AGNOSTISISM
Thomas Henry Huxley, kirje Charles Kinsleylle (23. syyskuuta 1860)
"En kiellä enkä varmista ihmisen kuolemattomuutta. En näe mitään syytä uskoa siihen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään keinoa myöskään osoittaa sitä epätodeksi. Minulla ei ole mitään a priori vastalauseita tätä oppijärjestelmää kohtaan."
Thomas Henry Huxley, Agnosticism, 1889
"Älyllisessä elämässäsi seuraa omaa järkeäsi niin pitkälle kuin se sinua vie, äläkä ota huomioon mitään muuta. Ja kääntäen: älä teeskentele älyllisessä elämässäsi, että johtopäätökset joita ei ole toteennäytetty tai jotka eivät ole toteennäytettävissä, olisivat tosia"
Thomas Henry Huxley, kirje Charles Kinsleylle (23. syyskuuta 1860)
"En kiellä enkä varmista ihmisen kuolemattomuutta. En näe mitään syytä uskoa siihen, mutta toisaalta minulla ei ole mitään keinoa myöskään osoittaa sitä epätodeksi. Minulla ei ole mitään a priori vastalauseita tätä oppijärjestelmää kohtaan."
Thomas Henry Huxley, Agnosticism, 1889
"Älyllisessä elämässäsi seuraa omaa järkeäsi niin pitkälle kuin se sinua vie, äläkä ota huomioon mitään muuta. Ja kääntäen: älä teeskentele älyllisessä elämässäsi, että johtopäätökset joita ei ole toteennäytetty tai jotka eivät ole toteennäytettävissä, olisivat tosia"
Vastaukset 10
Vanhimmat
Agnostisuus on kannanottamattomuutta. Se on sen hengellisen todellisuuden passiivista kieltämistä, jollainen jokainen ihminen sielultaan on. Älyn avulla tätä todellisuutta ei voida selvittää, sillä materia ei tunne hengen saloja.
Useimmat ihmiset, jotka kutsuvat itseään agnostikoiksi ovat tosiasiassa ateisteja, jotka eivät syystä tai toisesta halua ilmaista kantaansa, tai ihmisiä, joita ei yksinkertaisesti kiinnosta uskonnollisten väittämien totuudenmukaisuus tai sen puute. Agnostikko sanoo, että jumalan olemassaoloa ei voi vahvistaa eikä kieltää, sillä sitä ei voi todistaa kumpaankaan suuntaan. Tämä logiikka ontuu kuitenkin pahasti, sillä samalla periaatteella minkä tahansa kuviteltavissa olevan asian voi sanoa olevan potentiaalisesti olemassa. Toisin sanoen mitään ei voi todistaa olemattomaksi, oli kyseessä sitten Allah, saunatonttu tai neonvihreä intergalaktinen pölynimurin ja jättiläistursaan risteytys. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näiden olentojen olemassaolo olisi millään lailla todennäköistä. Itseasiassa se on hyvinkin paljon epätodennäköisempää, kuin niiden olemassaolemattomuus.
Sappua kirjoitti:
"Älyn avulla tätä todellisuutta ei voida selvittää, sillä materia ei tunne hengen saloja."
Tämä on tyypillistä kuluneiden mantrojen toistelemista.. "Järjellä ei voi selittää kaikkia asioita.." jne. On uskomatonta, että edelleen ihmiset toistelevat näitä ikuisia, merkityksettömiä latteuksia. On totta, että ihmisjärki on rajallinen, emmekä koskaan voi olettaa pääsevämme käsiksi kaikkeen tietoon, joka tätä universumia koskee. On kuitenkin suorastaan typerää väittää, "hengen saloihin" pääsisi kiinni jonkin uskonnollisen hölynpölyn kautta. On hölmöä kuvitella, että maailman vaikeimpiin kysymyksiin löytyisi vastaukset kirjoista, jotka on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten nykyihmistä huomattavasti rajoittuneemman järjen ja tietokapasiteetin omaavien ihmisten toimesta.
Jokainen joka saarnaa kristinuskoa vannoo Jumalan nimeen. Jokainen joka julistaa kristinuskoa vannoo ikäänkuin "päänsä kautta" ja tunnustaa julkisesti olevansa tuomion alainen. Katso esimerkiksi Sef.1:5. Jos et ole varma onko jumala olemassa niin älä julista Jumalan sanaa. Parempi on että sanot "en ole varma onko Jumala olemassa". Ja jos et usko Jeesuksen erityisasemaan, älä julista pelastusta Jeesuksessa, vaan sano: "en tiedä onko Jeesus Vapahtaja". Sillä jos et usko, parempaa kuin tehdä valheellinen uskontunnustus, on tunnustaa epäuskonsa.
"Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi.' Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin... äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta." (Matt.5:33-37)
Nuoret antavat valheellisia uskontunnustuksia rippileirillä. Osin se on perusteltua siltä kannalta että nuoriin kohdistuu aikamoinen paine sukulaisten ja vanhempien taholta (sosiaalinen painostus) ja myös oman pään sisältä (helvettipelottelut ym). Uskontunnustuksilla ei loppupeleissä ole paljoakaan merkitystä. Sillä mihin uskontoon kukakin sanoo uskovansa ei ole mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä mitä tekoja itse kukakin tekee ja mitä aatteita itse kukakin kannattaa. Teot (järkevät teot) oikeuttavat minkä tahansa uskonnon, ja teot (väärät teot) mitätöivät minkä tahansa uskontunnustuksen. Uskontunnustus voidaan toteennäyttää vain teoilla.
Jaak.2:14
"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? [...] Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja (mikä on mahdottomuus), niin minä teoistani näytän sinulle uskon (koska teot oikeuttavat minkä tahansa uskontunnustuksen). "
Itse asiassa agnostismi ei ole intellektuaalista laiskuutta tai välinpitämättömyyttä. Agnostikko
pidättäytyy aktiivisesti tekemästä arvostelmia väitteistä "Jumala on" sekä "Jumalaa ei ole".
Tämä "pidättäytyminen" arvoarvostelmasta on itsessään mielen toiminnallinen akti ja siten järjen toiminnallinen maksiimi.
Aristoteleen mukaan ihmisen velvollisuus/hyve on lajiolemuksensa mukaisesti harjoittaa järkeään.
Tällä perusteella olemme olentoja, jotka eivät voi olla harjoittamatta järkeään missään tilanteessa.
Agnostikot eivät ole ateisteja.
"Useimmat ihmiset, jotka kutsuvat itseään agnostikoiksi ovat tosiasiassa ateisteja, jotka eivät syystä tai toisesta halua ilmaista kantaansa"
Väärin.
Agnostikko yksinkertaisesti ymmärtää ettei asioista jotka ylittävät ihmisen käsityskyvyn voi tietää mitään. Eikä meillä ole tällä hetkellä minkäänlaista tietoa mahdollisesta/mahdollisista maailmankaikkeuden luojasta/luojista.
Sillä ei ole mitään tekemistä intellektuaalisen laiskuuden kanssa. Pikemminkin päinvastoin.
Höpsis. Kysy itseltäsi: Uskonko Jumalaan? - Jos vastaus on - en usko - olet ateisti. Ateisti ei väitä, että Jumala ei ole olemassa - ateisti sanoo, että mitään syytä uskoa Jumalaan ei ole osoitettu, joten ei ole mitään syytä uskoa Jumalaan. Jos evidenssiä Jumalan todenperäisyydestä löytyy, ateisti on valmis muuttamaan kantansa. Ateismi lienee yksi maailman väärinymmärretyistä maailmankatsomuksista.
Entä jos kysymykseen vastaa: " En tiedä "
Moni ateisti sanoo itseään agnostikoksi, koska ateisti- sanaan liittyy usein negatiivisia ennakkokäsityksiä.
Kutsuin itseäni ennen agnostikoksi, mutta se johti myös väärinkäsityksiin.
Luultiin, että olen kannastani epävarma jne.
Sanon nykyään siis reilusti, etten usko mihinkään yliluonnolliseen enkä tuonpuoleiseen, sitä voi sanoa myös ateismiksi.
Rajanveto agnostismin ja ateismin välillä on häilyvä, koska ateismia on myös "vain" jumaluskon puuttuminen. On enemmän subjektiivinen raja...
Ja yhteiskunnalliesti tärkeintä on, että on selväti uskonnoton. Uskonnottomia ovat ateistit, agnostikot, skeptikot ja uskontojen suhteen välinpitämättömät.
Ateisimia leimataan olkinumeksi. Yhdysvllaoissa ateistiksi tunnustautuneen julkisuuden henkilön äiti uri haastatelussa, että ei hänellä olemitään sitä vasaan, että tytär ei usko jumalaan, mutta että on vielä ateistikin...
»Rajanveto agnostismin ja ateismin välillä on häilyvä, koska ateismia on myös "vain" jumaluskon puuttuminen. On enemmän subjektiivinen raja...»
Mielestäni mitään häilyvääkään rajanvetoa ei ole, sillä nuo käsitteet kuuluvat eri kategorioihin uskon ja tiedonfilosofian suhteen:
- ateismi on teologinen näkemys (olla uskomatta jumaliin)
- agnostisismi on epistemologinen näkemys (tiedostaa tietämättömyytensä jumalten olemassaolosta)
»Ja yhteiskunnalliesti tärkeintä on, että on selväti uskonnoton. Uskonnottomia ovat ateistit, agnostikot, skeptikot ja uskontojen suhteen välinpitämättömät.»
Ateistit ovat uskonnottomia jumalten suhteen. Muuhun uskonnollisuuteen/uskonnottomuuteen käsite ei ota kantaa, siinä missä puolestaan uskonnottomuuden pitäisi tehdä jokaiselle selväksi, ettei uskota uskonnollisella tavalla mihinkään.
»Ateisimia leimataan olkinumeksi. Yhdysvllaoissa ateistiksi tunnustautuneen julkisuuden henkilön äiti uri haastatelussa, että ei hänellä olemitään sitä vasaan, että tytär ei usko jumalaan, mutta että on vielä ateistikin...»
Eräiden sanakirjojen määritelmät ja eräiden uskonnollisten julistajien määritelmät ateismille ovat kehittäneet stereotyyppiseen ajatteluun taipuvaisten mielissä kuvaa moraalittomista hirviöistä, joiden kamaliin piirteisiin on lukeutunut usein aikalais-paikallisia poliittisia piirteitä - mikä mielestäni paljastaakin uskonnollisuuden perimmäisen käyttötarkoituksen. Yhteiskunnallisen stabiiliuden ja maailmanrauhan kannalta on harmillista, että typeryksiä on niin helppo fuulata.
Mielestäni kaikki muut määritelmät ateismille, kuin uskonnollisen uskon puute jumaliin ovat harhaanjohtavia ja siten sopimattomia. Internetkirjoittelussakin esiintyy muuten ärsyttäviä kyhäelmiä, missä väitetään todistustaakan sittenkin kuuluvan ateisteille. Yllä esittämäni katsomuksen mukaan moiset väitteet ovat absurdeja, eikä niistä kannata piitata.
PS. Minulle on muuten aiheen suhteen samantekevää erityisesti eräiden kristittyjen käsiteleikki "elävässä uskossa olemisen" erosta järjestäytyneisiin uskontoihin, joten siitä on sitten ihan turhaa alkaa vääntämään. Mielestäni "uskossa oleminen" on joko koettu tai väitetty mielenilmiö, jonka sosiopoliittista hyödyntämistä uskonnot ovat.