Olin parisuhteessa,suhteellisen onnellinen ja kaikki oli pällisinpuolin hyvin.Olimme toisillemme ns.itsestäänselvyyksiä.Ei koettu enää kuumia tunteita tms. Vaan eihän enää voi sellaista odottaakkaan,kun yhteiseloa oli takana jo toistakymmentä vuotta.(?)Mies opiskeli,teki reissutyötä ja oli välillä työttömänäkin.Ei ollut helppoa.Minä kuljin töissä,kaupassa,hoidin lapsen ja kodin.Tylsää.En harrastanut oikeastaan mitään.Sitten kerran kaverini houkutteli minut kesäillanistujaisiin.Mies ei halunnut tulla mukaan.Arvaattekin varmaan jo mitä tapahtui.Tapasin vanhan tuttavan,johon olin nuorena ollut ihastunut ja hänkin minuun.Aloimme pitää yhteyttä,lopulta aloimme tapailla ja syntyi kiihkeä suhde.En ole ylpeä teostani,mutta joku omituinen voima sai minut jatkamaan tätä kaksi vuotta.Tunsin itseni voimakkaaksi,onnelliseksi,halutuksi ja elämä oli jännittävää.Totta kai avioelämäni kärsi tästä.En koskaan kertonut suhteesta,enkä koskaan "kärähtänyt".Ero tuli lopulta,sovussa.En ole vielä tänäpäivänäkään kertonut totuutta.Enkähalua kertoakkaan,en halua loukata.Olen häpeissäni ja lopettanut suhteen.Miesystäväni haluaisi jatkaa suhdetta,mutta en enää halua.Haluan olla yksin,rauhassa ja päästä sinuiksi itseni kanssa.Häpeän raukkamaista toimintaani,mutta en ole kovinkaan onneton tulleesta erosta.En erosta miehestäni enkä miesystävästäni.Olen aina ennen pitänyt itseäni periaatten naisena,rehellisenä ja kunnollisena...vaan en minä sitten ollutkaan.Hävettää!
Pettäjä
loop
91659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Virtue never tested is no virtue at all.
- Billy Bragg
olin aviossa jossa mies petti usein,en hyväksynyt sitä.
Kunnes olin varma että haluan eron ja vielä aviossa ollessa tapasin miehen,mutta erosin kyllä sillä en voinut jatkaa enää koska itsekkin petin.
Toisaalta annoin samalla mitalla ex-miehelle takaisin eli sai maistaa omaa lääkettään.
Hän ei olisi ikinä uskonut että petän häntä vaikka itse petti mennentullen.
olisit voinut parantaa parisuhdettasi. Mitä teit? Erosit koska olit peluri parantamaan suhdettasi. Pelkäsit vain maineesi puolesta. Teit sen mikä helpoita, turha ero - turha kunnia. Ihmisen pitää oppia virheistään - yhdessä.
tehnyt mitään väärin,koska uskon,että ero teille olisi tullut joka tapauksessa ilman sitä miestäkin.
Sehän vain vauhditti asiaa ja kuten kerroit et ole pahoillasi erosta niin sou...
Ei kannata kantaa sellaista taakkaa harteillaan mitä ei välttämättä tarvitse,älä suotta syyllistä itseäsi,luulen ettet ansaitse sitä.
Hyvää jatkoa ja ihanaa kesää.
Tiedätkö...luulen että tuo on hyvinkin nk. tavallinen tarina. Itsellänikin oli sellainen orvanpyörä-avuoliitto, jossa arki sujui. Se vaan ei riittänyt, eli erohan siitä sitten tuli.
Vaikka en muihin suhteisiin heittäytynytkään, niin kiletämättä jonkinasteisia ihastumisia oli, eli ajatuksissani petin varmasti montakin kertaa.
Älä syyttele itseäsi, elämässä ei ole pakko runnoa suhteessa eteenpäin, jos se on ohi, sekin pitäisi vain hyväksyä.
Jotkut kirjoittaa liian helpolla luopumisesta ja siitä että yhdessä pitäisi vaikeudet voittaa....miksi tuhlata elämästään ehkä vuosia jonkin sellaisen yrittämiseen, johon haluja ei enää oikeasti ole ja todeta sitten, että ohi on.
Voit jättää taaksesi menneen, ehkä itse siitä jotain opit, myös itseäsi tuntemaan ja kuulemaan. Nyt voit myös hyvällä omallatunnolla katsoa eteenpäin ja kun olet valmis uuteen tutustumiseen, uuteen suhteeseen älä anna vanhojen asioiden sitä pilata. Peruutuspeili on aina pienempi kuin etulasi. Ihanaa kesää sinulle!
Me erottiin joskus eukon kanssa, mutta mentiin takaisin yhteen. Hitto vieköön, mutta et voi kuvitella millainen paukku se oikein on. On hieman erkaantunut toisesta ja kuitenkin tietää ja tuntee kaken mitä toinen haluaa. Sellaista onnea ei kannata jättää kokematta.
Voittaa jopa ensirakkauden. En tiedä tarkalleen mistä kummasta se voisi johtua, mutta. Hitto ei sanoin voi kuvailla..... Elä ja KOE!!!
me ihmiset vaan ollaan virrassa mukana. Sinulle on tullut kauheat omantunnon tuskat. Yritä päästä niistä yli ja jatkaa intohimoista suhdettasi. Älä piehtaroi tuskissa liian pitkään. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaunista kesää. Toivottavasti saat sielunrauhan.
Pakko toisaalta nostaa hattua siitä, että voit tunnustaa tuntevasi syyllisyyttä tekosistasi. Olkoon ne sitten oikeutettuja tai ei.
Toisen hatun noston ansaitset siitä, ettet ole kertonut suhteestasi ex-miehellesi, sillä se tieto, olkoon kuinkakin vanhaa, satuttaa varmasti ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa masennukseen (kokemusta).
Sulan hattuusi taas ansaitset mielestäni siitä, että uskalsit lopettaa sen "uuden" suhteen joka johti aviosi karille ja uskallat opetella elämään yksin.
Äläkä välitä niistä jotka väittää "en hyväksy tekoasi". Eivät ole kyllä itse mitään synnittömiä sellaista sanomaan.
Olet ihminen. Noin voi käydä miehelle tai naiselle.
Tietenkään toimintasi ei ole mikään malliesimerkki, mutta älä ole liian kriittinen itseäsi kohtaan. Vielä joskus pystyt siitä exällesi ehkä puhumaan, tai ehkä ei ole tarvettakaan?
Ehkäpä sinun on nyt hyvä vähän keskittyä omaan elämääsi, rakentaa siitä päivä kerrallaan, asia kerrallaan sellainen, että viihdyt, tunnet itsesi onnelliseksi ja olet tyytyväinen itseesi.
Siinä ohessa varmasti pohdit elämän syvyyksiä, avioliittoja, eroja, suhteiluja, luottamusta, ja ennen kaikkea "mitä on rakkaus" ja onko sitä. Toivottavasti sinulla on edes yksi ystävä jonka kanssa voit jakaa ajatuksiasi? Sillä ystävän kanssa jaettuna asiat jotenkin tuntuu loksahtavan paikoilleen, selkiintyvän, vaikka ystävä ei siihen sanaakaan sanoisi. Mutta se sanominen itsessään auttaa.
Kun jonain päivänä eleltyäsi tyytyväisenä normaalia elämäsi kohtaat muista poikkeavan miehen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan, tiedät että se ainakin perustuu elämänkokemukseen, harkintaan ja siihen, että olet itsesi kanssa sinut. Osaat olla varovainen ja harkitseva, etkä jatka suhdetta jollei se tunnu hyvältä. Mutta sinulal on kaikki mahdollisuudet jatkaa vielä elämääsi jonkun mukavan miehen kanssa.