mieheni jäi kiinni. nimittäin nettiseksistä jonku naisen kanssa.
se ei kuulemma ole pettämistä joten elämän pitäisi jatkua normaalisti...joten mitä helvettii mä huudan ja itken..mussa on joku vika kun en ymmärrä ettei se ole pettämistä että istutaan yöllä koneella kun vaimo nukkuu,jutellaan jossain pornosätissä naisten kans tuhmia ja kaikenlisäksi otetaan seuraavana päivänä mailitse yhteyttä että vois jatkaa samalla tavala vaikka heti seuraavana yönä..kyrpä pystyssä kuvaillaan kaikkee intiimiä mitä toiselle vois tehdä,suoraan toistetaan meidän seksielämässä tapahtuneita asioita..
mä en ymmärrä edes koko netti seksin ajatusta. mutta mä olenkin tyhmä, väitänhän mä myös että se on pettämistä ja että luottamus meni, ja olen surullinen ja epätoivoinen koska en tiedä mitä teen.. en tiedä pystynkö lähteä, annako anteeksi ja jään vain odottamaan milloin tapahtu jotain samanlaista..olenko mä niinku luotettava koira että mieheni voi tehdä mitä vaan kun tietää etten voi lähteä, kun rakastan niin helvetin palio.
mihin mä edes menisin kun mukaan tulisi pari lastakin..ja en juurikaan tunne täältä ketään.
tässäkö tämä arvostus oli, kun pidän kodin kunnossa,teen ruuat ja hoidan lapset ja käyn töissä myös tienaamassa.. tässäkö tää oli, tuntuu etten ole minkään arvoinen hänelle.
en usko että tämä oli eka kerta, jos jään parisuhteeseen pelkään kokoajan ettei se jäänyt viimeiseksi.
se ei kuulemma ole pettämistä joten elämän pitäisi jatkua normaalisti...joten mitä helvettii mä huudan ja itken..mussa on joku vika kun en ymmärrä ettei se ole pettämistä että istutaan yöllä koneella kun vaimo nukkuu,jutellaan jossain pornosätissä naisten kans tuhmia ja kaikenlisäksi otetaan seuraavana päivänä mailitse yhteyttä että vois jatkaa samalla tavala vaikka heti seuraavana yönä..kyrpä pystyssä kuvaillaan kaikkee intiimiä mitä toiselle vois tehdä,suoraan toistetaan meidän seksielämässä tapahtuneita asioita..
mä en ymmärrä edes koko netti seksin ajatusta. mutta mä olenkin tyhmä, väitänhän mä myös että se on pettämistä ja että luottamus meni, ja olen surullinen ja epätoivoinen koska en tiedä mitä teen.. en tiedä pystynkö lähteä, annako anteeksi ja jään vain odottamaan milloin tapahtu jotain samanlaista..olenko mä niinku luotettava koira että mieheni voi tehdä mitä vaan kun tietää etten voi lähteä, kun rakastan niin helvetin palio.
mihin mä edes menisin kun mukaan tulisi pari lastakin..ja en juurikaan tunne täältä ketään.
tässäkö tämä arvostus oli, kun pidän kodin kunnossa,teen ruuat ja hoidan lapset ja käyn töissä myös tienaamassa.. tässäkö tää oli, tuntuu etten ole minkään arvoinen hänelle.
en usko että tämä oli eka kerta, jos jään parisuhteeseen pelkään kokoajan ettei se jäänyt viimeiseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu, monta vuotta sitten mies jäi kiinni samasta, en ole päässyt siitä vieläkään yli, nettikin laitettiin poikki mutta kun mies otti netin kännykkään näin ettei sekään auta, en voi olla hetkeäkään rauhassa jos näen että mies on netissä, elämäni ollut helvettiä siitä asti kun näin ettei minulla mitään perhettä tai miestä ole vaan pelkkä naissuhari joka vastustelee ja kapinoi koko ajan. lisäksi aina hänen jäljiltään löytyy ne merkit ja erilaisia sähköpostiosoitteita jotka viittaavat naisiin.
Jos tuo on kerran alkanut se ei koskaan lopu. En tiedä mistä se miehillä johtuu, vaikka minunkin mies itki ja vannoi ettei menee koskaan enää, ja joka kerta olen uhannut erolla ja se on jo toteutettukin puoleen väliin laukut pakattuina niin lopputulos on se että nyt ne naiset ovat ihan konkretiaa ja miehellä fritsu kaulassa. Edelleenkään ei myönnä koskeneensa kehenkään, on kuulemma itse raapaissut ja osunut johonkin.
niin.. varmaan turha muilta kysellä mikä meidän suhteen tulevaisuus on. itse se on päätettävä, ei kenekään muun.
haavat ovat niin tuoreita että en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
mä olen muutenkin herkkä ja edellississä suhteissa kokenut ihan kunnon pettämistä ja naruttamista, nyt mä luulin että tää mies ois erinlainen.ollaan oltu kummiskin "jo" kohta 4 vuotta kimpassa.
mies vakuuttaa että rakastaa ja että oli tyhmä kun teki tollasta ja ei tiedä mikä siihen meni ja kaikki kliseet mitä ikään voi vaan suusta tulla.
mä olen niin rikki, tuntuu etten haluaisi enää huomenna herätä..toisaalta toivon että saisin jostain voimaa jaksaa edes lasten takia.
ja mä haluaisin nähdä mun miehen panostavan mun hyvinvointiin, mä haluaisin että mä näkisin ihan omin silmin miten palio se rakastaa mua ja haluu olla mun kans,mä haluun että se taistelis musta, kynsin ja hampain, polvillaan rukoilis mua antamaan anteeksi..mutta hänen asenne on että ei hän voi estää mua lähtemästä, näen vain miehen ilman minkäänlaista katumusta, tai ymmärrystä kuinka loukattu olen.
Ei munkaan mies katunut silloin, kun jäi kiinni, hän vain totesi että ei siitä kannata ottaa itseeni ja että hän vain halusi "kokeilla" mitä tapahtuu ja vastaako hänelle kukaan.
Se johtuu siitä että mies luulee että omalla viileällä käytöksellä saa naisen häpeämään ja lakkaamaan nalkuttamisen sekä hänen puuhiensa häiritsemisen.
Mutta kokeiles huvikseen että itse alkaisit nettideittailun, en usko että sekään ukolle sitten passaisi vaikka omasta mielestään siinä ei ole mitään väärää.
Parkuminen alkaa vasta siinä vaiheessa kun olet jo tilannut taksin oven eteen ja muutat äidin luokse.
..mutta hänen asenne on että ei hän voi estää mua lähtemästä, näen vain miehen ilman minkäänlaista katumusta, tai ymmärrystä kuinka loukattu olen.
Minäkin olen nuo sanat kuullut kauankauan sitten,silloin mies oli niin petturi kuin mies voi olla.
Hän tiesi ,etten voinut lapsien kanssa mennä minnekään ja kuin alistettu olin ,etten jaksanut lähteä.
Mies teki elämästäni synkän ja masennukset ,panikkikohtaukset ja itku olivat joka päiväisiä ja mitenkään mies ei tullut vastaan surussani.
Vuosia noista on kulunut paljon .
siskoni sain minut nousemaan suosta ylös ja opetti minua olemaan ylpeä itsestäni ja siitä ,kuinka hyvä sydän minulla on ja kuinka mies vielä katuu tekosiaan vuosien perästä samallai kuin minä hänen tekosilleen.
On vain otettava se iso askel ja lähdettävä pois narsistisen miehen pauloista.
SAIRAUTTA ON MONENLAISTA.