syntyi uusi tuttavuus, siinä se. Ei mitään maailmaa räjäyttävää, ei jotakin missä haluaisi ikuisesti viihtyä. Silti itketti kun kaikki loppui, mutta ei siksi, että ei olisi halunnut sen loppuvan, lähinnä vain siksi että ehtihän sitä siinä ajassa kiintyä toiseen. Silti sisimmissään tiesi, että ei tämä ole sitä jotakin. Mukavaa oli, yhteisiä hetkiä kaipaan, mutta en niitä janoa. Jopa pyysin, että yritettäisiin vielä, mutta en oikeastaan edes tarkoittanut sitä. Inhoan vain hyvästejä.
Joskus parisuhteen päättyminen voi olla surullista, vaikka tietää, että se jokin on kuitenkin vasta jossakin muualla. Törmäät johonkin ihmiseen, elät hänen kanssaan hetken, totut häneen.
Joskus parisuhteen päättyminen voi olla surullista, vaikka tietää, että se jokin on kuitenkin vasta jossakin muualla. Törmäät johonkin ihmiseen, elät hänen kanssaan hetken, totut häneen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mitään... mut kun järki ja tunteet ei kulje samaa aikaa... ja jokainen ihminen joka poistuu elämästämme on jotenkin surullinen juttu.. jätin myös äsken miehen jonka kanssa hetken olimme... tunteet eivät ole loppuneet ..mutta kun tiesin että tää ei ole sitä mitä toivon saavani elämältä.. voi olla etten koskaan saakkaan mut otin riskin.. koitetaan jatkaa ...mut eniten tässäkin satuttaa itteään.. pitäs vaan päästää irti... mutta niin kauan ku ollaan tuntevia niin tunteet jyllää... mut joskus ollaan voiton puolella..kaikkea hyvää sullekkin ;)