Että on rasittavaa, kun anoppi kysyy minulta lupaa saako mieheni lähteä hänen kanssaan ostoksille.
Viimeksi kun näin tapahtui, niin talo oli täynnä vieraita ja jos tarkoitus oli nolata minut, niin kyllä hän nyt nolasi itsensä ja poikansa.
Kysyi vielä, että ehtisikö poika vai onko hommia.
Vastasin, että en tiedä, kysy häneltä itseltään...
Mitä tuo luvankysyminen mahtaa tarkoittaa?
Enhän minä voi tuota tietää..
Viimeksi kun näin tapahtui, niin talo oli täynnä vieraita ja jos tarkoitus oli nolata minut, niin kyllä hän nyt nolasi itsensä ja poikansa.
Kysyi vielä, että ehtisikö poika vai onko hommia.
Vastasin, että en tiedä, kysy häneltä itseltään...
Mitä tuo luvankysyminen mahtaa tarkoittaa?
Enhän minä voi tuota tietää..
Vastaukset 31
Vanhimmat
kohteliaisuutta. hän arvostaa työttäsi perheen eteen.
Mitä ihmeen rasitusta siinä on, ei minusta ainakaan.
Miten kummassa olet nuin herkkänä, ei sitä kuule kukaan AINA jaksa sanomisiaan miettiä viikkoa ennen.
Ja tuohan on kohteliasta sekä osoittaa kunnioitusta sinua kohtaan, että hän kysyy sinulta. Voi hyssykkä! Miten voi käsittää noin nurinkurisesti.
En minä näkisi vieraana minkäänlaista nolausta, tuskin edes vaivautuisin ajattelemaan.
Anoppi osoitti sinulle, että olet ykkönen hänen poikansa elämässä, joten hän kysyy lupaa, onko sinulla mitään vastaan että "lainaa miehenapua" ... hitsit...
meillä ei miniänä olo noin hiustenhalkomista, onneksi.
Se on sitä, että kun miniä on asennoitunut siihen, että kaikessa sanomisissa ja tekemisissä on taka-ajatus ja halu ilkeillä, niin anoppi on avuton. Tekee niin tai näin, aina väärin päin.
Mutta minusta tuollainen kysymys herättää kuulijassa kummastusta ja antaa miehestäni sellaisen kuvan ettei hän itse osaa päättää tekemisestään.
Jotenkin tulee mieleeni tohvelisankari.
Lisäksi kaikki luulevat, että olen joku pirttihirmu, joka pidän miestäni vankina enkä anna tavata ketään.
Minusta olisi vaan luonnollisenpaa, että asianosaiselta itseltään kysytään.
mieheni olisi sitten voinut katsoa kalenteristaan onko jotain suunnitelmia tai menoja.
Ehkä sinä ajattelet niin, mutta kas, emme ole samanlaisia ajatuksiltamme.
ET VOI tietää, mitä kuulijat sisimmässääm kokevat, koska päämme ei ole lasia, jonka läpi näkisi toisten tuumaukset.
Tässähän se vitsi onkin, että kun elämässä tajuaa erilaisuutemme eri asioihin nähden.
on NAIVIA, sinisilmäistä oletella muiden mielipiteistä yhtään mitään.
Siksi meille on suu annettu, että sen ilmaisemme.
Oletat tietäväsi jumalana vieraittesi mielipiteet.
Minä en pidä miestä tohvelisankarina, jos hänen äitinsä esittää poikansa vaimolle tuollaiset kysymykset.
Minä ajattelen, että äidin suhtautumisesta miniään tuo ennemmin kertoo: anopin varovaisuudesta ja kunnioituksesta.
Eivät KAIKKI luule mitään. Voi vitsit sentään! Ehkä olet todellakin "pirttihirmu", jos luulet tietäväsi totuuden toisten ajatuksista?
Ongelmasi on kai tämä, että olet hieman luulevainen?
oliko anoppi tietoinen vieraista?
Mahdollisesti paikalla?
Hän ei ehkä keksinyt muuta tapaa poistua paikalta.
Ota kuitenkin kohteliaisuutena, että hän kysyy ensin sinulta.
Tosin, oikeaoppisesti se menee siten, että mieheltä kysytään "Onko mahdollista, että ...."
Mitä muuten vastasit?
Kuten asian laita oli, etten tiedä onko mieheni suunnitellut jotakin ja kehotin kysymään siltä itseltään.
Anoppi oli yksi vieraista joten näki, että talo oli täynnä vieraita
On se ehkä hieman omituista että anoppisi kysyy sinulta. Ajatteleekohan hän että sinä ns. määräät teillä kaapinpaikan? Kyllä mielestäni hän olisi voinut kysyä ihan suoraan omalta pojaltaan, mutta ehkä hän halusi varmistaa sinulta että se käy.
Mielestäni taas on todella omituista se, että oma anoppini kyselee poikansa kuulumiset minulta?! Ja minun kuulumiset pojaltaan?! En todellakaan ymmärrä miksi hän ei kysy meiltä kummaltakaan suoraan? Ja minultakin hän kysyy vain minun työasioita/opiskeluasioita ja mieheltäni utelee kaikki mahdolliset asiat juurtajaksain. Ja toisinpäin. Olemme vain kehottaneet häntä kysymään suoraan ko. henkilöltä itseltään. Sitä hän ei kuitenkaan tee :-/
Jotenkin se äänensävy ja ilmekin oli vähän pirullinen. Aivan kuin olisi ollutkin tarkoitus vihjailla, että olen joku pirttihirmu joka määrään mitä mieheni saa tehdä.
"Jotenkin se äänensävy ja ilmekin oli vähän pirullinen."
ja ei muka asennetta.....
Minusta on anoppisi tahditon, jos hän tulee teille vierailulle, ja sitten haluaakin ostoksille talon isännän kanssa. Talo täynnä vieraita, ja anoppi kysyy emännältä, saako hän lähteä isännän kanssa kauppaan. Eikö nyt isännällä ole "hommia", kun isännöi kutsuilla?
Ja sinusta vain luvankysyminen oli outoa.
Ei hän siltä seisomalta sinne kauppaan ollut lähdössä, vaan seuraavana päivänä.
Pitääkö tuota sitten kaikkien vieraiden kuullen kysellä? Olisi vaikka illalla soitellut miehelleni tai pyytänyt vähän sivummalle juttelemaan ja vielä kun oli juhlista kysymys.
Tää oli vaan mun mielipide ja minusta se oli epäkorrektia käytöstä.
Tää viestisi oli paljastava!
"Olisi vaikka illalla soitellut jne."
jestas, mistä anoppisi voi tietää, milloin sinulta voi kysyä? Kun anopin kysymyksessä ei erikoisen loukkaavaakaan ollut.
Kykenetko itse olemaan joka tilanteessa jonkun ihmisen mielen mukaan pilkulleen?
Minä en, enkä vaadi sitä anopiltani.
Meillä menee anopin kanssa hyvin, kun kumpakaan emme takerru toisten sanomiseen ja käytökseen.
En minä, enkä anoppi.
Ei sitä aina JAKSA harkita joka sanaa. Ja lyön vetoa, että parhaimmat kaverisi tölväisevät tahtomattaan sinua joskus.
Vai vedätkö heidän seurassaan aina herneet sieraimiin?
Mene ja SANO anopillesi, että tarkkailet hänen käytöstään. Silloin anoppi tietää, että et katsele sormien lävitse sanomisia.
Osta etikettikirja anopille ja painota, että tästä lähtien et hyväksy epäkorrektia käytöstä seurassasi.
Edellytä, että anoppi lukee käytösoppaan.
Ilmaise, että olet loukkaantunut, ja anopin on aina muistettava sinun seurassasi käyttäytyä etiketin mukaan piirulleen eikä virheitä hyväksytä.
Minusta se olisi reilua, että olet rehellinen anoppia kohtaan ja hänkin tietäisi pelisi säännöt. Nyt hän ei tiedä.
Vai vallanhaluinen.
Minulla ja miehelläni on oma elämä vaikka ollaankin naimisissa.
Meillä on kolme lasta ja riittää, että katson vähän niiden perään ja jakelen lupia mennä kavereilleen. En ole mieheni äiti jolta anopinkin pitää kysyä lupaa jos tahtoo viettää aikaa poikansa kanssa.
Pitäisi se jokaisen itsekkin tajuta, vai onko se vaikeaa? Minä ainakin olen kuvitellut, että siltä kysytään, kenen kanssa on aikomus johonkin lähteä.
Oman äitini mieleenkään tuskin tulisi,että pitäisi mieheltäni lupaa kysellä.
Mutta jospa se anoppi sitten tietää tai luulee tietävänsä millainen poika hänellä on, eli ei osaa tehdä päätöksiä, tohvelisankari ja täysin toisten armoilla, ja millainen vielä pitäisikään olla ettei itse voi järjestellä tapaamisiaan ja asioitaan?
Sittenhän se onkin parempi kysyä viisaammalta..
Minunkin on sitten kysyttävä lupa anopilta, että saanko mennä sairaalaan katsomaan hänen miestään.
Sääliksi kyllä käy miesparkoja. Ei mitään vapautta.
Aavistaako anoppisi ollenkaan, että olet noin ärsyyntynyt hänen kysymyksestään?
Mielessäsi sanelet, mitä sinulta saa kysyä ja mitä ei!
Teetkö muidenkin ihmisten suhteen samalla tavoin, puit heidän kysymystensä oikeellisuutta?
Vai onko vain, että anopin pitää osata kysyä oikealla tavalla, oikeilla sanoilla.
Anoppiemme ikäiset 50-80 vuotiaat eivät välttämättä ole perehtyneet ihmissuhdeoppaisiin ja muihin nykyajan psykologisiin kommervenkkeihin.
Oikeesti!
Ei voi odottaa vanhemmalta ihmiseltä samaa, koska he elävät erilaisin eväin varustettuina.
Eikö riitä se, että toinen on aidosti tarkoittanut olla kohtelias ja huomaavainen, vaikka on tehnyt sen "väärällä" tavalla.
uskon että et sinäkään ole virheetön kasvattaja, joten anna anteeksi vanhalle naiselle, miehesi äidille, vaikka hän ei niin näitä nykymaailman ihmissuhde kommervenkkejä tajuakaan.
On kuule helpompi elää.
Mullakin anoppi aina valittaa että hän joutuu pyytelemään kyytimään mun miestäni.Se luulee että mä jotenkin pahoitan mieleni siitä että mies auttaa omaa äitiään.Mulle se on kunnia asia että sukulaisista huolehditaan.Hoidan itsekin omia vanhempiani ja autan heitä jos pystyn.Ehkä se halusi kysyä sitä juuri siksi että halusi osoittaa olevansa fiksu ja kysyi kaikkien kuulten luvan sinulta jonka hallussa tää poika nyt on."omistusoikeus tavarasta on sulla."Sä olet sen ensisijainen käyttäjä.Mullakin on poikia kasvamassa ja auttelevat kotona asioissa joita en itse jaksa ja osaa tehdä.Jonain päivänä niillä on ensisijainen vastuu omista kodeistaan ja sitten minun jos ehtivät.JOs sitä nolottaa viedä sulta miestä pois.
Tämä jotenkin selkeytti tuota asiaa, mutta minä vaan en ole koskaan ajatellut miestäni tavarana tai robottina jonka omistan ja jonka menoista ja tekemisistä minä päätän.
Yhdessä ollaan aina suunniteltu ja kun joku soittaa minulle ja pyytää kylään, niin kysyn aina mieheltäni onko tällä muita suunnitelmia. Sama toisinpäin.
Eihän tuo anopin kysymys mitenkään maatakaatava ollut. Olisin voinut vähän pilailla, hakea kalenterin ja luetella kaiken maailman pyykinpesut ja siivoukset ja vastannut ettei se nyt ikävä kyllä käy puoleen vuoteen:)
Hei ettekö te tiedä, että käytösoppaan mukaan mieheltä on aina kysyttävä, kun esim. ravintolassa tai muissa juhlissa hakee hänen vaimoaan tanssimaan. Ap:n anoppi tuntee käytöstavat ja vieläpä soveltaa niitä nykyajan tasaarvovaatimusten mukaan!
Onko silloin mielestäsi tasa-arvo saavutettu, kun asia kääntyy päinvastaiseksi?
Ymmärrän, että jos tavaraa lainataan, niin silloin omistajalta kysytään lupaa...
No kaipa mieheni sitten on mun tavara.
mukaan kysytään häneltä, jonka kumppania lainataan, kumpaa kulloinkin tarvitaan.
Anoppihan ei välttämättä tiedä, ettei teitä toistenne menot kiinnosta.
Anoppisi on varmaan vain vanhan kansan ihmisiä ja ajattelee, että nainen on perheen pyörittäjä ja jakelee kotihommat. Luuli varmaan vain, että miehellä on jotain piha-aidan kunnostusta seuraavalle päivälle.
Eikös ole hyvä vain, että kysyy eikä tuppaudu?!
Pienet on ongelmat:) Good for you...
Eikös mies olekkaan "perheen pää"?
Olisi miehenikin osannut vastata ja jopa paremmin kuin minä...
Vähän sama kuin matkahuoltoon soittaisi jos junalla matkustaa.
Tarkoitin sitä, että nainen on ennen vanhaan ollut perheenpää kotitaloushommissa. Suunnitellut kaikki kotitöiden tekemiset yms. Anoppisi varmaan ajatteli sinulta kysäistä, onko teillä mitään suunnitelmia. Te olette nyt miehenne kanssa perhe ja teette yhdessä asioita. Voihan teillä olla jotain yhteistäkin sovittuna esim. yhteinen lenkki. Sama kait tuo kummalta kysyy, onko suunnitelmia.
Eikös se nyt ole vain hyvä, että anoppisi kysyy?! En nyt oikein ymmärrä koko ongelmaa. Itse en ainakaan loukkaantuisi kysymisestä. Tosin en tiedä kun meidän yhteiset menot, miehen omista menoista en osaa vastata tuon taivaallista.. Parempi kuin kyselee siltä itseltään.
hyvin kysymykseeni.
En tiedä minäkään kuin yhteiset suunnitelmat joten parempi kysyä siltä itseltään...
antanut anopin ymmärtää, että sinä olet se joka perheessä kaiken määrää, niin miehen ajankäytön kuin lasten asiat ym.
Meillä on ainakin niin ja en uskalla edes juuri puhutella poikaani miniän läsnäollessa.
Kaikesta sanomisesta ja sanomattajättämisestä saa kulla jälkeenpäin mitä moninaisimpina versioina.
Jos ei miniän suusta niin miniän äidin suusta.
Ei tietenkään ollut fiksua kysyä jollakin kutsuilla noin arkista asiaa, mutta kyllä minusta tuntuu, että olisi kohteliasta sanoa myös miniälle, jos tarvitsisi poikaa kauppareissulle viikonloppuna.
Miniällä saattaisi tulla mieli lähteä mukaan. Tai miniä ehkä oli juuri sopinut olohuonen ikkunoiden pesusta miehen kanssa. Siihen menisi tuntikausia, eikä anopin kauppareissut mahtuisi sille päivälle. Tai miniä olisi itse lähdössä jonnekin, ja miehen olisi pitänyt jäädä kotimieheksi.
Näistä kotikuvioista mies ehkä mielellään karkaisi pois ja jättäisi vaimon selviytymään parhaansa mukaan. Anoppi saisi kuskin ja kantajan, eikä tietäisi ollenkaan pilanneensa miniän päivän. Kyllä anopin asia on keskustella myös miniän kanssa tällaisista seikoista.
Joku kirjoitti, että mies päättää itse asioistaan. Niin, omistaan.
Vaimo taas päättää koko perhettä koskevista asioista.
Sen anoppi hyvin tietää, on nimittäin itsekin perheen naisihminen.
Hyvä, että kysyi, meillä anoppi ja appi eivät kysy minun läsnäollessani ikinä, joko vievät miehen sivummalle, tai appi kysyy, kun en ole paikalla, odottaa, että olen toisessa huoneessa tai pihalla. Mieheltä sitten kuulen myöhemmin aina, mitä tarvitsevat, joten miksi eivät koskaan voi kysyä, kun olen läsnä?
Sitä vaan ihmettelen, että miksi aikuinen äiti/anoppi haluaa mennä ostoksille aikuisen poikansa kanssa, ja minkä tyypin ostoksille? Vaateostoksille ei tarvitse varmaankaan makutuomaria, ja jokainen osaa ostaa itse omat ruokansa kaupasta, jos tarvitsee apua elekroniikan, remppatarvikkeiden kanssa, niin sitten ymmärrän, Jos anopilla ei ole omaa miestä.
Taustastani vähän: meillä anoppi ja appi ovat minun aikanani, ennen eläkkeelle menoa, soitelleet useasti miehelleni, kun ovat tarvinneet tämän apua, keskimäärin 3 kertaa viikossa. Ennen minua mieheni melkein asui heidän yrityksessä. Kun kuulivat meidän yhteenmuutosta anoppi tuhahti: no, sitten muutat sitten. Pelkäsi osaksi kai, että ei tule enää auttamaan niin useasti. Eipä estänyt soittoja tosin.
Stressitaso on laskenut dramaattisesti anoppilassa yrityksen myynnin jälkeen, ja apusoitot ovat harventuneet. Anoppi tarvitsi mieheni apua, koska ei saanut puhtia mieheensä, helpompaa kai oli pyytää poikaansa kuin jo melkoisen ikääntynyttä, kaavoihinsa kangistunutta aviokkia. Se vaan, että anoppi ei tullut ajatelleeksi, että nämä apukeikat, joita muutkin sisarukset toki tekivät, veivät aikaa ja rahaa taas näiden perheeltä.
Ei ole vielä sellaista päivää sattunut, että anoppi kysyisi minulta lupaa, voiko mieheni tulla auttamaan heitä, eikä tule. Ovat tietenkin hänen vanhempiaan, mutta minä satun olemaan hänen aviovaimonsa. Tykkäisikö anoppi, jos miehensä äiti soittaisi tälle jatkuvasti ja pyytäisi tätä kylään, ja jättäisi vaimon (anopin) huomioimatta? Tosin heidän välinsä eivät ole parhaimmat, hm, mistähän syystä?
Anoppi sopii sinun tietämättäsi kauppareissun ja miehesi on aamutuimaan jo hävinnyt anoppia kyytiimään.
Sinä olisit tarvinnut auton, kauppareissu pitää nyt tehdä polkupyörällä, lasten pesäpalloharjoituksiin pitää päästä, viemäri on tukossa, kuistin lattia piti korjata, kun on kerrankin lämmintä.
Ja saamarin anoppi sieppasi miehen!
Ja illalla tulee naapurit kylään.
Käynyt niin?
Meillä ainakin mies tietäisi jos illalla vieraita tulee. Tietäisi myös että olen menossa autolla kauppaan kuin myös nämä remonttihommat ja lasten harrastukset ja jos näitä ei saa äidilleen sanottua ja lähtee tämän kanssa kauppaan niin tavan mammanpoika on.
Olisin varmasti vihainen, en anopille, vaan miehelleni.
No nosta se kissa pöydälle, ota miehesi ja anoppisi palaveriin ja pui HEILLE se asia selväksi.
Sano selvin sävelin anopille, että toiste et halua moisia kysymyksiä kuulla ja kysyköön tästedes pojaltaan suoraan asiansa. Ja että sinua potuttaa ja risoo äärettömästi hänen käytöksensä.
Mitä me täällä sinulle osataan sanoa sen ihmeempää?
Pitäisikö sanoa vain että kauhee anoppi ja kauhee mammanpoika?
Sitäpaitsi et ota vastaan kuin itsellesi mieleisiä vinkkejä, ja nehän ovat: onpa törkee anoppi, pistä välit poikki jne...
Siinä se...