Sain vihdoinkin Anssin uusimman levyn kokoelmiini. Olen kuunnellut sitä lähes tauotta noin vuorokauden ajan, lähinnä siitäkin syystä että levy on luonnottoman hyvä. Siis oikeasti hyvä.
Nyt pointtina on se että levyllä on yksi suomirockin tulevista legendaarisista biiseistä, 1972, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan SE biisi josta Anssi tulisi muistaa vielä vuosien jälkeen. Unohtakaa Mikan Faijan Bemarit.
1972 on ehkä paras, tai siis onkin, biisi jota olen ikinä kuullut suomalaiselta artistilta. Koskaan.
Viiden tähden levy.
Nyt pointtina on se että levyllä on yksi suomirockin tulevista legendaarisista biiseistä, 1972, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan SE biisi josta Anssi tulisi muistaa vielä vuosien jälkeen. Unohtakaa Mikan Faijan Bemarit.
1972 on ehkä paras, tai siis onkin, biisi jota olen ikinä kuullut suomalaiselta artistilta. Koskaan.
Viiden tähden levy.
Vastaukset 12
Vanhimmat
täysin samaa mieltä vaikka en vielä levyä
lässynlässyn itsesääli paskaa koko kela joka uppoo näköjään hyvin karvahattutyyppeihin joita luoja paratkoon näyttää riittävän tässä maassa. toivottavasti herra ei lopeta 'kilpa'ajamistaan, huomattavasti enemmän löytyy lahjoja siltä puolelta.
Enpä muista törmänneeni tällaisiin teinien mielipiteisiin ihan monen esiintyjän kohdalla. Ei kai tässä voi muuta olla takana kuin että nämä yäk-tyypitkin jotenkin tajuavat, että Anssi on hyvä, mutta kun eivät raukat itse ymmärrä asiaa, pitää yrittää laittaa muiden mielipide maan rakoon.
Herra Kela on kyllä suomalaisen laulaja/lauluntekijä/muusikko -rodun pelastaja, jota on odoteltu aika pitkään, Hectorilla kun jo vuodet on alkaneet painaa.
PS. Kun nämä eivät ole tekstiviestejä, yrittäkää nyt hemmetti kirjoittaa kutakuinkin kieliopin sääntöjen mukaan eli välimerkit, välilyönnit, kappaleet, isot kirjaimet jne. Uskokaa tai älkää, mutta lisää mielipiteen vaikuttavuuttakin - ainakin muiden kuin imeväisten keskuudessa. Saattaisi olla harjoituksesta hyötyä vaikkapa joskus työelämään havitellessakin.
mitä niin erikoista kelan sanoituksissa on että ihan on suomalaisen muusikkorodun pelastaja? minusta ne ovat erittäin naiveja, ennalta-arvattuja valmiiksi pureskeltuja lyriikoita.
ja soitto on tasapaksua jöötiä, kunhan vaan saadaan biisi äkkiä pois alta.
hoho.. ei sullekaan voi kun hymyillä, jos hector on sulle ollut tähän asti suomalaisen musiikin standardi.
ne laulaja/lauluntekijä/muusikot, jotka panevat paremmaksi ja joita kannattaa meikäläisenkin alkaa kuunnella. Ilman että hymyilyttää ellei peräti naurata.
On Anssi Kela kieltämättä hyvä, mutten vielä näin lyhyen uran perusteella pitäisi häntä suomirockin legendana. Toisaalta Kela on suosionsa vuoksi saanut seurailijoita ja jopa kopioijia. Juha Tapio yrittää kalastella Kelan kanssa samoilla vesillä, kuten myös Telex -yhtye esimerkiksi kappaleellaan Hiljaa virtaa Vantaa.
Kun Yö-yhtye 1980-luvulla nousi tunnetuksi, pidin sitä melko heppoisena. Tällä hetkellä yhtye taitaa olla suositumpi kuin koskaan, suomirockin legenda, vaikken itse ole koskaan Yön mollijorinoista pitänyt.
Minustakin Anssin biiseissä on sitä jotain. Varsinkin tässä uudessa sinkussa (1972??) tulee mieleeni vahvasti esim. Neil Young vaikutteet esille. Samoin tulee laulujen sanoissa mieleen the BOSS tyylinen kerronnallisuus ja tarina, mikä tekee niistä upeita.
Itse en omista vielä ko. levyä, mutta aion hankkia sen vielä joskus levyhyllyyni.
Anssi on hyvä ja rehellinen muusikko, siinä on suosion suurimmat pointit.
Kyllä kerronta ja soundi on "Niiloa" mutta koto-suomalaisittain esitetynä en tarkoita, että se olisi plakiaattia vaan tyylisuunta.
Väistämättä tämä "karheus" tuo mieleen toisen noteerattavan muusikon, Hande Nurmion.
Tämä Novan soittama "Hiljaa virtaa Don vai oliko se Vantaa" on pliisu, ei siinä ole Kelan rehellisyyttä.
Pidin Kelasta, huomasin hänen omintakeiset biisinsä jo Pekka ja Susi aikaan esim. "Karhunelämää".
Minäkin pidin siitä biisistä. En kyllä muuta Pekka ja susi -ryhmittymältä ole kuullutkaan, tai ainakaan silleen, että olisin tiennyt kyseessä olevan kyseinen orkesteri.
Karhunelämään tutustuin joltain Bonus CD:ltä, joita silloin 90-luvulla tuppasi ilmestymään kylkiäisiksi levynostoon.
Sellaista perustyylistä Kelaa levy mutta aikas hyvä ihan kokonaisuutenakin. Tosin aivan sama juttu kuin ensimmäisenkin levyn kanssa eli pari sellaista joista varmasti tulee aika soitettua ja sitten loput sellaisia jotka vähän aikaa kun on kuuntelematta, eivät tule äkkiseltään edes mieleen.
Sama kuin ensimmäisenkin levyn kanssa, puistossa ja bmw muistuvat mieleen lähes sanoja myöten heti kun alkaa muistella levyä mutta muista hädin tuskin muistaa biisien nimiä, saati sitten sanoja.
1972 näemmä jo alkaa paikkaansa ottaa ja toisesta ns. hittibiisistä saattaa sitten tulla jo hieman tiukempi vääntö mutta veikkaisin että ainakin radiosoitoissa se tulisi olemaan faijan haamu, se oli jollakin lailla hyvä biisi ja kahden levyn ensimmäinen sellainen samaan aikaan onnistuneen hauskakin sanoiltaan mutta säilyttää anssimaisen "synkkyyden".
Harvinainen yhdistelmä jotenkin tältä mieheltä tulleena biisinä, kappaleessa (yllättävää) on keskeisenä osana kuolema mutta sellaisella hauskan "positiivisella" tavalla, tämä jotenkin tekee biisistä omaan korvaan hyvän kuuloisen.
Ihan kuunteluakestävä levy noin kokonaisuutenakin.
Heti kun laulussa mainitaan sana "PASKA" niin se onkin kauhean hyvä biisi.
Mies jonka suurin esikuva on NEIL YOUNG,
ei voi olla huono!!!!
Pisteeni Anssia kohtaan kyllä nousivat
kun kävin katsomassa miehen konsertin
Sibeliustalossa.Kaveri osaa soitaa kitaraa!