssani. On vain harmitellut, ettei ole lähtenyt suhteesta aijemmin pois ja tämän 10kk hän on keksinyt jos jonkinlaisia tekosyitä miksi ei kuitenkaan ole vielä saanut itseään pois heidän yhteisestä kodistaan.
Aluksi ymmärsin, sanoin, että tekee omat ratkaisunsa, oli päätös mikä hyvänsä niin ymmärrän, en pahastu, koska onhan kyse myös hänen elämästään ja toivon vain rehellisyyttä.
Kuitenkin se päätös on venynyt ja venynyt. Milloin mitäkin tekosyitä löytyy. Milloin pitäisi saada omat terveysasiat kuntoon, milloin työt painaa päälle, suurin ongelma on kuitenkin mukamas se, että vuokrat on niin korkeita, ettei hän suostu muuttamaan kuin joko todella halpaan vuokra-asuntoon, tai sitten omistusasuntoon.
Olen ollut poljettu kakkonen. Kaikki on mennyt minun edelleni.
Kyse ei ole edes seksin haluamisesta ja sen asian korjaamisesta minun kanssani. Oikeastaan hän on saanut minut henkiseen loukkuun ja kokemaan huonoa omaatuntoa ajatuksesta, että jatkaisin omaa elämääni.
Minua ei olla esitelty kenellekään, ei lapselle, ei vanhemmille, ei ystäville.
Jos olemme baarissa ja hän törmää ystäviinsä, minut sysätään kylmästi sivuun, ei esitellä tai huomioida. Ystävätkin ovat vähän vaivaantuneita, koska eivät tiedä miten minuun pitäisi suhtautua.
Tunnen miehen isän ja morjenstamme aina kun näemme. Hän ei kuitenkaan TIEDÄ, että olen mahdollisesti tuleva miniäehdokas.
En ymmärrä itseäni. Olen tavannut nyt ihanan miehen, joka arvostaisi minua, tietää tilanteen kyllä, en valehtele koska se ei kuulu tapoihini.
Olen vain niin rikki.
Koska emme ole virallisesti koskaan tämän miehen kanssa seurustelleet, en voi suoranaisesti jättää häntä, mutta kerroin että minulla on nyt uusi mies. Hän ymmärsi ja sanoi, että olaan sitten ystäviä, mutta hän yrittää silti saada ne asiansa kuntoon ja soittaa sitten KUN hänellä on oma asunto!?
Sen jälkeen hän jatkoi pommittamista tekstiviesteillä ja puhelimella, niin etten enää tiennyt miten päin olisin ja jätin tämän ihanan miehen ja lupasin yrittää vielä.
En kuitenkaan halua. Koko ruumiini huutaa, että ÄLÄ tee sitä. Tämä mies ei arvosta minua. Laittaa työnsä, harrastuksensa ja kaiken toisten edelle. Senhän takia hänen suhteensa avovaimonsakin kanssa on mennyt päin seiniä. En vain ymmärtänyt sitä aluksi. Luulin kai minussa itsessäni olevan jotain niin erityistä, että hän käyttäytyisi minua kohtaan eri tavalla.
Nyt tarvitsisin voimia päästä tästä tukahduttavasta suhteesta eroon. En halua olla enää kynnysmatto. Haluan hyvän ja tasaveroisen parisuhteen, tai vaihtoehtoisesti olla yksin. Tämä mies ei vain anna siihen mahdollisuutta ja itse olen liian heikko sanomaan suoraan, että haista sinä ***** ja jätä minut lopullisesti rauhaan.
Jos rakkaus toiseen ei saanut häntä antamaan minun mennä, niin mikä sitten? Millä saan itselleni järkeä ajatella omaa parastani.
Vai pitäisikö minun sittenkin yrittää. Katsoa mitä hänen kanssaan asioista tulee?
Heidän suhteensa taasen on kestänyt 20v ja heillä on myös teini-ikäinen lapsi.
Mies on vannottanut minulle, että heillä ei ole ollut minkäänasteista seksuaalista toimintaa noin 5v ja muutenkin on ollut enemmän kyse platonisesta suhteesta jo vuosikausia. Enempi siis lapsen vuoksi ovat olleet yhdessä.
Minä itse henkilökohtaisesti olen aina halveksinut niitä toisia naisia ja aluksi ajattelinkin, että tämä ei ole sellaista. Nainen muka tietää minusta ja mies on muka vakavissaan minun kanssani. On vain harmitellut, ettei ole lähtenyt suhteesta aijemmin pois ja tämän 10kk hän on keksinyt jos jonkinlaisia tekosyitä miksi ei kuitenkaan ole vielä saanut itseään pois heidän yhteisestä kodistaan.
Aluksi ymmärsin, sanoin, että tekee omat ratkaisunsa, oli päätös mikä hyvänsä niin ymmärrän, en pahastu, koska onhan kyse myös hänen elämästään ja toivon vain rehellisyyttä.
Kuitenkin se päätös on venynyt ja venynyt. Milloin mitäkin tekosyitä löytyy. Milloin pitäisi saada omat terveysasiat kuntoon, milloin työt painaa päälle, suurin ongelma on kuitenkin mukamas se, että vuokrat on niin korkeita, ettei hän suostu muuttamaan kuin joko todella halpaan vuokra-asuntoon, tai sitten omistusasuntoon.
Olen ollut poljettu kakkonen. Kaikki on mennyt minun edelleni.
Kyse ei ole edes seksin haluamisesta ja sen asian korjaamisesta minun kanssani. Oikeastaan hän on saanut minut henkiseen loukkuun ja kokemaan huonoa omaatuntoa ajatuksesta, että jatkaisin omaa elämääni.
Minua ei olla esitelty kenellekään, ei lapselle, ei vanhemmille, ei ystäville.
Jos olemme baarissa ja hän törmää ystäviinsä, minut sysätään kylmästi sivuun, ei esitellä tai huomioida. Ystävätkin ovat vähän vaivaantuneita, koska eivät tiedä miten minuun pitäisi suhtautua.
Tunnen miehen isän ja morjenstamme aina kun näemme. Hän ei kuitenkaan TIEDÄ, että olen mahdollisesti tuleva miniäehdokas.
En ymmärrä itseäni. Olen tavannut nyt ihanan miehen, joka arvostaisi minua, tietää tilanteen kyllä, en valehtele koska se ei kuulu tapoihini.
Olen vain niin rikki.
Koska emme ole virallisesti koskaan tämän miehen kanssa seurustelleet, en voi suoranaisesti jättää häntä, mutta kerroin että minulla on nyt uusi mies. Hän ymmärsi ja sanoi, että olaan sitten ystäviä, mutta hän yrittää silti saada ne asiansa kuntoon ja soittaa sitten KUN hänellä on oma asunto!?
Sen jälkeen hän jatkoi pommittamista tekstiviesteillä ja puhelimella, niin etten enää tiennyt miten päin olisin ja jätin tämän ihanan miehen ja lupasin yrittää vielä.
En kuitenkaan halua. Koko ruumiini huutaa, että ÄLÄ tee sitä. Tämä mies ei arvosta minua. Laittaa työnsä, harrastuksensa ja kaiken toisten edelle. Senhän takia hänen suhteensa avovaimonsakin kanssa on mennyt päin seiniä. En vain ymmärtänyt sitä aluksi. Luulin kai minussa itsessäni olevan jotain niin erityistä, että hän käyttäytyisi minua kohtaan eri tavalla.
Nyt tarvitsisin voimia päästä tästä tukahduttavasta suhteesta eroon. En halua olla enää kynnysmatto. Haluan hyvän ja tasaveroisen parisuhteen, tai vaihtoehtoisesti olla yksin. Tämä mies ei vain anna siihen mahdollisuutta ja itse olen liian heikko sanomaan suoraan, että haista sinä ***** ja jätä minut lopullisesti rauhaan.
Jos rakkaus toiseen ei saanut häntä antamaan minun mennä, niin mikä sitten? Millä saan itselleni järkeä ajatella omaa parastani.
Vai pitäisikö minun sittenkin yrittää. Katsoa mitä hänen kanssaan asioista tulee?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Antanut aikaa ja luottanut yhteiseen tulevaisuuteen.. kunhan hän saa asiansa kuntoon. Olet antanut hänelle lähes vuoden elämästäsi, toivottavasti se on ollut sen arvoista. Itse olen täysin samassa tilanteessa, mutta olen tavannut hänen työkavereita ja kavereita. Kuitenkaan hommat ei etene toivotulla tavalla, ja jos otan asian puheeksi niin silloin itse ajattelen näin, en muka näe totuutta. Tiedän hän asuu omassa asunnossa, mutta kuitenkin hän asuu toisella paikkakunnalla, pitkän matkan päässä minusta. Hän on sanonut että minun pitää odottaa 3-4 kuukautta sitten hän saa työnsä ja muut asiat kuntoon ja muuttaa luokseni. Tapaamme viikonloppuisin. Minulle se ei riitä. AInoa asia mitä olen pyytänyt on että hän ottaa uuden puhelinnumeron ja sitä hän ei ole tehnyt. Aina saan vain tekosyitä vastaukseksi. Nyt olen niin loppu, etten jaksa enää. En ole itse pitänyt enää paljoa yhteyttä, hänkin alkaa hiipumaan. Itselläni on helppoa koska ex.äni on alkanut pitämään yhteyttä ja tunteeni ei ole kuollut täysin häntä kohtaan. Viimeisen kerran kun olimme nykyisen kanssa yhdessä olin jo poissa pelistä, olin kuulemma muuttunut ja kylmä... Vain ajattelin ex.ää. Paljon jaksamista sinulle ja kaunista kesän odotusta. Toivon ettet enää pistä jalkaasi siihen soppaan. Saisitko kuitenkin sovittua sen miehen kanssa jonka jätit ex.äsi takia? Varatun miehen takia ei kannata jättää orastavaa suhdetta missään nimessä. Tietysti asia on erikseen jos hänellä on todisteita näytettävissä että hänen entinen suhde tosiaan on loppu.
siinä taas tyypillinen tyhmä tarina , kyllä tyhmiä riittää , menkää lääkäriin.
pitää olla myös vastuuta,kun alkaa varattuna pitämään toista suhdetta.
Usein he pääsee kun koira veräjästä ja jopa haukkuvat entistä kakkostaan?
Mistä moinen julmuus.
Mutta kantapään kautta sitä oppii kaikista parhaiten,eikä varmasti ala sellaiseen soppaan enää.
Kummallista on myös että mies pitää siinä koukussa?
Voimia myös sinulle!
Sehän se tässä tosiaan on hassua, kun tietää mikä olisi parasta ja tietää, että olisin kaikesta huolimatta onneton tämän miehen kanssa. Hän on hyvin itsekäs monessa suhteessa ja myös ylimielinen, ainakin esittää sellaista. Toki häneltäkin löytyy sydän ja tunteet, mutta hän ei koe tarpeelliseksi kovinkaan paljoa puhua niistä, tai näyttää niitä.
Tämä uusi ihastukseni ei toki ole ihan niin uusi. Olen tuntenut hänet vuoden, olemme olleet enemmän ja vähemmän kavereita ja vasta noin kuukausi sitten hän otti minuun kontaktia puhelimitse ja aloimme tapailemaan. Siis oikeasti tapailemaan, ihanalla ja normaalilla tavalla.
Kävimme syömässä, kävelyllä, juttelimme, tekstailimme, hän tutustutti minut perheeseensä ja myös lapseensa. Oli hellä, huomaavainen ja muutenkin luonteeltaan niin minun makuuni kuin olla ja voi.
Hän ei ole unohtanut minua, oikeastaan olemme edelleen yhteydessä puhelimitse, mutta minua pelottaa.
Hän on sanonut odottavansa minua, jotta saisin asiat kuntoon, mutta jotenkin tämä auktoriteetti saa minut takajaloilleni. En uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta ja kertoa oikeasti tunteistani ja jättää.
Olen myös aikaisemmissa suhteissani kokenut paljon pahaa ja olen tajunnut, että ehkä sen takia tämä huono suhde tuntuu niin turvalliselta.
Kaikki on niin rehellisen huonoa ja murheellista, etten ainakaan tipahda kovin korkealta koska hän ei ole koskaan muuta esittänytkään kuin itseään.
Tämä ihana mies taas on niin suloinen, etten anna itselleni lupaa oikeasti toivoa ja haaveilla.
Mitäs jos kaikki meneekin pieleen?
Mikähän meissä on vikana? Kun emme osaa katsoa peiliin ja nähdä sitä arvokasta ihmistä, joka oikeasti ansaitsisi elämäänsä myös jotain hyvää?
Ei se seinä ole niin kaunis ja täydellinen, että siihen tarvitsisi jatkuvasti päätään lyödä.
Noiden kirjoitustesi perusteella minä kyllä valitsisin tuon uuden suhteen ja jättäisin tuon itsekkään varatun miehen. Onko edes täysin rakastunut sinuun, kun vitkuttelee. Voi olla, että sitten kun saa vapautensa, ei välttämättä haluakkaan heti sitoutua. Sinulla sama epävarmuus jatkuisi edelleen.
Sinun on itse otettava se ratkaiseva askel, kukaan ei sitä voi puolestasi tehdä. ja koska mies on edelleen avoliitossa ei sen pitäisi vaikeaa olla. Kyllä hänellä on lohduttaja omasta takaa.
Tyhmyys! Se tollasissa on vikana.
ROIKU VARATUSSA miehessä siitä ei koskaan hyvää seuraa , etsi oma elämä ,äläkä enään naurata ihmisiä tyhmyyksilläsi.
itse uskoin aikanani nuo samat. Kenellekkään minua ei esitelty. Mutta kesämökillä kävin ja pidin siitä valtavasti, lupasi, että saa sen jaossa ja saan olla siellä tulevaisuudessa.
Valehteli myös , että ei seksielämää vaimon kanssa. Kaikki tuli silmille tuttavan kautta. Olivat eläneet kuin ennenkin, ostaneet yhteistä omaisuutta. Lähtivät pitkälle matkalle 25-hääpäivänään. Jätti kylmästi, kun aioin kertoa vaimolle. Selvisi, että avioelämä oli ollut aivan normaalia. Sitten jätti vielä minulle rakastuneelle naiselle lupauksen, ehkä siteen joskus, jos ero tulee tai vaimo kuolee!
ja hulluja naisia riittää ,menkkää lääkäriin ,älkää alkako varattujen miesten huoriksi.
OLEN VILPITTÖMÄSTI VAHINGON ILOINEN , voi kuinka tyhmiä naiset voi olla ,on surku hupaisaa miten joku nainen joka pitää itteään fiksuna älykkäänä ihmisenä vOI OLLA NOIN TYHMÄ ,AINA KUN ALKAA VARATUN MIEHEN HUORAKSI EI VOI ODOTTAA MITÄÄN YKKÖS PAIKKAA , paikkasi on salainen hyväksi käytettävä ihmisen osa , jos se ei kelpaa jätä ukko , kaikkea sinäkin ihmettelet miten tässä näin kävi , kerro vielä jotain tyhmää jotta ihmisillä olisi naurun aihetta , nauru pidentää ikää ,niin että sinun jutuista on sentään jotain hyötyäkin .
Omalla tavallaan nuo kommentit on juuri sitä mitä tarvitsen! Haluan, että joku avaa ne silmäni siitä, että minä EN voi olla jatkossa enää niin tyhmä.
Tottakai minäkin olen kuullut tarinoita siitä, että tällaista tapahtuu. En vain voinut tyhmyyksissäni kuvitella, että minulle voi olla joku niin ilkeä. Että minulle voisi käydä niin.
Olin sinisilmäinen, uskoin olevani erityinen, en voinut käsittää, että joku voisi olla niin p**ka.
Ja olenhan minäkin ollut huono ihminen. Koska olen luottanut ja uskonut, mutta en voi tietää mikä tilanne heillä oikeasti kotona on.
Mitäs jos heillä tosiaan on sitä avoelämää edelleen jäljellä?
En varmasti koskaan saa vastausta. Mutta sen verran tämä purkautuminen auttoi, että aion tosiaan pistää nyt pisteen ja huutomerkin tämän suhteen loppuun. Tuli mitä tuli.
Ehkä se on vain se mielettömän huono itsetunto. Olin suhteen alussa muutenkin rikki jo valmiiksi.
Erosin alkoholistimiehestä ja jäin yksin lapseni kanssa. Olin haavoittunut ja tämä mies antoi aluksi juuri sitä turvaa ja uskoa mitä tarvitsin.
Kaikki ai vain voi jatkua loputtomiin. Ehkäpä minäkin saan vielä joskus vähän itseluottamusta siihen, että ei tarvitse alistua kaikkeen pahaan ja olla aina kynnysmattona.
Vaikka tämä uusi suhde ei onnistuisikaan, niin silti en halua jatkaa vanhaa. Päätös on tehtävä, vaikka sattuisi ja pelottaisi kuinka
entiseen malliin , mulla on niistä kokemusta niin omasta kuin tuttavienkin parissa, ei syrjähypyt häiritse normaalia avioliittoa , siinä kärsii vain se kakkos nainen joka on ottanut tosissaan miehen valheet,hyvä jos olet oppinut elämään ihan omaa elämääsi ,toivottavasti löydät vapaan miehen josta tulisi sinulle oma mies , pääsisit nauttimaan "avioliiton ihanuudesta" ,siitten näkisit vaimon kannalta ne kakkos naiset , se on henkisesti hyvin kehittävää.
Nauraa ja huorittelee. Älä sinä siitä välitä. Itse tunnet ja tiedät mitä sydämesi haluaa. Välillä vain on mentävä vaikeamman ja kuoppaisemman tien kautta ennen kuin ymmärtää. Mutta kaikella on tarkoituksesta ja aikansa tapahtua, älä unohda sitä. Lämmin halaus, koita jaksaa.
tapailin vuoden ajan varattua miestä. Aluksi hän tuntui olevan ihastunut minuun..mutta vähitellen suhde meni sellaiseksi, että kaikki sujui miehen ehdoilla. En saanut edes puhua puhelimessa hänen kanssaan (ilmeisesti pelkäsi niin paljon kiinnijäämistä). Tekstareitakin sai lähettää vain Hän peruutti usean tapaamisen viime hetkellä, kerran niin että olin 5 min päästä lähdössä, kun hän laittoi tekstarin 'sori, en pääse tänään´, ei mitään selitystä. Hän kohteli mua kuin roskaa, kaikki meni mun edelle, kuitenkin jostain syystä halusi jatkaa suhdetta, vaikkei antanut itsestään mitään mulle. Koin lopulta olevani pelkkä kynnysmatto. Kaks kertaa hänet yritin jättää, nyt oon jättänyt kolmannen kerran. Hän ei edes vastannut viestiini, jossa kerroin asiasta. Ei yhdellä sanallakaan. Uskomatonta, että ihminen suostuu tällaiseen kohteluun - kai se johtuu siitä, että on niin ihastunut, ettei enää näe metsää puilta. Nytkin kun kirjoitan tätä, tajuan että olin hölmöläinen, mutta suon sen itselleni anteeksi, olinhan niin kovin ihastunut. Mutta tällä kertaa päätös on pitänyt, tuo hyväksikäyttäjä ei enää kuulu elämääni. Jotenkin jo päätöksen tekeminen nosti omanarvontuntoa. Ja kukaan ei enää tässä elämässä käytä mua hyväkseen.
kokenut eli olin kuin roska,miksi ei edes kommentoinut mihinkään,kylää touhua,ihmettelin miten voikin olla noin kylmä ja kova,kuitenkin halusi olla kanssani,missä mättää?
Onneksi,olen laittanut suhteen poikki,vaikka monta kertaa sitä yritin,sillä aina kun ilmoitin että lopetan,hän innostui,kunnes taas sama kohtelu.
Helpottuneena voin huokaista,että pääsin irti lopultakin.
Hölmö olin minäkin,mutta olin rakastunut,ja kalliiksikin tuli,ei koskaan mitään maksanut,ja aina kiire.
Kun tavattiin,jutteli puhelimessa muiden kanssa ja tunsin itseni todella roskaksi.
Tsemppiä!
Mistä miehen olisi pitänyt sinulle maksaa? Hänellähän on oma perhe, jonka hyväksi työtä tekee.
Luultavasti olet törmännyt samaan asiaan kuin itse asuessani pettäjän kanssa. Mieheni petti, muttei halunnut erota. Kyse oli vain sivusuhteesta, ei avioliiton vaihtoehdosta. Mieheltäni unohtui vain yksi seikka tuossa kuviossa. Itse en halua se ykkönen muiden numeroiden joukossa ja minulla on oikeus päättää oman elämäni pelisäännöistä. Minulle on oikeastaan ollut yllätys, kuinka moni mies näkee edelleenkin naisen jonkinlaisena esineenä. Oma eksäni lukeutuu tuohon joukkoon, vaikkei sitä tunnustakaan. Naisilla on joku rooli hänen elämässään, mutta nainen persoonana ei ole sinänsä ainutlaatuinen.
Luultavasti olet törmännyt mieheen, joka kyllä välittää sinusta, muttei siten kuin haluaisit. Hänelle olet kakkonen, mutta vaimollakin on hänen elämässään tärkeä rooli.
Ehkä kyse on kyvystä "luokitella" asiat ja ihmiset omiin lokeroihinsa. On "perhe" lokero, "oma hupi" lokero, "salaiset kansiot" lokero, eikä niiden anneta häiritä toisiaan.
Tunnen ihmisiä, jotka kykenevät siihen, eikä heistä tunnu se erityisen pahalta. Missään nimessä he eivät ajattele satuttavansa muita, kyseessä on heistä aivan normaali elämäntapa.
Eli he eivät vasiten loukkaa muita, muut vain tulevat loukatuiksi siinä ohessa. Ovat ikään kuin "collateral damage".
He eivät kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan ja miltä se tuntuisi. Eli heiltä puuttuu tämä kyky - ovat itsekkäitä ja hyväksykäyttäjiä, psykopaatteja. Paskasakkia, mutta näitä löytyy..
Jotkut suhteet yksinkertaisesti vain nakertavat ihmisen loppuun. Silloin täytyy ottaa järki avuksi ja tehdä tiukka päätös lopettaa suhde. Miksi ihmeessä tuhlata elämää roikkumalla epätyydyttävässä suhteessa?
Tuo oli hyvä neuvo.
Minäkin olen täysin uupunut pettymyksestä toisensa perään. Minulla ei vaan ole vastassa toista naista vaan työ.
Tuntuu, että mies on naimisissa työnsä kanssa ja minä yritän roikkua mukana kolmantena pyöränä.
Ihan sama, onko pettymyksessä kyseessä 2. suhde, työ, harrastus tms. tai vaan se, ettei toinen kuuntele pätkääkään kumppaninsa toiveita sen kummemmin kuin muitakaan ajatuksia.
Mikäli suhde ei toimi, niin yksin sitä ei saa toimimaan, vaikka kuinka toivoisi ja tekisi kaikkensa saadakseen sen toimimaan.
Usein ihmiset keskittyvätkin liikaa odottamaan parempaa tulevaisuutta ja puurtamaan hampaat irvessä suhteen jatkumisen puolesta. MIKSI? Käsikirjoituksen muuttaminen elämästään vaatii tietysti paljon, mutta sen saa takaisin moninkertaisena. Kun pääsee irti epätyydyttävästä suhteesta, tuntee sellaista helpotusta, huojennusta ja - kumma kyllä - onnistumisen riemua, ettei mitään rajaa.
Nyt sen sitten tein.
Juttelimme miehen kanssa monta tuntia ja sain toivottavasti hänet ymmärtämään pahan oloni ja päätökseni lopullisuuden.
Jotenkin on helpottunut olo. Hirveä päänsärky iski sen jälkeen, kun mies lähti ja itse painelin kauppaan. Kuin joku kamala vanne olisi napsahtanut poikki ja paha olo purkautunut pois.
Kiitos teille! Kyllähän se oikea valinta oli tuolla takaraivossa, en vain tiennyt miten ja millä voimilla sen toteutan. Nyt kun saisi vielä voimia pysyä päätöksessään.
Pelkään, että mies alkaa jälleen pommittamaan minua.
No, täytyy ottaa askel kerrallaan.
Kiitos tuhannesti kaikille.
Muista, että et ole yksin.
Nyt voit aloittaa tuon uuden suhteen puhtaalta pöydältä. Anna miehelle mahdollisuus ilman omia ennakkoluulojasi siitä onnistuuko suhde vai ei.
Hän ilmeisesti välittää sinusta tosi paljon, kun oli valmis odottamaan sinun ratkaisuasi.
Nykyisin itse ainakin arvostan miehessä eniten
luotettavuutta ja uskollisuutta. Sitä, että voi olla varma siitä, että on miehelle se ainoa.
pari vuotta nyt melkein. suhde alkoi siten, etten edes tiennyt, että hänellä on kihlattu ja perhe. olen lopettanut suhteen monia kertoja, mutta aina hän saa minut sitten johonkin tapaamisen. viimeisen tapaamisen jälkeen olen päättänyt jälleen olla vastaamatta mihinkään yhteydenottoihin.. se tunne on aivan kamala, joka tulee tollaisen miehen seurassa ja jälkikäteen, koska hän ei huolehdi ja ole yhteydessä. aluksi hänkin oli selvästi ihastunut, mutta viimeisessä tapaamisessa lähinnä ärsyyntynyt ja kritisoi minua kovasti, että purskahdin salaa itkuun ja sormenpäissä saakka asti tuntui kipua. ne ovat ilmeisen tunnevammaisia, jotka pitävät toista naista. minulla on kynnysmatto olo. ja tiedän, että pitää työskennellä, että pääsen läheisriippuvuudesta pois. ja nyt ei muuta ku masennusta ja itsetuntoa parantamaan tuon miehen jäljiltä. ne vie elämäntunnon ja ihmisarvon lopulta..
Itselläni on vaikea ja pahaa pahempikin kokemus kakkosena olosta. Luvattiin kuuta taivaalta, varattu sanoi että ero on tulossa. Aina siirtyi jonkin asian takia. Minulla oli ollut vuosia aikaisemmin lyhyt suhde erääseen varattuun. Ja kun ilmoitin, että otan yhteyttä vaimoon, tämä varattu, oli ottanut siihen toiseen varattuun yhteyttä ja he yhdessä puhuttelivat minut että jos kerron vaimolle, saan yleisen naisen maineen paikkakunnalla, siitä pitävät huolen. En uskaltanut ottaa vaimoon yhteyttä, kun sanoivat että vaimot nauravat minulle muiden mukana. Opetus oli että ei koskaan varattua miestä, mieluummin ilman.
Tavallaan olet itse samanlainen petturi kuin miesystäväsi. Jos suostut kakkoseksi edes lyhyeksi aikaa, suostut toisen naisen rooliin. Miehellä saattaa olla suhteesta ihan eri kuva kuin sinulla. Hänelle kyse oli elämää täydentävästä pikkuseikkailusta, ei avioliiton vaihtoehdosta. Miesystävälläsi on syytä olla vihainen sinulle, kun rikot sovittua roolijakoa.
Ihminen voi ihastua varattuun (tai ihastua johonkin varattuna). Jos kyse on omasta mielestä rakkaustarinasta, sitä kannattaa testata edes sen verran, ettei ala vakavaan suhteeseen ennen toisen eroa. Alkamalla suhteeseen varatun henkilön kanssa, hyväksyy osansa. On ihan turha uskoa tarinoita "meillä on mennyt jo pitkään huonosti", jos toinen ei ole valmis eroon. Ihan varmasti vuosien epätyydyttävän parisuhteen jälkeen ihminen on valmis eroon välittömästi. Jos taas kyse on hetken hairahduksesta ja hetkellisestä huonosti sujumisesta, alkaa tarinat erosta, kun se ja se asia on selvitetty.
Sain vasta vähän aikaa tietää, että miehellä on avo- tai aviovaimo. Lapsiakin heillä on. Mies ei käytä sormusta ja on jahdannut minua kolme vuotta, heti ensi kohtaamisesta lähtien.
Onneksi olen jahkaaja ja tottunut miesten huomioon, etten tehnyt itsestäni pelleä toisten silmissä. Todellisuudessahan sellainen olen! Sillä ajan myötä itse ajattelin miehestä enempää. Käsittämätöntä kuinka tyhmä sitä on voinut olla!
Nyt olen aloittanut kahden sinkkumiehen tapailun. Kummatkin ovat hyviä tyyppejä. Olen vain sen oppinut, että munia ei kannata laskea yhteen koriin!
Vielä ärsyttää se, että toisesta naisesta tehdään täällä se paha. Todellisuudessa miehet ovat valmiita tekemäään uskomattomia juttuja, jolla vaimon ja perheen saa häivytettyä.
Nyt olen aloittamassa uutta elämää ja toivon että pystyn siihen - enhän ole tehnyt mitään pahaa.
Nyt kun on tätä asiaa märehtinyt tämän pari päivää, olen todella vakuuttunut että päätös oli juuri se oikea! Myös näitä juttuja tässäkin viestiketjussa lukiessani tajuan, että kyllä on voinut ihminen olla niin tyhmä.
Tämän ihanan uuden miehen kanssa olen jo parissa päivässä saanut enemmän kuin suhteessa "varattuun" mieheen koko aikana.
Hänen kanssaan on niin luonnollista. Hellyyttä, rehellisyyttä, avoimuutta. Hän ei häpeä minua, haluaa viedä minut joka paikkaan. Pitää pojastani ja leikkii tämän kanssa. Ei väheksy minua äitinä, vaan haluaa edetä lapsen ehdoilla.
Ehkä yksi lause keskustelussa tämän varatun miehen kanssa herätti minut todella tähän maailmaan.
Kun keskustelimme vielä viimeisen kerran siitä miksi hänen lähtönsä oli venähtänyt muka niin kurjasta ja kuluneesta suhteestaan avovaimoonsa, hän sanoi minulle jotain.
Että me olisimme tavanneet neljä viikkoa liian aikaisin? Että jos olisimme tavanneet myöhemmin, hän olisi jo lähtenyt avovaimonsa luota, mutta minä sekoitin hänen päänsä ja hän meni jäähän.
Siis mitä ihmettä? Ymmärrän kyllä, että hän meni varmasti jäihin, mutta silti kaikki soluni huutaa ei ei ei eitä. Siis JOS mies rakastuu muka elämänsä naiseen, niin eihän se nyt pistä eroprosessia jäihin, vaan ennemminkin pitäisi vauhdittaa sitä! Vai olenko ihan hakoteillä?
Silloin ymmärsin, että eihän tämä mies oikeasti osaa laukoa kuin tekosyitä kaikesta.:(
Olin vain siis jarru ja kolmas pyörä. Tyhmä nainen.
Nyt opin kyllä virheestäni. Ei koskaan enää.
Ja toivon koko sydämestäni, että tämä uusi suhde kestää. Hän on kuitenkin ollut toverini jo pitemmän aikaa ja tiedän, ettei tämä ole mikään hetken mielijohde.
Kiitos kaikille tuesta. Teistä oli oikeasti todella paljon apua.
Tiedätkö että olin vajaa vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Olin ollut reilun vuoden toinen nainen mihelle joka seurusteli avovaimonsa kanssa mutta ryhtyi silti suhteeseeni kanssani. hänkin lupasi jättää naisensa, minun täytyi vain jaksaa odottaa..milloin mitäkin tekosyitä todellakin tuli että päätöstä piti pitkittää ja minä hullu odotin..kävi kuitenkin niin että tutustuin tämän miehen ratkaisua odotellessa erääseen kivan tuntuiseen mieheen..ajattelin silloin että "hitto vie, miksi en voisi tutustua tähän paremminkin, enhän ollut tilivelvollinen tälle varatulle miehelle!" Niinoä sitten aloin kahvitella tämän uuden miehen kanssa ja varattu aiempi mies meni hetkeksi tolaltaan! Aikoi heti jättää avovaimonsa ja kaikkea muuta vastaavaa..oli minun vuoro päättää mitä tekisin. Odottaisin vielä vai hyppäisinkö tuntemattomaan uuden miehen kanssa. valitsin jälimmäisen. Ilmoitin varatulle miehelle että haluan kokeilla tuleeko suhteesta uuden miehen kanssa mitään ja että minun takiani hänen on turha erota, ja tiedätkö mitä? En ole katunut päivääkään. Olen nyt onnellisempi kuin koskaan ja minulla on sellainen mies josta en osannut koskaan edes uneksiakkaan. Omalla kohdallani tässä kävi hyvin ja kehottaisin sinuakin nyt vakavasti miettimää mitä itse haluat..ja mieti ennen kaikkea sitä voiko teillä, sinulla ja sillä varatulla miehellä, olla todellakin yhteistä ja onnellista tulevaisuutta. Voiomia sinulle.