Yli 35v. miestä joka on tai on ollut naimisissa/avoliitossa ja jolla on lapsia. Haluaisin tietää, mitkä ovat hänen näkemyksensä ihannenaisesta. Vaikuttaako ulkonäkö yhä kaikkein eniten, vai onko muut ominaisuudet tulleet jo tärkeimmiksi?
Onko teidän oma vaimonne yhä ykkönen, vai oletteko alkaneet katselemaan nuoria tyttöjä sillä silmällä.
Onko naisenne ikääntyminen teille ongelma vai kenties oma ikääntymisenne?
Onko teidän oma vaimonne yhä ykkönen, vai oletteko alkaneet katselemaan nuoria tyttöjä sillä silmällä.
Onko naisenne ikääntyminen teille ongelma vai kenties oma ikääntymisenne?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen eronnut. En eronnut toisen naisen takia, vaan ihan itseni takia. Olen onnellinen yksin ja uskon siihen, että rakkaus tulee jos niin käy. Kokeilin senssijuttuja, mutta ei natsannut. Kyllä nuoret naiset kiinnostavat. Se on varmaan enemmän biologista, kuin henkistä. Häpeän itseäni, kun vanhana ukkona (38) silmäilen nuoria koulutyttöjä. Joskus olen työssä tai muualla keskustellut nuorten naisten kanssa ja minusta he ovat varsin mukavia, tosin muutenkin nuoret ihmiset ovat avoimempia, kuin me vanhemmat. Keskustellessa kuitenkin huomaa tietynlaisen kypsymättömyyden. Kyllä vanhemmat naisetkin saavat minut lämpenemään, mutta silloin on kyse kokonaisuudesta. Samankaltaiset ajatukset ja hyvät jutut ja kosketukset ovat tärkeämpiä vanhemmalla iällä. Kuitenkin keskustelutilanteet ikäiseni naisen kanssa ovat aika vähäisiä, koska suurin osa on jo naimisissa.Kyllä seurustelu vielä kiinnostaa. Kaipaan kuitenkin enemmän sukupuolten välistä ystävyyttä. Naisista on vaikeaa saada ystävää, muutoin kun ryhtymällä seurustelusuhteeseen.
Niin ja oma ikääntyminen ei ole ongelma. Ainoastaan kuoleman pelko on hiipinyt mieltä nakertamaan, mutta hyvä niin...se on kuitenkin väistämätöntä.
Onhan tollanen nuorten ihannointi itsensä pettämistä siinä suhteessa, että pitää jo itseään vanhana käpynä. Silloin se toinen jalka on jo haudassa. Ja yleensäkin tollanen nuorten kouluikäisten likkojen/ tyttöjen tiirailu kuulostaa pedofiilian merkeiltä. Onko se sinusta luonnollista? Yleensähän tollasen ajattelun omaavat myös ryhtyvät sanoista tekoihin tilaisuuden tullen! Suomessahan näitä tapauksia onkin tullut julki, mutta liian vähän tapahtuneisiin nähden!
Tuskimpa mikään pedofiili olen. Kun katsot vähän ympärillesi, näet joka puolella seksikkäitä nuoria naisia mainostamassa mitä erilaisempia tuotteita. Miksiköhän?
Kyllähän se visuaalisuus on kuitenkin tärkeää. Minä pidän, ja moni muu nainen samoin, myös nuorten miesten vartolejen katselusta. Suhdetta en silti haluaisi (olisihan nuoria miehiä/poikia tarjolla kyllä seksiseuraksi pilvin pimein) nuoren kanssa. Joku max -3-4 vuotta nyt on ihan ok, ja pari vuottan nuoremman kanssa olenkin ollut, mutta tarkoitan nyt, että en oikeasti kuitenkaan (vielä ainakaan...) ole seksuaalisen kanssakäymisen merkeissä innostuntu silti 15-20 vuotta nuoremmista, 25 v nuoremmista.
Silti silmäni lepää heidän kiinteissä pepuissaaa, tiukoissa reisissä, niskassa, lihaksikkaissa ylävartaloloissa... silmäni palvoo.
Minusta se on normaalia.
*en osaa palvoa läskistä kaljamahaa ja kananreisiä* ... silti rakastajana samanikäinen mies on ok :)
ihmisen lisääntymiselle otollisin aika on juuri nuorilla parikymppisillä. Evoluution kannalta on suopeaa, että ihminen on nuorena seksikkäämpi, kuin vanhempana.
Kyllä minäkin haluan seurustella kypsän ja lähes yhtä pitkän elämän kokemuksen omaavan naisen kanssa. Mutta väitän, että kyllä miehet (ja monet naisetkin)
katselevat mielellään kauniita nuoria, jotka viitsivät laittautua ja pukeutuvat yleensä aika seksikkäisiin asuihin. Ei siinä mitään pahaa ole, se on vain mukavaa piristystä elämässä. Ja mikä estää seurustelemasta itseään nuoremman kanssa, jos haluaa. Haluan vielä korostaa, että namusetä meininki on aivan eri asia, kuin aikuisten ihmisten välinen parisuhde.
Ja itsekin lähes nelikymppisenä, voin sanoa, että olen tavannut kaiken ikäisiä naisia ja toisten kanssa tulee paremmin juttuun kuin toisten, eikä se useinkaan ikää katso.
Aviossa olen ja kolme tenavaa löytyy.
Tässä iässä ne silikonilla pumpatut pornipimut eivät innosta, on jo huomattu ettei meikäläisen kaltainen tavallinen tallaaja niitä naisia iske ja että ovat harvinaisen rumia enennkuin laittautuvat sen 4h.
Myös julkkiksista fantasioiminen ja heidän kuvien peräänsä kuolaaminen lähinnä naurattaa. Lähinnä lapset niitä fanittavat. Tyttärelläni esim. on Angelina Jolien kuvia seinillään ja minun mielestäni se on ihan hyvä valinta siinä mielessä että ei ole Ameerikan turhamaisimpia ja älyvapaimpia julkkuja...niin kuin vaikka se Hiltoni. Tämä on ainoa merkitys missä mielessä julkkikset enää minua kiinnostavat. Ihnateita en jaksa edes miettiä. Vanhennutaan vaimon kanssa yhtä kyytiä ja olen tyytyväinen että rakkaus on kestänyt :-) Hyvän vaimon olen valinnut: hyvä äiti, hyvä kokki, hyvä luonne ja vuosienkin takaa vielä hyvännäköinen! Nuoria pimuja en katsele paitsi joskus ukkojen kanssa leikillä, tosi harvoin. Perhe on tärkeä ja esikois jätkälle ei varmasti olisis kovin hyvä esimerkki tuollainen.
No tossa iässä mieshän on kovaa kauppatavaraa etenkin jos mies on vähääkään laadukkaampi etenkin henkisesti.
Tässä suhteessa siis tuntuu että naisjoukosta voi valkata suhteellisen nuoren, fiksun ja nätin naisen (puhun nyt yli 25v alle 30v naisesta) jolla alkaa olla elämänarvot jo kohdillaan.
Itse päädyin naimisiin väärän naisen kanssa ja lähdin parin vuoden päästä turhautuneena kälppimään ko. nainen mätti kyllä kaikessa... Kun päätin tarkoituksellisen sinkkuaikani (vajaa puolisen vuotta) löysin mielestäni sopivan naisen (naama ja kroppa kondiksessa, henkisesti mielenkiintoinen) ... noh. Kolmessa päivässä. Nyt tapaillaan aktiivisesti hänen kanssaan ja tuntuu harvinaisen hyvältä valinnalta... ;-)
Ikä ei ole ongelma sellaiselle joka pitää itsensä kunnossa.
Onkos itselläsi naama ja kroppa kuosissa? Ja mikä on henkinen kypsyytesi, vai vain tolla naama-kroppa- linjalla jämähtäneenä?
Ihannenainen ... eron jälkeen suurin osa naisihanteista ja niiden miettimisestä jäi taakse.
Kolme vuotta takana itsenäistä elämää. Sanoisin että olen ainakin itse enemmän erkaantunut naisista kuin yrittänyt vain iskeä niitä. Ns. irtonaisia tulee tavattua silloin tällöin, mutta
enpä juuri vakavampiin juttuihin ole edes törmännyt. Tapaamillani eronneilla naisilla on näköjään sama ongelma. Puhuvat vain ex-miehestään, lastenhoidosta jne. Vaikeata aloittaa
mitään uutta suhdetta jos molemmat osapuolet ovat eronneita ja molemmilla on lapsia. Suoraan sanoen vältän eronneita naisia juuri tämän vuoksi.
Se siitä, mutta ketä tämäkin muka kiinnostaa.
No kiinnostaahan se siten, että oikeasti on todella vaikeaa löytää kumppania. Seksiseuraa saa - se nyt ei ole ongelma, mutta ... "omaa kaveria" (ei välttämättä edes yhdessä asumista... olen siis madaltanut näitä rimojani ja pirusti).... ei löydä.
Älkääkä kaupatko minulla 50-60 vee papparaisia; en innostu itseäni vanhemmistakaan. Sitten tosiaan mieluummin valitsen pelkän rakastajan. :) eli samanikäisen - 40 ja jotain
Tässä iässä fysiikan lait, lähinnä kai painovoima on hyväksytty. Samoin se, että aika ei enää välttämättä työskentele omaksi hyväksi. Yleisesti ottaen reilusti nuoremmat naiset, siis alle 30v, kokee vähän samalla tavalla kuin oman tyttärensä. Niiltä saadun ylimääräisen huomion (sellaistakin on sattunut) kokee kiusallisena. Jos ajatellaan asiaa visuaalisesti, niin kyllä ihannenaisen tunnistaa muutenkin kuin DNA -testillä. Eli melkein järjestään kaikki mallit, nuoret tytöt, jne ovat turn off. Mä satun oikeesti tietämään mitä anoreksia on. Jos nainen on sinut itsensä ja ulkomuotonsa kanssa, näkyy se kyllä aika kauas. Kyllä mun silmä lepää enemmän pyöreässä naisessa kuin kukkakepissä.
Samalla tavalla henkisen kypsyyden merkitys kasvaa. Se ei välttämättä ole ikäsidonnaista, mutta iän mukana sitä elämänkokemusta tulee lisää. Oppii tuntemaan omat rajoituksensa. Ja huomaa, ettei kaikkea saa samassa paketissa. Kyllä se lopulta on niin että on helpompi leikkiä suurinpiirtein ikäistensä kanssa, kuin paljon nuorempien taikka vanhempien kanssa. Kultturishokkikin jää pienemmäksi. Kokonaisuuden merkitys kasvaa. Pinnallisuuden tunnistaa nopeammin.
Sitten se omantunnon kysymys... toivoisin todella että että vaimoni olisi edelleen ihannenaiseni. Ikävä kyllä, sairastumisensa myötä on hänen fyysinen olemuksensa alkanut muistuttaa parikymmentä vuotta vanhemman ihmisen olemusta. Eikä tietoisuus tästä ole voinut olla vaikuttamatta parisuhteen henkiseen ilmastoon. Kyllä - olemme edelleen yhdessä, kyllä - rakastamme edelleen toisiamme, mutta eri tavalla, kyllä - olen ajatellut asioita, kyllä - ajattelen eri tavalla ruohosta aidan toisella puolella, ei - en ole toistaiseksi tehnyt asialle mitään, ei - sairauteen ei ole parannuskeinoa - kiitos G.W. Bushin, Entä tulevaisuus? Jos elän itse pidempään, mikä on todennäköistä, en mene samassa arkussa hautaan.
Juttusi kosketti minua. Miten paljon rakkaus voi muuttaakin muotoaan suhteessa, mutta silti säilyä alusta loppuun.
Jaksamisia sinulle ja parempia päiviä teille molemmille.